Suu on osa kehoa. Tämä väite on suorastaan hävettävän itsestään selvä, mutta se ei sittenkään ole aivan niin selvä kaikille. Sekä ammatilliselta kannalta että koulutuksen, vakuutusten ja juridiikan näkökulmasta ovat suu ja hampaat erillään muusta kehosta.
Tänään tiedämme, että suun infektiot ja tulehdukset vaikuttavat myös systeemisesti. Paremman hammasterveyden seurauksena yhä useammat ikääntyvät henkilöt voivat säilyttää useampia omia hampaita. Kun on enemmän omia hampaita ja hienostuneita hampaita korvaavia rakenteita, voi tuloksena olla lisääntyneet infektiot ja tulehdukset suun kudoksissa, ja siksi sekä kotihoitoon että ammattimaiseen huolenpitoon kohdistuu suurempia vaatimuksia.
Jo viime vuosisadan vaihteessa keskusteltiin suun sairauksien mahdollisista vaikutuksista yleisterveyteen. Infektiofokuksia pidettiin monien eri sairauksien syynä. Kun tieteelliset menetelmät ja lääketieteen ja hammaslääketieteen piirissä vallitseva ajatusmaailma kehittyivät, luovuttiin fokusinfektion doktriinista. Eräät 1980-luvun lopussa tehdyt suomalaiset tutkimukset lisäsivät kuitenkin taas mielenkiintoa suussa ja muussa elimistössä esiintyvien sairauksien välisiä kytköksiä kohtaan. Silloin osoitettiin, että on olemassa selkeä yhteys suusairauksien ja varsinkin sydän- ja verisuonitautien välillä. Muissa myöhemmissä tutkimuksissa ovat tulokset usein olleet samantapaisia. Kansainväliset tutkimukset ovat myös osoittaneet yhteyden varsinkin parodontiitin ja diabeteksen, aivoverenkiertohäiriöiden, hengityselinsairauksien, reumatoidin artriitin (RA) ja usean muun sairauden välillä.
Apollonia Symposiumissa tehtäväni oli selvittää, mitä tiedetään suusairauksista ja nivelsairaudesta RA. Tiedämme, että RA usein vaikuttaa myös leukaniveleen, mikä yleisesti johtaa voimakkaisiin kipuihin ja suun avausongelmiin. Nivelten vähentynyt liikkuvuus ja käsien huonontunut hienomotoriikka voivat heikentää potilaan kykyä hoitaa suuhygieniaansa. Yleisesti ottaen suunterveys on huonompi RA-potilailla, ja todetaan yleisesti laajempaa karioitumista ja parodontiittia sekä enemmän hampaiden menetyksiä. Varsinkin parodontiitin ja RA:n yhteys on herättänyt suurta kiinnostusta tutkimuksen piirissä. Monet riskitekijät liittyvät molempiin tauteihin, kuten tupakanpoltto ja perinnölliset tekijät. Eräillä parodontiitin yhteydessä yleisillä bakteereilla (Porphyromonas gingivalis ja Aggregatibacter actinomycetemcomitans) on ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka saattavat selittää mahdollisen tautien välisen syy-yhteyden. Parodontiitti näyttää edeltävän RA:n syntymistä ja kehittymistä. Eräissä tutkimuksissa laajempi parodontiitti on yhteydessä vakavampaan RA-tautiin. Parodontiitin menestyksekäs hoito voi eräissä tapauksissa lieventää RA:n kliinisiä oireita. On kuitenkin olemassa myös tutkimuksia joiden tulos on päinvastainen tai joissa vaikutus puuttuu kokonaan. Usein suuhygieniaa, tupakanpolttoa ja tulehduksiin vaikuttavaa lääkitystä ei ole mainittu julkaistuissa tutkimuksissa mahdollisina vaikuttavina tekijöinä.
On tärkeää huomauttaa, ettei selvää syy-yhteyttä vielä ole osoitettu. Tämä koskee sekä suusairauksien ja RA:n yhteyttä että yhteyttä muihin yleissairauksiin. Ei siis tiedetä yksiselitteisesti, aiheuttavatko suun krooniset infektio- ja tulehdussairaudet myös muita sairauksia. Kyseessä voi olla kovarianssi ja sattuma; sama potilas voi olla alttiimpi sairauksille ja saa helpommin sekä suusairauksia että eräitä yleissairauksia. Moni asia viittaa kuitenkin syy-yhteyteen, mutta meidän on vielä opittava asiasta paljon enemmän.
Sen me tiedämme jo nyt, että hyvä suunterveys lisää hyvää oloa ja parantaa elämänlaatua. Nykytiedon perusteella on erityisen tärkeää hoitaa suunterveyttä, jos on myös yleissairauksia. Hyvällä kotihoidolla ja oikealla hammaslääketieteellisellä huolenpidolla voimme usein säilyttää hyvän suunterveyden läpi koko elämän.