Hammaslääkäri

Keskiviikko 23.09.2020

Pääkirjoitus: 125 vuotta Pyhän Apollonian suojeluksessa

31.3.2017
Risto Pelkonen

- Meidän hammaslääkäreiden tulisi tovereina liittyä lähemmin toisiimme, tiedottaa toisillemme tuloksistamme ja kokemuksistamme. Kun yhdistäisimme kaiken aikaisempiin tietoihimme, lisäisimme tietovarastoamme ja kehittäisimme itseämme tieteellisessä mielessä. 

Näin lausui Matti Äyräpää Hammaslääkäriseuran perustamiskokouksessa hotelli Kleinehissa huhtikuun 16. päivänä 1892. Läsnä oli yksitoista yltiöpäistä miestä. Hammaslääkäriseura sai hammaslääketieteen suojelupyhimyksen Pyhän Apollonian mukaisen nimen vasta vuonna 2000.

Seuran tavoitteena oli kehittää yliopistollista opetusta, syventää ammatillista sivistystä ja vaalia keskinäistä toveruutta. Se tarkoitti oppimisen eetosta, sitoutumista ammattieettisiin periaatteisiin ja ”kollegiaalissosiaalisten” suhteiden vahvistamista hylkäämällä ”epäjalo kilpailu, jota helposti syntyy, kun henkilökohtaiset edut hipaisevat toisiaan”.

Heti ryhdyttiin tuumasta toimeen. Lähdettiin joukolla ristiretkelle kansanterveyden edistämiseksi. Suunta oli selvä. Kohteeksi valittiin Suomen lapset joka niemen notkossa, koska seuran aloitteesta tehdyn väestötutkimuksen mukaan hammasmätä asui lähes jokaisen lapsen suussa. Kun julkisen kouluhammashoidon käynnistämistä emmittiin, yksityiset hammaslääkärit aloittivat kutsumuksensa mukaisesti koululaisten hammashoidon omalla kustannuksellaan. Lakisääteiseksi kouluhammashoito tuli 65 vuotta myöhemmin.

Entä nyt? Suomalaisen hammaslääketieteen ja lääkintätaidon evoluutio pienestä alusta suureksi koko maata kattavaksi palvelujärjestelmäksi on menestystarina vailla vertaa. Korkeatasoista opetusta annetaan neljässä yliopistossa, eettistä keskustelua käydään monella foorumilla, ja kirkkaita tähtiä tuikkii tieteellisen tutkimuksen taivaalla. 

Kaikkiaan hyvin koulutettuun ammattikuntaan kuuluu yli 7 000 hammaslääkäriä tai opiskelijaa, ja työelämässä osaavia ja motivoituneita hammaslääkäreitä on noin 4 500. Vuosittain valmistuu vajaat 200 nuorta innokasta ammattitoveria.

Hammaslääkäriseuran ja muiden hammaslääkärijärjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyönä hammaspeikot Karius ja Baktus, suomeksi Möö ja Paa, on ajettu marginaaliin, ja eurooppalaisesta surkimuksesta on kasvanut hammaskarieksen ehkäisyn ja hoidon mallioppilas. Vuosisadan alussa tekohampaat olivat paras rippilahja, nyt omat hampaat pysyvät suussa vanhuusikään saakka. Samalla on syntynyt uusi tieteenala gerodontologia.

Onko siis kaikki hyvin hampaiden valtakunnassa? Paljon on hyvää, mutta huoliakin on. Koulutus- ja tutkimusmäärärahoituksen supistaminen on vaarallinen harharetki. Ellei hampaista pidetä huolta koulussa, huonosti käy aikuisten terveydelle. Ellei ole hyvää tutkimusta, ei ole hyvää opetusta. Hämmentyneinä olemme ihmetelleet, mitä tapahtuu suun terveydenhuollolle suuressa sote-remontissa; miten se integroituu muuhun palvelujärjestelmään, miten valinnanvapaus, keskinäinen kilpailu ja yhtiöittämisvimma yhdistetään yhteiseksi hyväksi ja miten sosioekonomiset ja alueelliset erot tasataan.

Tulevaisuus on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Intialaisen viisauden mukaan jos yksi ovi sulkeutuu, tuhat muuta avautuu. Hyvän tulevaisuuden avaimet ovat jokaisen kädessä, elinikäisessä oppimisessa, luovuudessa ja erilaisuutta arvostavassa kollegiaalisessa yhteisössä.

Koko lääkärikunnan puolesta kiitän Hammaslääkäriseura Apolloniaa kaikesta siitä, mitä seura on tehnyt hammaslääketieteen, hammaslääkäreiden ja suun terveydenhuollon hyväksi ja jäsentensä parhaaksi. Sydämelliset onnittelut.