Hammaslääkäri

Sunnuntai 26.09.2021

Sote-uudistus on ratkaisevassa vaiheessa

”Jotta tavoitteet saavutetaan, tulee valinnanvapausratkaisun hyödyttää kaikkia kolmea osapuolta, potilasta, yhteiskuntaa ja palveluntuottajaa.”
26.1.2017
Matti Pöyry

Maan hallitus on vienyt sote-uudistusta määrätietoisesti eteenpäin. Alkusyksystä julkaistiin 800-sivuinen usean lakiluonnoksen paketti, jossa kuvattiin, miten 18 maakuntaa tulevaisuudessa tilaavat terveyspalveluja julkisilta ja yksityisiltä tuottajilta.

Juuri ennen joulua julkistettiin neljän ministerin voimin lakiluonnos potilaan valinnanvapaudesta. Poliittinen paine ajoi julkistamaan tekstit, vaikka ne ovat monin osin vielä vaillinaisia – niistä ei selviä, miten palvelut konkreettisesti järjestetään. Sosiaali- ja terveysministeriön on tarkoitus saada valmiit ehdotukset lainsäädännöksi vielä tänä keväänä eduskunnan käsittelyyn. Aikataulu on kireä. Jos siinä ei pysytä, ei uusi järjestelmä voi käynnistyä vuoden 2019 alusta kuten on suunniteltu.

SUUN TERVEYDENHUOLLON perustason palvelut ovat mukana valinnanvapauden piirissä, kuten kuuluukin. Potilas valitsee suunhoidon yksikön, julkisen tai yksityisen, erikseen muista perusterveydenhuollon palveluista, joita kutsutaan esityksessä sote-keskuksiksi. Erillinen valinta mahdollistaa sen, että palvelut eivät keskity vain isoille tuottajille. Toisaalta erillisyys tuo haastetta integraatioon suunterveyden ja muiden sote-palvelujen kesken. Hallituksen tavoitteena on siis mahdollistaa myös pienten tuottajien mukana olo julkisten palvelujen tuotannossa. Uudistusta vetävä alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on pitänyt mahdollisena myös yksittäisen, ketjuihin kuulumattoman, hammaslääkärikeskuksen olevan tuottajana. Lakiluonnosten perusteella ei kuitenkaan voi sanoa, kuinka se onnistuu – niin monta asiaa on auki.

Hallituksen esitys pohjautuu ensisijassa siihen, että maakunta korvaa tuottajille kapitaatiomaksun eli kiinteän vuosikorvauksen kaikista listautuneista asiakkaista. Tämä saattaa soveltua muuhun perusterveydenhuoltoon, mutta sellaisenaan ei suun terveydenhuoltoon. Malli ei kannusta palveluntuottajia ottamaan listoilleen huonon suunterveyden omaavia potilaita ja pitää sisällään riskin alihoidosta. Kapitaatio voi olla osana esimerkiksi ”vuosihuoltopaketin” muodossa, mutta vaatii seurakseen myös toimenpidekohtaisia korvauksia – niin kauan kuin vaikuttavuuteen perustuvia mittareita ei ole käytössä.

RUOTSISSA – JOSTA KANNATTAISI nyt ottaa mallia – kapitaatio on mukana vaihtoehtoisena mallina (”Frisktandvård”) terveyskeskuksissa, mutta siinä potilaat jaetaan kymmeneen eri riskiluokkaan, joiden maksut eroavat yli kymmenkertaisesti. Jos Suomessa ajatellaan maksettavan sama maksu kaikista, niin se nostaisi pienen tuottajan riskiä kohtuuttomasti. Ei ole realistista ajatella, että kaikki pientuottajat tasaisivat riskiä esimerkiksi osuuskunnan kautta; pienyrittäjän ”juttu” on se, että voi toimia itsenäisesti – sen ei pitäisi olla uudessa sote-maailmassa mahdotonta.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi viime kesänä selvityksen kilpailun mahdollisuuksista ja edellytyksistä sote-palveluissa. Siinä todetaan hyvin muun muassa se, että auktorisointimenettelyjen tulee koskea yhtäläisesti kaikkia tuottajia. Lupaehtojen tulee olla sellaisia, että niillä varmistetaan asianmukaisesti toimijoiden kelpoisuus tuottaa terveydenhoitopalveluja, mutta samalla vältetään ylimääräinen hallinnollinen taakka, joka on omiaan estämään etenkin pienten toimijoiden markkinoille tuloa.

Jotta tavoitteet saavutetaan, tulee valinnanvapausratkaisun hyödyttää kaikkia kolmea osapuolta, potilasta, yhteiskuntaa ja palveluntuottajaa. Palvelujen luonteeseen soveltumattomat ratkaisut eivät kannusta tuottajia hakeutumaan järjestelmään. Kaikkien suomalaisten suunterveydestä huolehtiminen edellyttää kuitenkin sitä, että tuottajia on mukana mahdollisimman kattavasti. Tähän Hammaslääkäriliiton vaikuttamistyö tähtää.

Matti Pöyry
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja