Hammaslääkäri

Keskiviikko 28.10.2020

Saisipa jonain päivänä replantoida

3.4.2020
Anni Temonen

Olen jo pitkään suunnitellut tätä uskaltamatta ryhtyä toimeen: kolumnin kirjoittamista ruotsinkielellä.

Suurin osa suomalaisista hammaslääkäreistä pääsee varsin harvoin käyttämään ruotsia työelämässä. Enemmistö kunnista on suomenkielisiä, ja niin ovat asiakkaatkin. Olen ollut hammaslääkärin työssä nyt kahdeksan vuotta, enkä ole tähän mennessä kertaakaan päässyt palvelemaan potilaita ruotsin kielellä. Hammashoitajan roolissa olen ollut onnekkaampi, ja päätös hakea kesätyötä aiemmin täysin vieraalta Pietarsaaren seudulta on ollut yksi elämäni parhaista.

Nuori poraa -juttujen aiheiden etsinnässä ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset alan julkaisut ovat tärkeä taustatyön lähde, vaikka se ei ehkä lukijoille selvästi näykään. On mukavaa etsiä hammaslääketieteen uutisia, käytäntöjä ja kokemuksia Skandinaviasta, ja suurin osa näistä teksteistä on saatavilla vain alkuperäiskielillä. Tanskan Tandlaegebladet, Norjan Tannlegetidende ja Ruotsin Tandläkartidningen ovat huomattavan hienoja tieteellisiä julkaisuja, joiden sisältö on hyvin sovellettavissa suomalaiseen yhteiskuntaan ja suun terveydenhoitoon. Ruotsin kieli avaa ovet kolmeen maahan, joiden hammaslääkärikollegat tarjoavat tuoreita, herätteleviä näkökulmia.

Omat ajatukseni virkamiesruotsin osaamisesta ovat yhtä käytännönläheiset kuin hammastapaturmien hoidon suhteen. Tähän päivään mennessä kohdalleni ei ole sattunut yhtä ainoaa avulsoituneen hampaan replantointia, vaikka tämä toimenpide kuuluu jokaisen hammaslääkärin perustaitoihin. Joka kerta, kun olen päivystysvuorossa, muistutan itseäni, että sekin voi tulla vastaan – mikä, kuten sanottua – on tähän asti jäänyt vain valmistautumisen asteelle.

Samanlainen ajatus on muotoutunut ruotsinkielen ympärille: se, että ruotsia puhuva potilas hakeutuu vastaanotolleni hoitoon, voi tapahtua joku päivä (omassa kunnassani todennäköisyys on erityisen suuri talvilomaviikoilla, kun laskettelurinteet ja kylpylä ovat auki). En pysty ennustamaan, kumman saan kokea ensin: ruotsinkielisen potilaan hoitamisen hänen äidinkielellään vai sen, että pääsen tutkimaan avulsoitunutta etuhammasta (siinäpä olisi haastetta, jos nämä kaksi yhtä aikaa!) mutta kumpi tahansa jää mieleen varmaan ikiajoiksi.

Kirjoittaessani tätä tekstiä tiesin, että taitava kollegani Anders Bergman, joka kääntää lehtemme pääkirjoitukset, auttaisi taatusti tämänkin kirjoituksen oikolukemisessa. Jostain syystä tuntuu kuitenkin houkuttelevalta julkaista teksti sellaisenaan: uskallus käyttää ruotsia on lopulta tärkeämpää kuin virheettömyys. Samalla toivon, että ruotsinkieliset hammaslääkärit Suomessa auttaisivat ylläpitämään ruotsinkielen hammaslääketieteellistä termistöä käyttämällä sitä näkyvästi, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja kurssitarjonnan avulla.

Toivotan kaikille mukavaa ja aurinkoista kevättä!