Hallitusohjelmaneuvotteluissa haetaan ratkaisuja terveyspalvelujen kehittämiseen. Esille noussee erityisesti perusterveydenhuollon vahvistaminen.
Hylätyn valinnanvapauslain mukaista kansalaisen mahdollisuutta valita tasavertaisesti julkinen tai yksityinen palveluntuottaja tuskin tulee. Suun terveydenhuollossa, jossa palvelut ovat valtaosin perusterveydenhuoltoa, julkisten resurssien ja hoidon tarpeen välinen epäsuhta on suurimmillaan. Kansalaisten hoidon tarpeen tyydyttämiseksi tulee yksityiset palveluntuottajat kytkeä julkisten rinnalle. Nykylainsäädännön tarjoama yksinkertainen mahdollisuus tähän olisi nostaa kuihdutettua Kela-korvausta – edes joksikin aikaa. Tätä vaihtoehtoa on syytä pitää edelleen esillä.
Toinen keino on hyödyntää palveluseteleitä nykyistä paremmin. Niitä koskeva laki säädettiin kymmenen vuotta sitten vaihtoehdoksi hankalaksi koetulle kilpailutukselle. Tuolloinen oppositio vastusti esitystä. Epäilys oli, voiko yksityisten tuottajien antaa vastata julkisista palveluista. Nyt puolueet tuntuvat hyväksyvän palvelusetelien laajemmankin käytön.
Palvelusetelit ovat vakiintuneet käyttöön erityisesti sosiaalipalveluissa, mutta niiden käyttö on kasvanut myös terveydenhuollossa, erityisesti erikoissairaanhoidossa – perusterveydenhuollossa Kuntaliiton palvelusetelikyselyjen mukaan maltillisemmin. Vuoden 2018 kyselyn mukaan suun terveydenhuollossa seteliä hyödynsi 22 kuntaa tai kuntayhtymää.
Suun terveydenhuollossa oikeaa palvelusetelien soveltamistapaa haetaan vielä. Alkuaikoina esimerkiksi Helsingissä käytetyistä paperisista ”seteleistä” on päästy sähköisiin järjestelmiin, mutta lopputulos on edelleen potilaan kannalta sekava. Osin siksi iso osa seteleistä jää käyttämättä – Helsingissä tämä osuus on ollut yli puolet. Yksityisvastaanotot ovat kokeneet järjestelmän byrokraattiseksi ja riskialttiiksi; toiminnalle ei voi varata kovin suurta osuutta, koska jo seuraavana vuonna kunta saattaa lopettaa setelien käytön.
Toinen palvelusetelien tunnistettu heikkous on hoidon pirstaloituminen. Palvelusetelillä on voitu toteuttaa esimerkiksi juurihoito, mutta kukaan ei kanna kokonaisvastuuta potilaasta. Parodontaalisairauksien hoito on jäänyt tässäkin liian vähälle huomiolle. Suun terveydenhuollossa olisi kuitenkin tärkeää, että hoito olisi pitkäjänteistä, painottuisi sairauksien ehkäisyyn ja kannustaisi myös potilasta ylläpitämään suunterveyttään.
Ideointia suun terveydenhuollon palvelusetelien kehittämiseksi tehdään nyt niin sosiaali- ja terveysministeriössä kuin monissa kunnissa. Yleisenä suuntana on muuttaa korvausjärjestelmää yksittäisistä toimenpiteistä hoitokokonaisuuksiin. Järjestelmän on myös oltava potilaille ymmärrettävä. Nyt tuottajien vertailu netissä on kaukana esimerkiksi siitä, miten hotelleja voi vertailla muun muassa hinnan, sijainnin ja ominaisuuksien suhteen. Tietojärjestelmien liittymiseksi toisiinsa on vielä paljon tehtävää.
Keski-Uudenmaan viime vuonna käynnistynyttä valinnanvapauskokeilua ollaan nyt sen loppuessa muuttamassa uudenlaiseksi palvelusetelikokeiluksi. Esillä on ollut aiemman kapitaatiopohjaisen rahoitusmallin säätäminen siten, että se kannustaisi myös pieniä tuottajia mukaan ja tasapainottaisi tuottajan taloudellista riskiä suurihoitoisten potilaiden kohdalla. Tämä olisi mahdollista, jos esimerkiksi potilaan ensimmäisellä hoitojaksolla korvaukset tulisivat toimenpiteistä, mutta seuraavilla kerroilla osin kapitaation kautta.
Suun terveydenhuollossa tarvitaan uusia toimia. On esitetty, että palvelujen asianmukaiseksi saamiseksi nykyistä hoitotakuun puolen vuoden aikarajaa tulee kiristää kolmeen kuukauteen. Pelkkä pykälämuutos ei riitä. Tarvitaan rahaa ja säädösmuutoksia, joilla hoitojen valmistuminen kohtuuajassa varmistetaan ja potilasturvallisuutta vaarantavat liian pitkät hoitovälit estetään. Jos kunta ei pysty omana toimintana tarvittavia palveluja tuottamaan, ovat palvelusetelit yksi mahdollisuus hyödyntää yksityisiä tuottajia.