Me olemme hoitajani kanssa ristineet sen Timpaksi. Timppa on joko hoitohuoneen oven vieressä valmiina, tai joskus Timppa haetaan kollegan huoneesta avuksi toimenpiteeseen.
Timppa on mikroskooppi, ja endodontiassa mikroskooppi on tärkeä työkalu. Monessa tilanteessa se mahdollistaa laadukkaan työn tekemisen. Haastavat toimenpiteet eivät välttämättä onnistuisi ilman mikroskooppia, mutta tavallisimmissakin juurihoidoissa se tuo toimenpidealueen erinomaisesti esille.
Osana kliinisen hammashoidon erikoistumisopintojani lopettelin sairaalapalvelua kuluneen kesän lopussa. Osa sairaalapotilaista tuli pitkänkin matkan takaa. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueella valtavat etäisyydet korostuivat.
Vuoden verran toistuvasti ihmetystä itsessäni herättivät lähetteet, joissa syy lähettää erikoissairaanhoitoon oli mikroskoopin tai laadukkaan kartiokeilakuvan puute. Lähettäjänä saattoi olla kokenut kollega tai erikoishammaslääkäri. Potilas selvästi tarvitsi erikoishammaslääkäritasoista hoitoa, mutta tarvitsiko erikoissairaanhoitoa? Usein tarvitsi.
Hammaslääkäriliiton erikoishammaslääkäritilaston perusteella Suomessa on tällä hetkellä 620 erikoishammaslääkäriä kaikki erikoisalat huomioon ottaen (1). Vuonna 2013 Forss ym. (2) julkaisivat Hammaslääkäriliiton toimeksiannosta raportin, jonka tavoitteena oli määrittää erikoishammaslääkäripalvelujen tarvetta ja saatavuutta. Raportin taustalla oli pitkään tiedossa ollut epäsuhta palvelun tarpeen ja saatavuuden välillä.
Vastausten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan erikoishammaslääkäritasoisen hoidon tarve tulisi täytettyä, jos 35 % hammaslääkäreistä olisi erikoishammaslääkäreitä. Tällä hetkellä Suomessa erikoishammaslääkärien osuus alle 63-vuotiaista hammaslääkäreistä on 18,5 % (1). Haasteina raportissa tuodaan esille alueelliset erot sekä taloudelliset tekijät (2).
Haastavin potilasjoukko lienee se, joka tarvitsee erikoishammaslääkäritason hoitoa, mutta erikoissairaanhoidon kriteerit eivät täyty. Väestö ei ole tasa-arvoisessa asemassa palvelujen saatavuudessa eri puolella Suomea, eikä kaikille ole taloudellisesti mahdollista hakea itse erikoishammaslääkäripalveluja. Tämä lisää entisestään terveyseroja ihmisten välillä.
Ratkaisuna on pohdittu, että paitsi erikoishammaslääkärikoulutusta lisäämällä, erityistä osaamista vaativaa työtä voidaan kehittää nostamalla yleisesti hammaslääkärien osaamistasoa (2). Eri osa-alueisiin perehtyneet hammaslääkärit hoitavat tärkeän osan erikoisosaamista vaativista hoidoista tälläkin hetkellä, ja alueellisesti ajateltuna sillä on varmasti suuri vaikutus alueilla, joissa erikoishammaslääkäripalveluja ei ole saatavilla.
Siispä toivon, että työnantajat hankkivat tarpeellisen välineistön myös erityisosaamista vaativien hoitojen tekemiseen. Omalla alallani mikroskooppi on yksi tekijä, joka mahdollistaa potilaan laadukkaan hoidon. Mikroskooppi on kiinteästi mukana jo kandiopetuksessa, joten nuoremmat kollegat tuskin pelkäävät siihen tarttua, mikäli mahdollisuus annetaan.
Erikoishammaslääkäri tai lisäkouluttautunut hammaslääkäri rikastuttaa työyhteisöä myös laajemmin. Erikoishammaslääkäritason hoito nojaa hyvään perushoitoon, mikä suuremmassa määrin myös edistää väestön terveyttä.
Tarja Tanner
HLT, kliiniseen hammashoitoon erikoistuva hammaslääkäri (kariologia, endodontia)
Oulun kaupunki, Oulun yliopisto
Lähteet:
1. Hammaslääkäriliitto. Erikoishammaslääkäritilasto. https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/liiton-toiminta/tutkimukset-ja-tilastot/tilastot/hammaslaakarit-sairaanhoitopiireittain#.YWHi5JpBw2w.
2. Forss H, Eerola A, Koivumäki J. Erikoishammaslääkäripalvelujen tarve hammaslääkäreiden arvioimana. Suomen Hammaslääkäriliitto, 2013. https://www.hammaslaakariliitto.fi/sites/default/files/mediafiles/liiton_toiminta/ehl_raportti_2013_verkkoon.pdf.
Julkaistu Hammaslääkärilehden 14/21 Suusta terve -palstalla.