Se, että väestön erikoishammaslääkäripalvelujen tarve on tarjontaa suurempi, tuskin yllättää ketään suun terveydenhuollon alalla. Tai se, että alueelliset erot ovat suuret. Mutta että Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin (shp) alueen noin 170 000 asukkaan erikoishammashoitoa varten on vain neljä spesialistia – siis yli 42 200 asukasta per erikoishammaslääkäri! Vertailun vuoksi toinen ääripää: Pohjois-Pohjanmaan shp:n alueella asukkaita per erikoishammaslääkäri on runsaat 4 400.
Ei Pohjois-Karjala toki yksin ole kurimuksessaan, tilastojen mukaan esimerkiksi Länsi-Pohjan shp:ssä väestöä per erikoishammaslääkäri on 32 100 ja Lapin shp:ssä runsaat 29 500. Ja kun lukumääräisesti erikoishammaslääkäreitä on vähän, voi yhdenkin siirtyminen alueelta toiselle entisestään järkyttää asetelmaa.
Mutta miksi Pohjois-Karjala, jonka maakuntakeskus on kasvava noin 75 000 asukkaan Joensuu? Nuoruuden kotikaupunkini, jonne on aina mukava palata. Kaunis Pielisjoen halkoma yliopistokaupunki, jossa luonto on lähellä.
Yksi erikoishammaslääkärien epätasaisen sijoittumisen selitys on se, että kuten peruskoulutetut hammaslääkärit jäävät usein koulutuspaikkakuntansa lähelle, keskittyvät erikoishammaslääkärit yliopistosairaalakaupunkien liepeille. Muualle ei riitä erikoisosaajia ja uusien kouluttajia.
Itä-Suomessa oli pitkä katkos hammaslääkärikoulutuksessa. Peruskoulutus käynnistyi Itä-Suomen yliopistossa 12 vuoden tauon jälkeen uudestaan vuonna 2010. Vuonna 2012 Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen yliopisto saivat oikeuden myöntää erikoishammaslääkärin tutkintoja.
Toivottavasti huono kierre koulutuksen myötä pikku hiljaa kääntyy parempaan, ja erikoishammaslääkäreitä eri erikoisaloilta saadaan tasaisemmin läpi maan. Stm:n selvityshenkilö esittää vuoteen 2030 lukumäärätavoitteeksi 750, jolloin yhtä erikoishammaslääkäriä kohti olisi 7 700 asukasta. Siihen kun Pohjois-Karjalakin pääsisi, niin olisi entistä parempi paikka asua ja elää.
Annariitta Kottonen
Hammaslääkärilehden päätoimittaja