Hammaslääkäri

Tiistai 18.02.2020

Pääkirjoitus: Työnjako – oiva renki

10.3.2017
Anja Eerola

Mitä hammaslääkärille tulee mieleen sanasta työnjako? Monen mielessä se varmaan ensimmäisenä yhdistyy tehtävien jakamiseksi hammaslääkärin, suuhygienistin ja hammashoitajan välillä. Yksi pitää työnjakoa jopa arveluttavana, toinen välttämättömänä.

Hammaslääkäriliitto, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ja Tehy ovat vuosien mittaan laatineet useita yhteisiä linjauksia toimivan työnjaon periaatteista. Tuorein linjaus annettiin keväällä 2016. Samalla päätettiin koota verkkoon kattava tietopaketti työnjaon periaatteista, lainsäädännöstä ja viranomaisohjeista sekä esimerkkejä valvovien viranomaisten työnjaon toteuttamista koskevista päätöksistä.

Monista kyselyistä ja joidenkin työpaikkojen järjestelyistä päätellen tietopaketti tulee tarpeeseen. Jos jostain syystä ei jaksa tai ehdi tutustua asiaan verkossa, tässä tulee aiheesta lyhyt oppimäärä ja lehden muilla sivuilla syventävää.

ENSIMMÄISEKSI on ymmärrettävä työnjaon perusta: terveydenhuollon ammattihenkilöt tekevät työtä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammatillisen osaamisensa mukaisesti, ja jokainen vastaa tekemästään työstä. Peruskoulutus antaa pohjan osaamiselle. Jos tehtäviä siirretään ammattiryhmältä toiselle, osaamista päivitetään täydennyskoulutuksella.

Toiseksi potilaalla on oikeus hyvään ja laadukkaaseen terveyden- ja sairaudenhoitoon. Terveydenhuoltolaissa on säädetty, että palvelujen on oltava laadukkaita, turvallisia ja asianmukaisesti järjestettyjä. Hoito tulee toteuttaa hoitosuunnitelman pohjalta. Terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.

Selkeät potilasasiakirjamerkinnät mahdollistavat työnjaon toimivuuden. Potilaalla on oikeus tietää häntä hoitavan henkilön koulutus ja ammattinimike.

Kolmanneksi esimies vastaa siitä, että henkilöstö tekee koulutustaan ja kokemustaan vastaavia tehtäviä. Osaaminen on arvioitava ja varmistettava ennen työnjaon toteuttamista. Saman ammattiryhmän peruskoulutuksien sisällöissä on eroja riippuen valmistumisajankohdasta ja oppilaitoksesta. Peruskoulutukseen sisältymättömiä tehtäviä ei voi siirtää ilman riittävää ja todennettua täydennys- tai jatkokoulutusta.

Neljänneksi työntekijän vastuulla on tunnistaa oma osaamisensa ja sen rajat. Jokainen työntekijä vastaa siitä, mitä tekee tai jättää tekemättä. Vastuuta ei voi siirtää esimiehelle tai toiselle työntekijälle. Työntekijän tulee toimia oman tehtäväkuvansa, osaamisensa ja kykyjensä rajoissa. Jo työnjakoa suunniteltaessa on tärkeää kertoa, jos oma osaaminen ei riitä uusiin tehtäviin.

VIIDENNEKSI työnjaon käytäntöjen uudistamisesta pitää sopia yhteistoiminnassa henkilöstön kanssa. Tarvitaan esimerkiksi toimivat konsultaatiokäytännöt, joissa hammaslääkäri tai erikoishammaslääkäri tiimin vastuuhenkilönä on muiden ammattilaisten konsultoitavissa.

Kuudenneksi työtä jaettaessa, tehtäviä siirrettäessä ja tehtäväkuvia laajennettaessa palkkaus on arvioitava ja tarvittaessa muutettava vastaamaan tehtävien vaativuutta. Viranomaisten linjausten mukaan tehtävien siirroista tulee sopia kirjallisesti.

Hammaslääkäriliitto, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ja Tehy pitävät suun terveydenhuollon ammattiryhmien välistä työnjakoa tärkeänä keinona hyödyntää rajalliset resurssit tehokkaasti. Järjestelyt on aina toteutettava säädösten ja viranomaisohjeiden mukaan potilasturvallisuudesta tinkimättä. Näin toimien myös vastuut ovat selkeät. Työtehtävien uudistaminen vaatii johtajilta ja esimiehiltä osaamista, kokonaisuuksien hallintaa ja taitoa kuunnella sekä työntekijöiltä joustavuutta ja halua oppia uutta.

Anja Eerola
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja

Anja Eerola