Tein pienen reissun lähikuntaan ja katselin keväistä maisemaa, jotenkin uusin silmin. Havahduin moniin uusiin rakennuksiin, joista useamman kyljessä luki padel-jotakin.
Lajistahan on tullut hetkessä ilmiö. Piti oikein tutkia, mitä tästä lajista sanotaan: ”Hauska ja sopivan haastava laji, sopii aloittelijalle.” ”Padelia pidetään yleisesti helppona lajina, mutta suosittelemme ensimmäiselle kerralle opastusta, jotta peliin pääsee nopeammin kiinni.”
Wau! Kunpa hampaiden hoidostakin saataisiin samanlainen ilmiö. Suosittu laji, jota hehkutettaisiin. Onko kaukaa haettu? No ei! ”Hauska ja haastava laji, sopii aloittelijalle”. Kyllä! Puolivuotiaan lapsen käteen voi hyvin lykätä hammasharjan, jos siellä pienessä suussa niitä hampaita sattuu jo olemaan. Tai jos ei ole, niin mainio kapistus tuo harja on kutiavien ikenienkin jyystämiseen. Puolivuotiaan touhukkailla käsillä harja päätyy suuhun aluksi silloin tällöin, ja lopulta takuuvarmasti. Toki tiedämme, että päävastuu hampaiden harjauksesta on vielä vuosien ajan lapsen vanhemmilla. Vaan tiedostavatko tämän kaikki vanhemmat? Hampaiden harjaustahan ”pidetään yleisesti helppona lajina, mutta suosittelemme ensimmäiselle kerralle opastusta, jotta peliin pääsee nopeammin kiinni.”
Opiskeluaikana kävin pelaamassa säännöllisesti squashia, se oli sen ajan trendilaji. Nyt pitää oikein miettimällä miettiä, että missä niitä halleja nykyään on. Laji tuntuu kokonaan hukkuneen muiden mailapelien jalkoihin. Mikä hampaiden hoidon sitten pitäisi pinnalla? Marimekkokuosiset tai muotitalojen logoilla varustetut hammasharjat tai harjakotelot? Mikä nyt sopisi kenellekin. Miten tätä voisi uudistaa niin, että todellinen arvo ymmärrettäisiin ja hoksattaisiin yhä uudelleen? Vanha hyvä terveyttä edistävä laji uuteen nousuun. Hymyt esiin maskien takaa.
Vaikuttaa siltä, että palvelusetelit ja ostopalvelusysteemit tökkivät hyvistä yrityksistä huolimatta. Kunnallisella puolella on paljon hoidettavaa ja rästikäyntejä, samaan aikaan yksityiset kilpailevat väestökeskuksissa asiakkaista enemmän kuin koskaan. Tästä voisi luulla, että kapasiteettia hoitaa siis yksityisellä olisi. Aluehallinnoissa pohditaan nyt toimia, jotenkin tämä epäsuhta pitäisi ratkaista?
Jos ei hyvällä niin pahalla, Suomessa verottajaa on käytetty apuna silloin, kun asia koskee jokaista kansalaista ja halutaan hoitaa kulut tehokkaasti. Kuten aiemmin vapaaehtoisesti maksettu tv-lupa; nykyään jokaisen verotuksessa suoraan maksama Yle-vero. Miten olisi suunhoitovero? Kaikilla on suu ja hampaat, ja kaikilta ne tulisi hoitaa. Saataisiinko suunhoitoverolla aikaan palveluseteli kansalaiselle, joka voisi sitten itse valita, minne sen kanssa hoitoon hakeutuu. Toimet voisivat olla nopeitakin, jos päätös tehtäisiin rivakasti. Kukin meistä on jo veroissa sairaanhoitokuluja maksanut, mutta silti pitää erikseen anoa, että saako sitä ostopalveluseteliä vai ei. Jos kerran tiedonvälitys on välttämätöntä, miksi ei suunterveys, joka on tärkeä yleisterveydellisesti ja josta hoidettuna saa elinikäisen kansantaloudellisen hyödyn. Tätä pohtiessa maila käteen ja padelia testaamaan, ehkä tämä laji sopisi minullekin.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 6/2022