Hammaslääkäri

Keskiviikko 20.11.2019

Kuka päättää materiaalihankinnoistasi?

12.4.2019
Leo Tjäderhane

Hammaslääkärilehden numerossa 3/19 oli mielenkiintoinen artikkeli Tuottava hammaslääkäri – hyvä hammaslääkäri? Miten hammaslääkärin suoriutumista mitataan?, jossa käsiteltiin hoidon tuottavuutta ennen kaikkea kustannustehokkuuden kannalta (1).

Artikkelin yhteydessä oli myös sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan teksti Kyllin hyvä hammaslääkäri?, jossa Hallamaa pohti hammaslääkäriin ja hänen työhönsä kohdistuvia vaatimuksia ja sitä, mitä ”hyvä” tarkastelukulmasta riippuen tarkoittaa. Hammaslääkärille instrumenttien ja materiaalien tulee olla hyviä ja tehtävään sopivia – työnantajan kannalta toiminnan kustannustehokkuus on hyvä asia (1).

Perinteisesti lääkäriprofessioon on kuulunut kliininen autonomia ja sen osana päätösvalta käytettävien instrumenttien ja materiaalien suhteen (2). Hankintojen keskittämisen kautta tämä päätösvalta on kuitenkin siirtynyt pois työn suorittajilta.

Olen viimeisen parin vuoden aikana saanut useita yhteydenottoja kollegoilta, jotka ovat ihmetelleet ja valittaneet sitä, miten ”joku muu” – usein joku muu kuin hammaslääkäri – kilpailuttaa ja valitsee materiaalit, ja hinta on ainoa ratkaiseva tekijä hankinnoissa. Yksi suuren hammaslääkäripalveluja tuottavan yrityksen palveluksessa oleva hammaslääkäri kertoi, ettei hänelle useista pyynnöistä huolimatta hankittu lasi-ionomeerin kanssa käytettävää esikäittelyainetta. Itse asiassa hänelle oli väitetty, ettei sellaisia ollut Suomessa markkinoilla.

Toinen julkisella puolella toimiva hammaslääkäri ihmetteli uutta tuntematonta yhdistelmämuovia, joka oli outoa käsitellä. En löytänyt tästä materiaalista minkäänlaista tutkittua tietoa enkä valmistajastakaan muuta kuin epämääräisen yhden sivun pituisen verkkosivun.

Kolmas kollega tiedusteli, ovatko kiinalaisesta verkkokaupasta ostetut todella halvat valokovettajat luotettavia. Protetiikan erikoishammaslääkäri sai ”hankintamajurin” päätöksellä käyttöönsä alginaattia, jonka kovettumisaika oli lähes kolminkertainen, ja jäljennöksen laatu huonompi kuin aikaisemmalla valmisteella.

Halpa on harvoin hyvää, eikä niin ole hammashoidossakaan. Edullisten ”own brand label” -yhdistelmämuovien konversioaste, kovettumissyvyys, taivutusmurtolujuus ja kovuus ovat huomattavasti heikompia kuin tunnetun valmistajan tuotteella; sen sijaan monomeerien liukeneminen valokovetetuista näytteistä oli merkittavästi runsaampaa (3).

Vastaavien edullisten lasi-ionomeerien kliininen kestävyys osoittautui jo vuoden seurannassa merkittävästi huonommaksi kuin tunnetun valmistajan vastaavan tuotteen (4).

Tässä Hammaslääkärilehden numerossa kerrotaan alustäytemateriaalista, jonka kliininen seurantatutkimus jouduttiin keskeyttämään jo vuoden kuluttua erittäin huonojen kliinisten tulosten vuoksi huolimatta valmistajan väittämästä bioaktiivisesta kiinnittymisesta (5).

Yhdistelmämuovin tarttuminen kulta- tai NiTi-päällysteisiin instrumentteihin on huomattavasti vähäisempää kuin perusinstrumentteihin (6). Halpisvalokovettajien valoteho ja valon tasaisuus koko kovettajan kärjen alueella voi olla merkittävästi huonompi kuin laadukkaissa (mutta kalliimmissa) valokovettajissa (7, 8).

Materiaalien ja työvälineiden halpa hankintahinta voikin siis käydä kalliiksi, jos hoidon kustannustehokkuutta mitataan hoidon kestävyydellä.

Professori Hallamaa kirjoitti myös näin: ”Hyvään työhön kuuluu myös mahdollisuus toteuttaa hyvää ammattietiikkaa.” Lääkärin ja potilaan väliin tullutta kliinistä autonomiaa ja ammattietiikkaa heikentäviä tekijöitä ovat myös säästöjä vaativat päätöksentekijät (2).

Eettisesti toimivan hammaslääkärin on syytä nostaa omassa työpaikassaan keskusteluun se, millä perusteilla tehdään päätöksiä materiaalihankinnoista ja kenen mielipide niissä loppujen lopuksi painaa eniten.

Leo Tjäderhane

Professori, Helsingin yliopisto

 

Kirjallisuus

  1. Koukkula L. Tuottava hammaslääkäri – hyvä hammaslääkäri? Miten hammaslääkärin suoriutumista mitataan? Suomen Hammaslääkärilehti 2019; N.S. Vol XXVI (3);32-35.
  2. Lääkärin etiikka. Saarni S, päätoimittaja. Suomen Lääkäriliitto; 2013.
  3. Johnsen GF, Thieu MK, Hussain B, Pamuła E, Reseland JE, Lyngstadaas SP, Haugen H. Own brand label restorative materials-A false bargain? J Dent 2017;56:84-98. doi: 10.1016/j.jdent.2016.11.004.
  4. Olegário IC, Pacheco AL, de Araújo MP, Ladewig NM, Bonifácio CC, Imparato JC, Raggio DP. Low-cost GICs reduce survival rate in occlusal ART restorations in primary molars after one year: A RCT. J Dent 2017;57:45-50. doi: 10.1016/j.jdent.2016.12.006.
  5. van Dijken JWV, Pallesen U, Benetti A. A randomized controlled evaluation of posterior resin restorations of an altered resin modified glass-ionomer cement with claimed bioactivity. Dent Mater 2019;35:335-343. doi: 10.1016/j.dental.2018.11.027.
  6. Rosentritt M, Hartung J, Preis V, Krifka S. Influence of placement instruments on handling of dental composite materials. Dent Mater 2019;35:e47-e52. doi: 10.1016/j.dental.2018.11.010.
  7. AlShaafi MM, Harlow JE, Price HL, Rueggeberg FA, Labrie D, AlQahtani MQ, Price RB. Emission Characteristics and Effect of Battery Drain in "Budget" Curing Lights. Oper Dent 2016;41:397-408. doi: 10.2341/14-281-L.
  8. Shimokawa CA, Turbino ML, Harlow JE, Price HL, Price RB. Light output from six battery operated dental curing lights. Mater Sci Eng C Mater Biol Appl 2016;69:1036-42. doi: 10.1016/j.msec.2016.07.033.