Kestävän kehityksen mantra (sustainable development goal, SDG) on nykyisin useiden kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden agendalla – esimerkkinä WHO, joka hiljattain uudisti strategiansa: Terveellinen elämä jokaiselle. Mitä se sitten käytännössä merkitsee?
Kaikista kuolemantapauksista maailmassa 73 % selittyy ei-tarttuvilla taudeilla. Korkea verenpaine seurauksineen on syynä mortaliteettiin 1,4 miljardilla ihmisellä. Aikuisista 40 % on ylipainoisia, ja obesiteetti niittää heillä satoaan. Oman käden kautta henkensä heittää maailmassa 800 000 ihmistä vuosittain. Ja nurkan takana odottaa ilmastonmuutos kaikkine seurauksineen.
Synkkiä lukuja, joita merkitsin muistiin taannoisessa International Science Councilin (ISC) kokouksessa Amsterdamissa; kokouksen teemana oli niemenomaan SDG.
Monilla kroonisilla sairauksilla ja ilmastonmuutoksella on paljon yhteisiä nimittäjiä, mikä on ehkä yllättävää mutta myös huolestuttavaa. Ilmastonmuutos ja ei-tarttuvat taudit ovat ehkäistävissä, jos niin halutaan. Ne ovat ihmisten itsensä aiheuttamia, multisektoraalisia, universaaleja ja katastrofaalisia, aiheuttavat kurjuutta ja estävät kestävän kehityksen. Lisäksi ne ovat hitaasti eteneviä ja sen vuoksi heikosti havaittavia lyhyellä aikajänteellä, eivät kunnioita maantieteellisiä ja/tai valtiollisia rajoja ja aiheuttavat huomattavaa eriarvoisuutta yhteiskunnissa.
Eikö kuulostakin tutulta suun terveydenhuollon ammattilaisen korvissa? Juuri tuollaisia ovat hammassairaudet, ja niidenkin osalta eriarvoistuminen ja polarisaatio ovat selvästi havaittavissa.
Edellä mainittu rinnastus ilmastonmuutokseen tarkoittaa, että niin kroonisten sairauksien kuriin saattamisessa kuin ilmastonmuutoksen kontrolloimisessa ihmiskunta käyttäytyy kelvottomasti! Terveyskasvatusta kyllä ponnekkaasti annetaan, mutta kuinka moni oikeasti noudattaa ravintosuosituksia tai pesee hampaansa niin kuin opetetaan? Korkealle verenpaineelle viitataan usein kintaalla jne.
ISC:n kokous hahmotti myös sen totuuden, että parhaat terveyshyödyt takaava politiikka saa usein vähiten huomiota. On nimittäin hälyttävää, että globaalit yhteiskuntamme ovat virittyneet ennen muuta varallisuuden kasvattamiseen ja juuri se suurelta osin lisää väestöjen kuolleisuutta edellä mainituista syistä. Tässä yhteydessä puhuttiin jopa planetaarisesta hätätilasta, johon olisi kiireesti reagoitava.
Lopetan tämän kirjoituksen edesmenneen professori Heikki Luoman aikoinaan esittämään sloganiin: Hammassairaudet väistymisvuoroon, jos niin halutaan!