Hammaslääkäri

Lauantai 19.09.2020

Korppimaisia keinoja etsimässä

17.2.2017
Anni Temonen

David Attenborough esitteli ohjelmassaan variksia. Oli pakko katsoa loppuun saakka, niin hyvin linnut ratkaisivat niille annettuja tehtäviä.

Varislinnuilla, kuten niihin lukeutuvilla korpeilla, on erinomainen visuaalinen muisti. Ne löytävät oman lempikivenmurikkansa kivikasasta sekunnissa. Ne muistavat jokaisen ruokakätkön ulkoa ja sen, mitä kussakin kätkössä on, yhteensä 33 000 siementä tai muuta ruokapalaa.Tämän päälle variksilla on älliä syödä ensin nopeasti pilaantuvat toukat ja vasta talven lopulla pisimpään säilyvät siemenet. 

Olisi vallan muikeaa, jos oma näkömuisti yltäisi vastaanotolla samaan.

Tunnistaisi hetkessä itse tekemänsä paikat ja kruunut (kandiaikojen ekojen lisäksi). Fokussaneerauksen aloittaisi varmuudella pahimmista, kun taskusyvyydet, pesäkkeet ja halkeamat olisivat mielessä kuin maastokartalla. Panoraamakuvan lausuisi vaivatta yhden näytön taktiikalla. Osaisi satojen potilaiden hampaistostatuksen ulkoa, vaikka tietokone kaatuisi viikoiksi. Käyttäisi ensin nopeimmin vanhentuvat erät tarveaineita ja vasta budjettikauden lopussa ne, jotka kestävät pisimpään. Kaikessa tekemisessä olisi luontainen luvuntaju.

Variksilla on erinomainen taito tehdä oppimansa asiat nopeasti. Attenborough työnsi muovisen juomapullon sisään lihanpalan. Sitten hän rutisti pullon ruttuun ja heitti sen nurmikolle. Kesy korppi päästettiin häkistä. Nokkiko se pullon hajalle? Pyöritti ympäri nurmikkoa, rääkyi herkkupalaa kohti?

Ei. Lintu otti pullosta kiinni nokallaan, kiikutti vesiastiaan, huljutti pullon täyteen vettä ja kaatoi veden mukana herkun ulos pullosta muutamassa sekunnissa.

Niinkin pieni asia kuin amalgaamihipun kaivelu kielen alta voisi olla eri näköistä puuhaa, jos menetelmän valitsisi muina variksina.

Varislinnut osaavat ottaa olosuhteet huomioon. Jos niitä tarkkailee toinen lintu, ne piilottavat ruokapalaset mieluummin kivikkoon kuin multaan. Jos taas lajitoverit ovat lähellä, mutta vain kuuloetäisyydellä, varikset upottavat ravinnon kuohkeaan multaan. Syy: koska mullasta ei lähde ääntä. Lajitoverit eivät silloin kuule piiloa. Sen sijaan kivikasasta ei voi ottaa mitään ilman, että kivet kalahtelevat kuuluvasti. Jos toinen varis uhkaa varastaa muonat, ääni paljastaa ruoan omistajalle, että varkaus on tapahtumassa. Varashälytin – todellinen varishälytin – toimii.

Attenborough oli onnellista miestä kesyn korpin osaamisesta, ja minä lisäksi vähän kateellinen. Hammashoidossakin on potilasvirtaa ja pullonkauloja, ja olisihan kiva saada ne huljuttamalla avatuksi. Tietäisipä vain, mitä se huljuttaminen olisi! Valitsisiko korppi monihuonemallin, kerralla-kuntoon-vastaanoton, pop-up-hoitolan vai Enni Rukajärven palkitsemisen (joka rohkeasti jättäytyi Red Bull -energiajuomayhteistyöstä)?

Sir Attenborough taisi aavistaa ohjelman ihmisissä herättämät ajatukset ja kasasi lopuksi puutarhapöydälle nipun kasviperäisiä työvälineitä. Toisissa terävää pintaa oli enemmän, toisissa vähemmän, osa kärjestään taivutettuja, osa suoria – varislintujen pyyntiaseita. Jokaisella yhdyskunnalla on aivan omanlaisensa työkalut, mutta kaikilla päästään yhtä hyvään lopputulokseen: terä toukkaan kiinni ja suupalaksi.

– Kulttuuria, David Attenborough totesi. Varisten heimo menestyy keksimällä itse uutta eikä jää odottamaan Windsorin linnan katolta kuuluvia korkeampia käskynrääkynöitä.

Sotea odotellessa taidan ottaa mallia näistä hampaattomista ja kädettömistä neroista.