Hammaslääkäri

Tiistai 18.02.2020

Omaa oksaa ei kannata sahata

6.10.2017
Anja Eerola

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu etenee, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta päätyi kesäkuussa vaatimaan muutoksia osaan laajaan kokonaisuuteen kuuluvista laeista. Hallitus nimitti virkamiestyöryhmän valmistelemaan uudestaan valinnanvapauslain, uudistuksen yhden keskeisen elementin. Samalla se päätti siirtää muutoksen voimaantuloa vuoden 2020 alkuun.


Uusi valmistelu tarkoittaa uutta pohdintaa myös suun terveydenhuollon osalta. Vaikka Hammaslääkäriliitto lausunnoissaan ja eduskunnan kuulemistilaisuuksissa kritisoi yhtiöittämisvelvoitetta ja tiukkaa aikataulua, sai hallituksen kaatunut esitys meiltä myös kehuja. Erityisen hyvää oli se, että väestön suun terveydenhuoltopalvelut olivat kaikin tavoin rinnasteisia muihin sote-palveluihin. Tätähän olemme ammattikuntana väsymättä eri tavoin painottaneet syksystä 2013, jolloin valtiovallan puolelta esitettiin aikuisväestön julkisesti tuettujen suun terveydenhuoltopalvelujen lopettamista kiireellistä hoitoa lukuun ottamatta. Siinä olisivat hammaslääkärityöpaikkojen lisäksi menneet Kela-korvaukset ja aikuisten terveyskeskushoito.

Tietoisuus suun terveydenhuoltopalvelujen merkityksestä on neljässä vuodessa kasvanut roimasti. Siksi oli yllättävää, että kesän jälkeen alettiin taas kysellä, kuinka paljon suun terveydenhuollon valinnanvapaus maksaisi, ja onko siihen varaa. Valinnanvapaushan hieman yksinkertaistaen tarkoittaa, että asiakas voi valita laissa erikseen säädetyt palvelut samaan hintaan haluamastaan yksityisestä tai julkisesta hoitopaikasta. Hammaslääkäriliitto on vuosia liputtanut tällaisen perusratkaisun puolesta, mutta muistuttanut, että ilman lisärahaa se ei onnistu.

Hammaslääkäriliiton vaikuttamistyö pohjautuu asiantuntijuuteen, pitkäaikaiseen kokemukseen ja toimivaan yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Näitä hyödyntäen on viety viestiä valmistelijoille ja päättäjille.

Suun sairauksien vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin sekä muihin sairauksiin on runsaasti tutkittua tietoa. Yleisimmät hammas- ja suusairaudet ovat infektiosairauksia ja kansantauteja. Ne ylläpitävät elimistön matala-asteista, usein piilevää infektiota, joka syntyy sairaan suun mikro-organismien pääsystä verenkiertoon.

Tuoreen tutkimuksen mukaan alttius kariekselle johtuu merkittävässä määrin geeneistä. Hammas- ja suusairaudet eivät siis ole itse hankittuja yhtään enempää kuin monet muut krooniset ja väestössä yleiset sairaudet. Omilla elintavoilla ja hyvällä suun kotihoidolla on toki tärkeä merkitys.

Jos valinnanvapauden toteuttamiseen ei varata riittävästi resursseja, seurausvaihtoehtoja on kaksi. Joko omavastuuosuus nostetaan nykyisestä jo hyvin korkeasta tasosta tai julkisia palveluja supistetaan merkittävästi. Molemmissa tapauksissa hoitopaikasta riippumatta huomattava osa peruspalveluistakin jäisi potilaan kokonaan maksettavaksi. Monilla ei olisi enää varaa käydä hammaslääkärissä, vaikka kaikki tarvitsevat suun terveydenhuollon palveluja.

Hammas- ja suusairauksien ehkäisyllä ja hoidolla ehkäistään ja hoidetaan myös muita sairauksia ja pienennetään painetta tulevien vuosien kustannusten kasvuun. Nykyisin moni päättäjä ja palvelunkäyttäjä tietää tämän. Hammaslääkäritkin tämän tietysti tietävät, mutta silti ammattikunnan sisällä silloin tällöin törmää suusairauksia ja hoitomaksuja vähättelevään sekä potilaita syyllistävään asenteeseen. Sellaisia viestejä ei kaivata.

Suu on osa ihmistä ja suun terveydenhuollon palvelut osa sote-kokonaisuutta. Suun alueen sairauksien, infektioiden, kasvainten, tapaturmien ja kehityshäiriöiden hoidon pitää olla samalla lailla julkisen rahoituksen vastuulla kuin vastaavat sairaudet muualla elimistössä. Tällä viestillä on saatu tuloksia.

Anja Eerola
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja

Anja Eerola