On hätkähdyttävää, kun ensimmäistä kertaa huomaa ammattinsa muutoksessa. Tänään kuvailisin hammaslääkärin ammattia aivan eri sanoin kuin kandina, ja se johtuu ennen kaikkea siitä, mitä maailma odottaa meiltä.
Hammaslääkäri on kasvanut suusta systeemivaikutusten tuntijaksi, ja kaikessa on nähtävä koko ihminen. Nyt potilaat kiertävät hammaslääkärin kautta, voidakseen tulla terveemmiksi toisenkin erikoisalan käsissä.
Tutkintotodistus tuntuu vuosi vuodelta painavammalta asiakirjalta. Kädentaitoja vaativien toimenpiteiden ja hammassairauksien ohessa suu on kuronut jo koko ihmiseen kiinni. Suun sairauksien systeemivaikutukset tunnetaan yhä laajemmin, ja toisinpäin. Kehitys näkyy lääkärikunnassa, potilaissa ja omaisissa.
Pienikin oireilu ohjaa vastaanotolle ajoissa sellaisenkin, joka on avannut suunsa peilille viimeksi armeijassa, silloin 70-luvulla. Moni potilas on lukenut hammasperäisten infektioiden vaikutuksista sydämeen, verenkiertoelimistöön, muistiin ja diabeteksen hoitotasapainoon, ja viittaa ikätoveriinsa, jolle meinasi käydä huonosti, tai siihen dokumenttiohjelmaan, joka tuli katsottua televisiosta. Näiden potilaiden hoitaminen on hyvin palkitsevaa, vaikka ruuhkaudumme aika ajoin pahasti, ja tarvitsemme ilman muuta lisää resursseja.
Myös lääkäreiltä tulee koko ajan enemmän työtä tehtäväksi. On ihailtavaa, millaisin tavoin yleislääkärit ottavat kantaa suulöydöksiin. Ohjaavat työterveydestä hammashoitoon ja perustelevat perin pohjin pelkopotilaalle, että terve suu on osa työkykyä. Palpoivat parhaansa mukaan ja kirjaavat kauniisti – kysyvät vielä siellä lounastauollakin, miten lopulta selvisimme. Sanoinko, että rakastan paikkakuntamme työterveyslääkäreitä? Onkologian, sisätautien ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalakohtaiset kirjaukset on avattu hammaslääkärien nähtäväksi, ja sieltä avaamme erikoislääkärien kirjaamia pyyntöjä, joissa kerrotaan hoidot keskussairaalassa aloitettavan, kun hammaslääkäri antaa luvan (eli kun infektiofokukset on hoidettu).
Tämän ilmapiirin muutoksen pystyy aistimaan nuorikin hammaslääkäri, jolla on takanaan vain muutamia työvuosia. Miten tähän on tultu?
Yksi selitys on Hammaslääkäriliiton jo kauan sitten alkanut strategiatyö. Olemme eläneet vuosien 2012 ja 2019 välistä strategiakautta. Uusi strategiakausi alkaa vuoden vaihtuessa. ”2020-strategiaa” ovat olleet rakentamassa toimiston johtoryhmä, liiton luottamushenkilöitä ja sitä on testannut matkan varrella viisikymmentä liiton jäsentä. Uuden strategian tavoitteena on vahvistaa ammattikunnan yhtenäisyyttä ja auttaa meitä onnistumaan työssämme samalla, kun jokaisen suunterveydestä pyritään kantamaan vastuuta.
Strategiapuhe voi kuulostaa epämääräiseltä ja puuduttavalta. Nyt huomaan, että se ei ole sitä. Taitavissa käsissä ja osaavan joukon tekemänä strategiatyö on muutosvoima, jolla on konkreettiset vaikutukset. Se näkyy potilaiden valveutuneisuutena ja hakeutumisena hoitoon ja lääkärikunnan ja hammaslääkärien lähentymisenä. Samaan aikaan hammaslääkärin täytyy pystyä puhumaan samaa kieltä, ja kirjaamaan yhä selväsanaisemmin, lääkärikunnan kanssa. Se voi tuntua jopa vähän jännittävältä ja pelottavalta, mutta vastassa on pääsääntöisesti mukavia tyyppejä, joilla on yhtä lailla opeteltavaa.
Myötätuulen tuntee. Strategia tuntuu antavan nyt arvokasta myötätuulta nuorille hammaslääkäreille. Tilanne voisi niin helposti olla aivan toisenlainenkin. Seurataan siis syksyn mittaan uuden strategian uutisointia ja edistetään sen toteutumista omilla vahvuuksillamme.