Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Hammaslääkärilehteen. Kun luet tätä, olen jo jättänyt Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtajan tehtävät. Eläke alkaa vuoden alusta.
Ehkä mietit, mitä mielessäni pyörii. Kerron sinulle. Tai siis yritän saada kieppuvat ajatukseni tekstiksi ja vieläpä niin kirkkaiksi kuvauksiksi, että ajatukseni välittyisivät edes suunnilleen niin kuin koen. Yksi ajatuksistani liittyy iloon, tyytyväisyyteen ja kiitollisuuteen, että selvisin vanhuuseläkkeelle oman arvioni mukaan aika hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.
En rasita sinua kuluneilla fraaseilla siivillä kiitäneistä vuosista. Mutta niin tottahan se on. Kandiajat mukaan lukien hammaslääkärin hommissa neljäkymmentä vuotta, siitä 21 vuotta liiton varatoiminnanjohtajana.
Minusta piti tulla matikan opettaja. Yksi kohtaaminen ja maagiset sanat muuttivat suunnitelmat: ”Tule hampaalle. Siellä on hyviä bileitä.” Hyviä ovat olleet, vaikka pelkällä biletyksellä ei tässä ole selvitty. Kun nyt avoimuuslinjalle lähdin, pakko silti kehaista, että minulla on yksi taito, josta on ollut suuri hyöty näissä usein iltoihin ja öihinkin ulottuvissa järjestö- ja neuvottelutehtävissä. Olen aika haka valvomaan ja keskittymään työtehtäviin myös outoina kellonaikoina.
Sinulle on tuttua, että liiton sääntömääräisenä tehtävänä on hoitaa hammaslääkärien ja koko suun terveydenhuollon edunvalvontaa sekä toimia väestön suunterveyden puolesta. Olet saattanut miettiä, mitä se edunvalvonta käytännössä on, ja kenties joskus sitäkin, tekevätkö ne siellä liitossa mitään, kun ongelmia aina vaan riittää. Minua harmittaa, etten ole riittävästi osannut riisua edunvalvontaa mystiikan peitteistä enkä kertoa, mitä kaikkea liiton väki tekee ja minkälaisissa toisinaan aika monimutkaisissa kuvioissa operoidaan.
Alan ainoana laaja-alaista edunvalvontaa tekevänä järjestönä liitolle on kertynyt paljon tehtäviä. Myös yhteistyötahoja ja muita huomioitavia toimijoita on paljon. Edunvalvontaa tehdään eri intressien ristipaineissa. Edunvalvontatyön tekeminen näkyväksi on vaikeata, toisinaan mahdotonta. Vaikkapa vaikuttamistyö, lobbaus suunterveyden ja suun terveydenhuollon palvelujen puolesta, on ristiaallokossa soutamista. Se kun edellyttää sekä vahvaa taustavaikuttamista että näkyvää viestintää.
Juuri tämä haasteiden härdelli ja jatkuva ratkaisujen etsiminen on jollain hullulla tavalla ollut minulle mieluisaa. Yksi mieluisimpia työtehtäviäni kautta vuosien on ollut päästä puhumaan kollegoille näistä edunvalvonnan kiemuroista. Toivon, että olisin onnistunut välittämään tämän, rohkenenkohan kirjoittaa peräti intohimon, myös ulospäin.
Ensimmäisiä tehtäviäni liitossa oli jäsenyys alallemme erittäin tärkeässä STM:n työryhmässä. Sen hedelmänä toteutettu hammashoidon kokonaisuudistus v. 2002 toi alalle ja väestön käyttöön ennennäkemättömän suuren rahapotin. Muistan, kuinka kirjailimme perusteluja noille rahavaateille silloista valtiovarainministeri Sauli Niinistöä varten.
Viimeisimpiä mieleen syöpyneitä härdellejä ovat virkaehtosopimusneuvottelut viime keväältä. Tätä en edes yritä avata, sillä työmarkkinaneuvottelujen logiikka ja meininki pitää kokea. Näihin jännitysnäytelmiin osallistumisia saatan kyllä kaivata, kuten niin monia muitakin kiinnostavia asioita ja tehtäviä. Tiedän, että mahtavia työkavereitani ja monia muita ihmisiä ja yhteisiä pohdintoja kaipaan varmasti.
Nyt elämänmuutoksen kynnyksellä päällimmäisenä on kiitollisuus, että minä, vuonna 1981 epävarmana ja ujona työelämään siirtynyt vastavalmistunut hammaslääkäri, olen saanut tehdä tällaisen matkan tällaisen upean ammattikunnan keskellä.
Kiitos luottamuksesta, että olen voinut tehdä töitä sinulle. Kiitos tästä huikeasta matkasta!