Purentaelimen häiriötilat voivat laukaista migreenin potilailla, joilla on siihen taipumus. Viime vuosina on ilmestynyt useita tutkimuksia, joissa on selvitetty purentaongelmien ja migreenin välisiä yhteyksiä.
Esimerkkinä on tuore brasilialainen tapaus-verrokkitutkimus, jossa osoitettiin, että migreenin vaarasuhde oli peräti kolminkertainen potilailla, joilla oli leukaniveloireita verrattuna potilaisiin joilla ei ollut näitä vaivoja (OD 3,0; 95%CI 1,47–6,19, p < 0,05; Fernandes ym. Pain 2019 doi: 10.1016/j.jpain.2019.03.010).
Toisaalta hiljattain julkaistu saksalaistutkimus osoitti, ettei purentakiskohoidolla ollut vaikutusta migreeniin verrattuna tavanomaiseen hoitoon, mutta potilasmäärä oli tässä satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa valitettavan vähäinen, kummassakin hoitoryhmässä vain 30 potilasta (Saha ym. Medicine 2019, doi: 10.1097/MD.0000000000016805). Pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä ei siis voi vetää.
Migreeni on nykyisin tautiluokaltaan eniten toimintakykyä heikentävä sairaus alle 50-vuotiailla (ks. migreenin Käypä hoito -suositus). Joka kymmenes suomalainen sairastaa migreeniä, naisista noin 15 %, miehistä 5 %. Se on yleistä työikäisillä (25–60 v), ja siitä seuraa yhteiskunnalle suuria epäsuoria kustannuksia vuosittain, arviolta 1 200 euroa/työikäinen.
Migreeni jaotellaan auralliseen ja aurattomaan tautimuotoon. Aurallisessa migreenissä neurologiset oireet voivat olla päänsärkyvaihetta edeltäviä ja jopa pelottavan rajuja kuten näkö- ja puhehäiriöitä. Aurattomassa migreenissä ennakko-oireita ei ole vaan se ilmenee heti päänsärkynä.
Triptaanien tultua markkinoille 1990-luvulla migreenin hoito mullistui, sillä ne ovat tehokkaita ja nopeasti vaikuttavia lääkkeitä. Kontraindikaatiot liittyvät käytännössä vain iskeemisiin sydänsairauksiin. Triptaaneilla ei ole interaktioita hammashoidossa käytettävien lääkkeiden kanssa.
Koska päänsärkyoireilu on yksilöllistä ja monimuotoista ja siihen liittyy useita taustatekijöitä, kannattaa potilas huomioida kokonaisvaltaisesti myös suun terveydenhuollossa. Esimerkiksi niska-hartiaseudun lihasten jännitystilat kietoutuvat lähes aina myös purentalihasten jännittämiseen, mikä osaltaan voi pahentaa ja/tai provosoida migreeniä ja päänsärkyä yleensä. Purentafysiologisesta hoidosta saattaa siten olla potilaalle apua, vaikka tutkimusnäyttö tästä onkin vielä vähäistä.