Odotettu ja ensimmäinen hammaslääketieteellinen Hyvä käytäntö -konsensussuositus suun tutkimus- ja hoitovälin määrittämisestä on julkaistu. Suosituksessa on etsitty vastausta kysymykseen, miten tutkimusväli tulisi määritellä, jotta hoito ylläpitäisi suunterveyttä ja olisi sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta riittävä ja kustannusvaikuttava. Vastaus on: yksilöllisesti riskinarvion pohjalta ja yhdessä potilaan kanssa.
Tutkimukset ja terveystarkastukset muodostavat neljänneksen kaikista suun terveydenhuollon toimenpiteistä Suomessa, ja niiden vuotuiset kokonaiskustannukset ovat noin 172 miljoonaa euroa. Jotta resurssit riittävät, oikeita asioita tulisi tehdä oikea-aikaisesti. Suositus on tehty ennen kaikkea terveys eikä tämänhetkiset resurssit edellä. Siitä toivotaan ohjaavaa työkalua myös päätöksentekijöille.
Huolellinen riskinarvio määrää välin
Suosituksessa on pyritty antamaan eri ikä- ja riskiryhmille tarkastusvälisuosituksia kuukausitasolla, mutta haitari on hyvin leveä. Keskeistä onkin yksilöllinen suunnitelma ja huolellinen riskinarvio, joissa huomioidaan kokonaiselämäntilanne, suun terveydentila, terveyskäyttäytyminen ja pitkäaikaissairaudet.
– On tärkeä tunnistaa ihmiset, jotka tarvitsevat tiheämpiä käyntikertoja. Haemme terveyttä suille, emmekä loputonta sairauksien hoitamista, pohtii suosituspaneelin puheenjohtaja, professori Leo Tjäderhane.
Lyhimmät tutkimus- ja hoitovälit ovat riskiryhmillä, joilla on suun sairauksien riskitekijöitä tai esimerkiksi suunterveyteen vaikuttava yleissairaus, kuten diabetes, lääkitys tai elämänhallinnan haasteita. Myös lasten ja nuorten kehitysvaiheessa oleva hampaisto vaatii tiheämpää seurantaa kuin terveiden aikuisten suut.
– Ikä ei ole määrittävä tekijä, eikä esimerkiksi pelkkä hampaiden reikiintyminen. Suunterveyttä saatetaan seurata monesta eri syystä, kuten iensairauksien, limakalvojen, hampaiden kulumisen tai purennan takia, muistuttaa Käypä hoito -toimittaja, dosentti, EHL Marja Pöllänen.
Yksittäisten toimenpiteiden suorittamisen sijaan katseen pitäisi olla kokonaisuudessa ja suunterveyden elämänmittaisessa ylläpitämisessä. Tutkimus sinänsä ei tuo terveyttä, vaan tutkimusvälien aikana tehdään tarpeen mukaan ylläpitohoitoa ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Kustannustehokkainta hoitoa on ennaltaehkäisy ja omahoito kotona. Hoitovälit toteutuvatkin parhaiten silloin, kun ne sovitaan potilaan kanssa yhdessä ja potilas osallistuu päätöksentekoon.
Erityishuomiota muutoskohtiin
Hoidon jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää elämän muutoskohdissa. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi täysi-ikäiseksi tuleminen, jolloin maksuton hoito terveyskeskuksessa päättyy, eläkkeelle siirtyminen ja kotihoidon tai erityisesti ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtyminen. Ammattilaisten tulee varmistaa, että potilas tai läheiset tietävät, mikä on seuraavan suunterveyden hoitojakson suositeltu ajankohta. Suunterveyden tulee olla mukana myös palveluntarpeen arvioinnissa.
Riskinarvio vaatii päivittämistä elämän taitekohdissa sekä potilaan yleisterveyden ja sosioekonomisen tilanteen muuttuessa.
– On tärkeää, että potilas hakeutuisi ja ohjattaisiin suunterveyden arvioon, kun terveydentilassa tapahtuu muutoksia. Suun kunto voi romahtaa nopeastikin ja silloin suu voi toimia kehon infektioporttina, toteaa Pöllänen.
Jatkuvuutta tukevat myös pitkät hoitosuhteet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys (2022) omalääkärijärjestelmästä ja hoidon jatkuvuusmallista osoitti, että saman lääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu parani, potilastyytyväisyys lisääntyi ja sairastavuus, hoidon tarve ja kustannukset vähenivät. Hammashoidosta ei ole tehty vastaavaa selvitystä, mutta omahammaslääkärijärjestelmästä voisi olla vastaavia hyötyjä. Yksityispuolella nämä monesti toteutuvatkin.
Hyvä käytäntö -suositus perustuu konsensukseen
Hyvä käytäntö -konsensussuositus on tutkimusnäyttöön ja asiantuntija-arvioon perustuva suositus. Konsensusmenettelyä on käytetty tilanteissa, joissa tieteellistä tietoa on saatavilla rajallisesti.
– Suositus perustuu tutkittuun tietoon niin pitkälle kuin mahdollista. Moni kansainvälinen tutkimus ei ollut relevantti tässä yhteydessä, sillä suosituksessa huomioidaan suomalainen lainsäädäntö ja järjestelmät, toteaa Leo Tjäderhane.
Sekä konsensussuositukset että Käypä hoito -suositukset laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Nyt suositustyöstä ovat vastanneet Apollonian ja Duodecimin asettamat työryhmät.
Konsensussuosituksen sisällöstä päätti 17 henkilön muodostama suosituspaneeli, johon kuului suun terveydenhuollon ammattilaisia. Paneelin puheenjohtajina toimivat professori Tjäderhane ja Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen. Kirjoitusryhmään, joka valmisteli esitykset paneelille ja kokosi suositustekstin, kuuluivat dosentti, EHL, Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen, HLT, EHL, Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri ja LL, Käypä hoito -toimittaja Aleksi Raudasoja. Työtä tuki kuusihenkinen asiantuntijaryhmä.
Suositus on Hammaslääkärilehdessä 4/2024.