Hammaslääkäri

Torstai 26.11.2020

Pääkirjoitus: Pidetään kiinni professionalismista

17.2.2017
Sirpa Tilander

Mitä miettii uusi puheenjohtaja, miltä nyt tuntuu ja miten paljon aikaa sinulta tähän tehtävään menee? Nämä ovat kysymyksiä, jotka olen alkuvuoden aikana usein kuullut. Aloitan kysymyksistä viimeisestä, koska siihen on helppo vastata: en tiedä vielä, aika näyttää. Miltä nyt tuntuu? Pelottaa, jännittää, odottava olo, innostunut ja ennen kaikkea valmis uuteen haasteeseen.

Mutta mitä mietin? Vaikka mitä. Siviiliminä miettii perheen, työn ja luottamustehtävän yhteensovittamista. Puheenjohtajan näkökulmasta suurin osa ajatuksista liittyy tulevaisuuteen, mitä kehitteillä oleva sote-uudistus tuo tullessaan – ja varsinkin, miten paljon sen mukanaan tuoma toimintakentän muutos vaikuttaa tavallisen hammaslääkärin työhön.

Päätöksiä ei ole vielä tehty tulevasta, lakeja laaditaan, pohditaan mahdollisia skenaarioita, ehkä spekuloidaankin, mutta ennen kaikkea kootaan tietoa päättäjille. Hammaslääkäriliitto osaltaan painaa päälle ja vie tietoa suun terveydenhuollon asiantuntijana.

Kysymyksiä on paljon, vastauksia edelleenkin vielä vähän, joudumme kestämään oloa epätietoisuudessa. Miten turvataan terveyskeskushammaslääkärin ja miten yrittäjähammaslääkärin tulevaisuus? Millainen eri sektoreilla toimivien hammaslääkärien työnkuva tulee olemaan? Eriytyvätkö työnkuvat esimerkiksi erikoisaloittain? Miten valinnanvapaus uudessa mallissa toteutetaan? Kuinka potilas osaa toimia ja valita itselleen parhaan hoidon? Mitä eri sektorit tulevaisuudessa tarkoittavat?

Hammaslääkäriliiton uuden valtuuston tammikuisessa järjestäytymiskokouksessa keskusteltiin kiivaastikin sektorikysymyksestä. Keskustelu lähti siitä, onko valtuuston tarpeen jakautua perinteisen tavan mukaan julkisen ja yksityisen sektorin keskustelu- ja valmisteluryhmiin, kun sektorien olemassaolosta ja olemuksesta tulevissa sote-rakenteissa ei vielä ole tietoa. Keskustelun lopputulema oli, että juuri nyt sote-uudistukseen valmistautuminen merkitsee käytännössä erilaisia asioita liiton eri jäsenryhmille, mutta ammattikuntana olemme yhtenäinen.

Meillä kaikilla on sama pitkä koulutus, jossa saadut erityistiedot ja -taidot sitovat meidät yhteen ammattikunnaksi, professioksi. Professionalismille olennaista on, että professio asiantuntemuksellaan määrittelee itse tehtävänsä ja eettiset periaatteensa, ja professionaalit tekevät itsenäisesti ammatinharjoittamiseensa kuuluvia päätöksiä.

Hammaslääkärin velvollisuus on pyrkiä siihen, että potilaiden paras toteutuu kaikissa olosuhteissa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Onko mahdollista, että tämä profession etiikan periaate hukkuu esimerkiksi lisääntyneeseen byrokratiaan, hallinnollisiin määräyksiin ja kontrolliin? Voiko toimintaympäristön muuttuminen uhata hammaslääkärin kliinistä autonomiaa, luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen kivijalkaa? Professionalismi ja terve ammattiylpeys on tärkeää yksittäisen potilaan hyvän hoidon kannalta ja paras tae sille, että yhteiskunta saa laadukkaat ja eettisesti kestävät terveyspalvelut.

Suun terveydenhuollossa on tähän asti eri sektoreilla toimivien kollegojen työpanoksella ja yhteistyöllä edistetty kansalaisten terveyttä ja hoidettu sairautta. Muutoksen keskellä korostuu profession yhteisen arvopohjan ylläpitäminen. Emme saa rikkoa olemassa olevaa kollegiaalisuuden verkkoa, vaan sitä on entisestään vahvistettava ja toimittava yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta.
Meillä kaikilla on sama pyrkimys potilaan parhaaseen riippumatta siitä, millä sektorilla ja millaisessa työpaikassa ja asemassa työskentelemme nyt ja tulevaisuudessa.