Hammaslääkäri

Tiistai 29.09.2020

Miten opiskella valmistumisen jälkeen?

5.1.2017
Anni Temonen

Perjantai-illan posti saa viimein tuotua laatikkoon kaksi lehteä: uusimman Hammaslääkärilehden ja Fimean lääketietojulkaisun, Sic!;n.

Kotiovelle on postilaatikkorivistä matkaa kymmenkunta metriä. Jos askeltaa h-y-v-i-n hitaasti, ehtii lukea tiedeuutiset ja katsoa tiivistelmägraafit. Kiinnostava väitösuutinen olisi ehkä mahdollista lukea piiloutumalla saunan ylälauteilla kuivuvien urheiluvaatteiden sekaan otsalampun kanssa.

Kyseessä on monen nuoren hammaslääkärin normi-ilta: koti on isompi kuin koskaan, mutta opiskelurauhaa siellä ei ole. Työhuone korvamerkittiin kaupantekohetkellä tulevaisuuden erikoistumiseen, mutta nyt siellä luetaan peruskoulun matematiikkaa ja järjestellään tanskalaisia muovipalikoita.

Hammaslääketieteen opiskelu valmistumisen jälkeen voi typistyä enemmän kuin ikinä osasi etukäteen ajatella. Kun viimeinenkin Valviran kirjattu kirje on haettu postista, elämä täyttyy sekunnissa viiden vuoden tekemättömistä unelmista. Vaihtoon menevät asunto, auto, sukunimi ja osoite, opiskeltavaksi nousevat metsästyskortti, Balin-lennot, neuvolan kasvukäyrät ja paras pyykkikuilu.

Kukaan ei kaipaa tenttistressiä vähään aikaan, eikä täydennyskoulutuksiin tunnu olevan kiire. Tuttujen luennoitsijoiden power point -dioissa ei ole pariin vuoteen välttämättä mitään uutta.

– Tämä on sellainen tutkinto, että päivällä istutaan luennoilla ja illalla opiskellaan. Ja lauantaina vähän, ja sunnuntaina. Ja sitten tulee loma, silloinkin sitten vähän opiskellaan, sanoi yliopisto-opettaja hammaslääkiksen loppupuolella.

Olisipa hän kertonut, ettei tuo koskenut vain kandeja lopputenttivuonna, vaan myös kaikkia itseään kunnioittavia, jo valmistuneita hammaslääkäreitä!

Sillä ainainen lukeminen ei ole hammaslääkiksen pahin nakki. Alan kirjallisuus on ammatillista pääomaa, ja sen kartuttaminen kannattaa. Suurin osa kurssikavereistani muistaakin kuormittavuuden johtuneen ennen muuta potilasharjoittelusta ja sen metatyöstä. Samaa mieltä on vatsanpohja, jota vihlovat muistot löytyvät helposti:

– Orotol-kanisteri huutamassa boksin lattialla, neljä eri ajanvarauskirjaa moniajanvarauksessa vierekkäin ja puhelimessa huonosti tavoitettavan potilaan numero klo 17.50 arki-iltana, sanoo vatsanpohja kovasti vihlaisten.

Mitä siis tehdä, jos alan tiedeuutiset ja uusin näyttö uhkaavat karata nuoren hammaslääkärin ulottumattomiin? Tässä vaiheessa on mainio aika lähteä erikoistumaan tai tehdä tutkimusta. Se on erinomainen vaihtoehto, joka pakottaa oppimaan uutta. Toinen vaihtoehto on käydä tarpeeksi usein kursseilla. Tuntuu vain, että moni kurssi joutuu kompensoimaan arjen opiskelumahdollisuuksien puutetta kertaamalla myös aivan liiankin perusasioita.

Oma ratkaisuni oli ottaa opiskelulle taas aikaa työviikkoa järjestelemällä. Tämä kevät on kuudes kevätlukukauteni. Kelan sponsoroima, päivähoidon ja suomalaisen peruskoulun mahdollistama ja työelämän joustoista annettu.

Klinikkaa neljä päivää viikossa ja uusinta tiedettä yhden kokonaisen päivän verran. En enää koskaan pääse samoihin hulluntuntimääriin kuin neljännen klinikkavuoden aikana, ja ohi ovat myös ne kandivuodet, kun kehtasi pokkana rahdata pinon lopputenttikirjoja kyläpaikkaan ja sulkea korvansa seurustelulta.

Tällä järjestelyllä pysytään kuitenkin plussan puolella: hammaslääkis jos mikä opettaa myös istumaan alas ja tarttumaan paksuimpaankin oppikirjaan, ja sitä taitoa on muikeaa päästä käyttämään pitkästä aikaa.