Antibioottiprofylaksi tarkoittaa, että antibiootteja määrätään infektion syntymisen ehkäisemiseksi. Potilaalla, joka saa antibioottiprofylaksin, ei siis määritelmällisesti ole jo olemassa olevaa infektiota. Hammaslääketieteessä on lähtökohtaisesti kaksi tilannetta, joissa voi olla perusteltua antaa antibioottiprofylaksi:
- kun suunniteltu toimenpide itsessään aiheuttaa merkittävän postoperatiivisen infektion riskin tai
- kun potilaalla on yksi tai useampia riskitekijöitä, joihin liittyy suuri infektioriski.
Antibioottiprofylaksi on todennäköisesti se antibioottien käyttöalue, jossa tieteellinen tiedonvaje on suurin. Tiedon puute on ongelmallista, koska profylaktisen antibioottilääkityksen rutiininomainen tai virheellinen käyttö voi vaikuttaa hammaslääketieteen piirissä määrättyjen antibioottien kokonaismäärään merkittävästi.
Niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin asiantuntijoilla on vahvoja näkemyseroja sen suhteen, kumpi vahingoittaa potilaita enemmän, kritiikitön antibioottiprofylaksin käyttö vai antibioottiprofylaksin välttäminen. Selvää sen sijaan on, että lisääntyneen antibioottiresistenssin myötä kaikki antibioottien käyttö, joka perustuu rutiiniin, perinteeseen ja/tai konsensukseen, vaatii uudelleenarviointia ja keskustelua.
Kliininen merkitys
Antibioottiprofylaksi voi joskus olla aiheellinen ennen invasiivista hammaslääketieteellistä hoitoa. Antibioottiprofylaksin pääasialliset käyttöaiheet ovat potilaan infektioherkkyys sekä sellainen toimenpide, joka aiheuttaa suuren infektioriskin. Aina ei ole helppoa arvioida, kuinka suuri potilaan infektioriski on. Arviota tehdessä on tärkeää ottaa huomioon potilaan kaikki riskitekijät.
Näkemykset sen suhteen, milloin antibioottiprofylaksin määrääminen on perusteltua, eroavat huomattavasti toisistaan. Joka tapauksessa antibioottiresistenssi lisääntyy tänä päivänä jatkuvasti, ja tästä syystä kaikkien antibioottimääräysten on oltava hyvin perusteltuja.
Kirjoittajat
Bodil Lund, professor, med dr, spec i käkkirurgi
Bodil.lund@uib.no
Institutt for klinisk odontologi, Medisinsk-odontologiske fakultet, Universitetet i Bergen, Norge
Avdelningen for kjevekirurgi, Haukelands Universitets sjukehus, Bergen, Norge
Avdelningen för oral diagnostik och rehabilitering, Institutionen för odontologi, Karolinska Institutet, Stockholm, Sverige
Margareta Hultin, odont dr, spec i parodontologi
Institutionen för odontologi, Karolinska Institutet, Stockholm, Sverige
Tove Larsen, lektor, PhD
Tandlægeskolen, Københavns Universitet, Danmark
Käännös: Kristiina Oikarinen
Suom Hammaslääkäril 2019; 10: 30-37
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.
Päivitetty 3.2.2020: Lisätty tägi Lääkehoito
Prophylactic antibiotics – a prescription that requires knowledge and reflection
Antibiotic prophylaxis means prescribing antibiotics with the aim of preventing an infection. The patient who receives antibiotic prophylaxis does not therefore, by definition, have an ongoing infection.
Within odontology there are basically two circumstances that may require antibiotic prophylaxis: a) when the planned procedure has an inherent high risk of postoperative infection or b) when the patient has one or more risk factors that significantly increases the risk of infection. This is probably the area within antibiotic utilization in dentistry that has the most extensive knowledge-gaps.
Concurrently, an extensive or erroneous use of antibiotic prophylaxis can substantially influence the total amount of prescribed antibiotics within odontology. Both nationally and internationally there is debate in regards as to what harms the patient most, the uncritical use of antibiotic prophylaxis or strict refrain from the same.
Regardless of opinion, all antibiotic usage based on routine, tradition and/or consensus must be redefined and discussed in the light of the increasing antibiotic resistance. This also includes antibiotic prophylaxis.