Hammaslääkäri

Keskiviikko 11.12.2019

Antibiootit – perusfarmakologiaa

Hammaslääkärit määräävät merkittävän osan humaanilääketieteen piirissä käytettävistä antibiooteista. Tässä artikkelissa valaistaan hammashoidon kannalta keskeisten antibioottien perusvaikutusmekanismeja. Artikkelissa myös käydään läpi tämänhetkistä tietämystä antibioottihoidon seurauksista – välittömistä sivuvaikutuksista aina pitkäaikaisiin, resistenssin kehittymiseen liittyviin ongelmiin – sekä kuvataan bakteerien resistenssimekanismeja yksittäisille antibiooteille.

Antibioottien käytöllä on suora yhteys resistenssin kehittymiseen ja resistenttien bakteerien valikoitumiseen. Antibiootteja on siksi käytettävä harkiten, eli suuontelossa olevan infektion potilaalle aiheuttamaa riskiä ja lääkkeen oletettavaa kliinistä vaikutusta on aina punnittava suhteessa pahenevaan antibioottiresistenssiongelmaan. Tällaisen harkinnan tarve on useissa pohjoismaisissa kliinisissä hammashoidon ohjeistuksissa aiheuttanut sen, että monilla aloilla suositellaan nykyään rajoitetumpaa antibioottien käyttöä kuin aiemmin.

Kliininen merkitys

  • Antibiootteja on käytettävä harkiten.
  • Suuontelossa esiintyvien resistenttien bakteerien ja antibioottien käytön välillä on osoitettu olevan yhteys.
  • Resistenssikehitystä tapahtuu riippumatta siitä, käytetäänkö antibiootteja hammashoidossa hoidollisessa vai profylaktisessa tarkoituksessa.
  • V-penisilliinin antibakteerinen kirjo on suppea, ja se tehoaa hyvin suuontelon tavalliseen aerobiseen ja fakultatiivisesti anaerobiseen bakteeriflooraan sekä suurimpaan osaan anaerobisista bakteereista.
  • V-penisilliini on yleensä hyvin siedetty.
  • Metronidatsolia on aiheellista käyttää V-penisilliinin lisäksi, mikäli V-penisilliini ei yksinään tehoa. Jos infektio on vakava ja sen leviämisen riski on suuri, metronidatsolia on syytä käyttää yhdessä V-penisilliinin kanssa ensisijaisena antibioottihoitona.
  • Klindamysiinillä on merkittävä vaikutus niin suun kuin suoliston bakteeriflooraan, ja sen käyttö on aiheellista vain potilailla, jotka ovat allergisia penisilliinille¹.

¹Tämä on klindamysiinin käyttösuositus Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Suomalainen Käypä hoito -suositus hammaslääketieteellisistä äkillisistä infektioista ja mikrobilääkkeistä ohjeistaa käyttämään klindamysiiniä ainoastaan, jos potilaalla on todettu anafylaktinen reaktio penisilliinille. Muissa penisilliiniallergiatapauksissa suositellaan käyttöaiheesta riippuen joko kefaleksiinia yksinään tai kefaleksiinin ja metronidatsolin yhdistelmää. Aiheesta lisää Käypä hoidon sivuilla: https://www.kaypahoito.fi/hoi50090.

Kirjoittajat

Jørgen Engberg, overlæge, dr.med.
Klinisk Mikrobiologisk afd. Slagelse Sygehus, Danmark; jheg@regionsjaelland.dk

Tove Larsen, lektor, ph.d.
Tandlægeskolen ved Københavns Universitet, Danmark

Charlotta Edlund, tandläkare, professor i mikrobiologi
Enheten för antibiotika och vårdhygien, Folkhälsomyndigheten, Sverige

Käännös: Kristiina Oikarinen

Suom Hammaslääkäril 2019; 9: 34-35
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.

Antibiotics – basic pharmacology

Dentists are responsible for a considerable part of the human use of antibiotics. This article describes the mode of action of antibiotics relevant to dental treatment. Further, the present knowledge on the consequences of antibiotic treatment is provided – from immediate side effects to the long lasting emergence of antibiotic resistance.


The mechanisms of resistance for individual antibiotics are presented. There is a direct correlation between the use of antibiotics and the development of resistance and the selection of resistant bacteria. Therefore, the use of antibiotics should always be thoroughly considered whilst taking into account the expected clinical effect and the risk associated with an oral infection as opposed to the increasing problem of bacteria becoming resistant to antibiotics.


This consideration has led to more restricted recommendations for the use of antibiotics in several Nordic clinical guidelines for dental treatment than hitherto practiced.