Hammaslääkäri

Maanantai 18.10.2021

Kyseenalaistaa kannattaa

17.9.2021
Henna Virtomaa

1980-luvun lopulla haettiin kesätyöntekijöitä helsinkiläisiin sairaaloihin. Niinpä kurikkalainen 18-vuotias tyttö haki sairaala-apulaisen töitä. Minusta koulutettiin välinehuoltaja. Leikkausosastolla kävi ilmi, että työtä tehtiin yksin ja kaikkeen oli vain yksi tapa, jota ei perusteltu. Työ oli vaativaa ja sitä oli paljon. Ymmärtämättömänä marssin suoraan johtavan ylihoitajan pakeille. Sanoin: ”Ei tästä tuu mitään, minoon tullu tänne vain apulaasen hommihin.” Sana käynnistäni kiiri. Kävi ilmi, että työn sisällöstä ja merkityksestä ei ollut keskusteltu, vuoropuhelua ei ollut. Välinehuoltajan työ oli kriittisen tärkeä, mutta täysin kokonaisuudesta irrallinen osa. Välinehuolto on kuitenkin oleellista, jotta leikkaustoiminta pyörii.

Tämä voidaan rinnastaa terveydenhuoltoon. Uudistuksia tehtäessä on tiedettävä, mitä suun terveydenhuolto pitää sisällään. Ilman toimivaa suun terveydenhuollon palvelujärjestelmää meillä ei ole toimivaa terveydenhuoltoa ja päinvastoin. Asia tulee esiin liiton lausunnossa monikanavarahoituksesta.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa rahoitetaan tällä hetkellä vähintään kuudella tavalla: valtion ja kuntien verotuloilla, pakollisilla (lakisääteisillä) ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla sekä työnantaja- ja asiakasmaksuilla. Monikanavarahoituksen purkamista valmisteleva virkamiesselvitys keskittyi ainoastaan sairausvakuutukseen, joka edustaa pientä osaa kokonaisrahoituksesta.

Riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut on perustuslain mukaisesti taattava yhdenvertaisesti. Tämä ei toteudu suun terveydenhuollossa. Julkisen suunterveydenhuollon resurssit ja toimintatavat vaihtelevat alueellisesti, ja kaikkialla kysyntään ei pystytä vastaamaan. Lähes puolet yhteiskunnan tukemista suun terveydenhuollon aikuisten käynneistä toteutuu yksityisellä sektorilla. Julkisen ja yksityisen yhteistyötä on pidetty ja pidetään välttämättömänä.

Suun terveydenhuollon palvelujen tuottaminen poikkeaa muusta terveydenhuollosta, ja asiakasmaksut ovat muuta terveydenhuoltoa korkeammat. Olemme muuhun terveydenhuoltojärjestelmään nähden mittavien uudistusten edessä. Palveluita tuotetaan 1,2 miljardilla eurolla vuodessa. Tästä julkisen rahoituksen osuus on noin 40 % ja asiakasmaksujen 60 %. Julkinen rahoitus kohdentuu erityisesti julkisen sektorin tuottamiin palveluihin. Julkisen rahoituksen näkökulmasta asiakkaan hoito on nykyisellä rahoitusrakenteella noin neljä kertaa kalliimpaa julkisella kuin yksityisellä sektorilla, koska yksityissektorilla omavastuuosuus on sairausvakuutuskorvauksen useiden leikkausten vuoksi peräti noin 85 %. Sairausvakuutuskorvaus on kustannustehokas tapa tuottaa terveydenhuollon palveluja. Lopputulos korvausten poistamisesta olisi, että julkisella rahalla saatavan palvelun määrä vähenisi. Herää kysymys, missä menee kotitalouksien maksuhalukkuuden raja?

Jotta sote-uudistus ja monikanavarahoituksen purkaminen toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla, korostuu alueellinen ja paikallinen työ. Nyt kannattaa kyseenalaistaa ja kommentoida. On päästävä mukaan sinne, missä terveydenhuollon hoitoprosessit suunnitellaan.

Tuona 1980-luvun kesänä iltapäivisin kanssani oli lopulta monta leikkaussalihoitajaa kuivaamassa instrumentteja ja juttelemassa hassua murretta puhuvan tytön kanssa. Olin osa leikkaussalin tiimiä. Jokaisen panosta tarvitaan, jotta toiminta pyörii, potilaan parhaaksi.

Henna Virtomaa 
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja

Pääkirjoitus, Hammaslääkärilehti 10/2021