Hammaslääkäri

Lauantai 18.09.2021

Valitse diagnoosi

28.5.2021
Anni Temonen

Arvon kollega, entä jos sinulle diagnosoitaisiin fibromyalgia? kysyy yleislääkäri Saku Pelttari Lääkärilehden kommenttipalstalla. Hän perustelee, miksi ei nykyisellään haluaisi fibromyalgiadiagnoosia asetettavan itselleen, vaikka diagnostiset kriteerit täyttyisivätkin. Syyt löytyvät tavasta tutkia, olla tutkimatta ja pitää seurannassa.

Diagnoosi ei aina tuo mukanaan sairauden hyvää hoitoa. Näin voi käydä, jos löytää sairauden yhden puolen, ei koko pakettia. Pelttarin kirjoituksen innoittamana punnitsin yleisimpiä käyttämiäni diagnooseja. Kumman valitsisin itselleni, jos olisi pakko: K02.1:n, dentiinikarieksen, vai F17.2:n, tupakan käytön aiheuttaman riippuvuusoireyhtymän? Helposti karieksen, vaikken ilolla sitäkään. Valintaani ei horjuttaisi useampikaan kariesleesio.

Entä kumman näistä: K05.10:n (pitkäaikainen komplisoitumaton ientulehdus) vai F17.2:n? Valinta oli taas sama: välttelisin F-koodia ja valitsisin ientulehduksen. Kyseinen ICD 10 -koodi on hyvinkin saattanut kulkea matkassani pienen hetken elämän jännittävissä siirtymävaiheissa.

Jatkoin vielä ajatusvaa’alla: ottaisinko pakon edessä K05.30:n (komplisoitumaton parodontiitti) vai F17.2:n? Tämä oli vaikein. Sinänsä nopealle päätökselle hain tukea PubMedistä. Tein hakuja sanoilla life expectancy, mortality, stroke risk, fertility, cancer risk. Vaikka ajatus parodontiitista saisi ikeneni vetäytymään (jep, ohut fenotyyppi), päästäisin helpotuksen huokauksen tervein keuhkoin. Ottaisin tukikudossairauden.

Voisi luulla, että kun vastaanotolleni tulee tupakoiva potilas, jolla on ientulehdusta, kariesta tai parodontiitti, kohdistan aikani ja osaamiseni ensin tupakasta vieroittamiseen, jos potilas siihen suostuu eikä suussa ole akuuttia hoidettavaa. Näin ei kuitenkaan ole. On tehty tarkastuksia ja ientaskumittauksia, otettu bitewing-kuvia, pussitettu ientaskunäytteitä Huslabiin. Poistettu hampaita, tupakkavärjäymää ja hammaskiveä. Kaikkein vähiten on tarjottu apua tupakasta vieroitukseen ja kerrottu kaikista käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Kandina en tehnyt tupakasta vieroittamista kertaakaan. En ole työskennellyt vastaanotoilla, joilla olisi kirjoitettu varenikliinia, bupropionia tai nortriptyliiniä. On pelätty lääkkeiden mielialavaikutuksia. En ole itse kokeillut tupakkaa. Varmistan tuon tuosta, montako savuketta on askissa (yleensä 20). Tarkistan joskus savukkeiden lempinimet ristikko­sanakirjasta ymmärtääkseni potilaita: rööki, sätkä, kessu, körssi, spaddu, pätsä. Olen pidellyt sormissani vain tumppeja, en koskaan tarjonnut tulta. Isäni poltti, kunnes tapasi äitini, joka ei suostunut naimisiin, ellei puoliso ole savuton. Tätä avioitumisehtoa pidän vaikuttavampana kuin sitä, vuoteliko puolison ikenistä joskus yli 10 % (K05.10).

Onnistunut tupakasta vieroitus saattaa olla osaamistani toimenpiteistä kaikista vaikuttavin. Siksi haluaisin, että se näkyisi järkevämmin myös ajankäytössäni (ja toimareissa). Harjoittelen yhä. Champixin aloittaneelle potilaalle järjestän soittoaikoja yhä kahvitauolleni, vaikka puheluissa menee helposti vartti. Kenties epäilen, tohtiiko työaikaa käyttää muuhunkin kuin oikeisiin toimenpiteisiin. Onneksi riippuvuus työhön ei tule vain poraamisesta, vaan kaikesta, mikä tekee potilaan terveemmäksi. Onnistuneen tupakasta vieroittamisen kerrannaisvaikutukset ovat valtaisat. WHO:n World No Tobacco Day on muuten 31. toukokuuta.

Anni Temonen
terveyskeskushammaslääkäri Kainuusta


www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/arvon-kollega-enta-jos-sinulle-diagnosoitaisiin-fibromyalgia/