Hammaslääkäri

Maanantai 23.09.2019

Valinnanvapauden pelisääntöjä luodaan

17.6.2016
Matti Pöyry

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistustyötä on tehty jo monta vuotta, mutta tänä keväänä tunnelma on tiivistynyt. Maan hallitus on tehnyt linjauksensa 18 maakunnasta, jotka toimivat palvelujen järjestäjinä. Tuottajina puolestaan voivat toimia maakunnalliset yhtiöt ja niiden rinnalla isot ja pienet yksityiset toimijat. Valtion ohjaus järjestelmästä lisääntyy oleellisesti – kunnilla ei tulevaisuudessa liene enää roolia terveyspalvelujen tuotannossa.
Maaliskuussa jätti alustavan mietintönsä potilaan valinnanvapautta selvittänyt professori Mats Brommelsin työryhmä. Se luonnosteli neljä vaihtoehtoa valinnanvapauden toteuttamiseksi. Työryhmän lopullinen ehdotus on tarkoitus julkistaa toukokuun lopussa.
Ennakkotietojen mukaan ehdotus perustuu malliin, jossa kansalainen voi valita haluamansa julkisen tai yksityisen sosiaali- ja terveyskeskuksen, jolla on kokonaisvastuu hänen hoidostaan. Asiakas listautuisi tälle perustason palveluntuottajalle, joka toimisi portinvartijana suhteessa muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palveluja tarjottaisiin integroituneena kokonaisuutena, mutta osin verkostomaisesti tuotettuna.
Jos edellä oleva on osin ennakointia, niin vielä enemmän arvailujen varassa on suun terveydenhuollon palvelujen liittyminen kokonaisuuteen. Nyt toimijoita on kolmenlaisia: terveyskeskukset, isot yritykset ja pienet yritykset mukaan lukien ammatinharjoittajat. Oleellista on, miten nämä voimavarat otetaan ja saadaan sote-uudistuksessa hallitusti käyttöön palvelujen tarpeen yhä kasvaessa. On myös selvää, että kilpailu näiden tuottajatahojen välillä lisääntyy.

UUDISTUKSEN YHTENÄ tavoitteena on integroida paljon terveydenhuollon – usein myös sosiaalihuollon – palveluja tarvitsevien asiakkaiden kaikki palvelut paremmin toisiinsa. Tämä on myös kustannustehokasta. Sosiaali- ja terveysongelmista kärsivillä on yleensä paljon terveysongelmia myös suun alueella. Suun terveydenhuollolle on siten tärkeää toimia yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa, terveydenedistäminen mukaan lukien.
Yksi mahdollisuus on, että suun terveydenhuollon palvelut kuuluvat sosiaali- ja terveyskeskuksen palvelukokonaisuuteen, ja keskukset voivat tarjota palveluja itse, mutta antaa myös esimerkiksi palveluseteleitä, joilla hoitoa voi hakea myös pienemmiltä palveluntuottajilta. Pienten vastaanottojen rooli ei kuitenkaan voi olla vain isompien toimijoiden alihankkija, joka kantaa riskin kysynnän vaihteluista. Maan hallituskin on linjannut, että valinnanvapausmallin tulee tukea pk-yritysten mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Yksilön pitää siis pystyä käyttämään valinnanvapauttaan siten, että hän voi valita hammaslääkärinsä myös muualta kuin isojen toimijoiden listasta, ja saa hoitoonsa yhteiskunnan tuen – saman tuen, jonka hän saisi myös hakiessaan palveluja toisesta EU-maasta.

”Suun terveydenhuollossa asiakasmaksut ovat jo nyt julkisessakin hoidossa suuret. Niitä ei voi kasvattaa ilman, että kansalaisilta jää tarpeellista hoitoa saamatta.”

SOTE-PALVELUJEN RAHOITUS kerättäisiin nyt tyrkyllä olevassa mallissa valtion verotuksella, ja perustason palvelujen tuottajille raha kulkisi maakuntien kautta todennäköisesti kapitaation perusteella. Potilas maksaisi kiinteän asiakasmaksun. Suun terveydenhuollossa alle 18-vuotiaiden hoito säilynee maksuttomana kuten tähänkin asti, mutta muuten asiakasmaksujen perusteet ovat täysin auki.
Asiakasmaksulainsäädännön kokonaistarkastelu käynnistetään ensi vuonna. Hammaslääkäriliitto on painottanut, että suun terveydenhuollossa asiakasmaksut ovat jo nyt julkisessakin hoidossa suuret. Niitä ei voi kasvattaa ilman, että kansalaisilta jää tarpeellista hoitoa saamatta ja väestön terveyserot kasvaisivat entisestään. Asiakasmaksuja tuleekin uudistuksessa katsoa terveydenhuollon eri sektoreilla kokonaisuutena.

Kirjoittaja on Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja.

Matti Pöyry