Hammaslääkäri

Torstai 08.12.2022

Hammaslääkäripäivillä esillä 34 posteria

Hammaslääkäripäivien posterit esittelevät laaja-alaisesti tutkimusta 3D-tulostetuista purentakiskoista kombuchan erosiivisiin vaikutuksiin.

Kariologia, endodontia ja ehkäisevä hammashoito

 

Jäätee ja kombucha hammaseroosion uusina riskitekijöinä

Jäätee ja kombucha ovat terveystuotteiksi miellettyjä suosittuja virvokkeita. Jääteet on aiemmissa tutkimuksissa todettu erosiivisiksi, mutta kombuchan vaikutusta hammaskiilteeseen ei ole tutkittu.

Tutkimuksessa selvitimme 25 erilaisen jääteen ja kombuchan erosiivista vaikutusta hampaisiin. Juomista mitattiin pH ja fluoridipitoisuus sekä kyky irrottaa kalsiumia hydroksiapatiitista, joka simuloi hammaskiillettä. Neljän juoman vaikutus kiilteeseen havainnollistettiin elektronimikroskooppikuvantamisella (SEM). Verrokkeina käytettiin tislattua vettä sekä Coca-Colaa ja Pepsiä.

Kaikki tutkitut juomat hajottivat hydroksiapatiitin rakennetta vapauttaen kalsiumia (p= 0,009-0,014 verrattuna tislattuun veteen), ja 22 juomaa vapautti kalsiumia jopa enemmän kuin kolajuomat (p = 0,009–0,014). Vapautuvan kalsiumin pitoisuus vaihteli 16,1 ja 917 mg/l välillä. Kombuchojen pH-arvot (2,82–3,66) olivat matalampia kuin jääteiden (2,94–4,86). Vapautuvan kalsiumin määrä oli sitä suurempi, mitä matalampi juoman pH oli (rs= -0,406, p=0,032). Kombuchojen fluoridipitoisuudet olivat 0,026–0,075 ppm ja jääteiden 0,050–0,455 ppm. Kaikki tutkitut juomat aiheuttivat SEM-kuvissa näkyvää kiilteen pinnan etsautumista.

Valmiita teejuomia voitaneen pitää hammaseroosion riskitekijöinä. Etenkin kombuchat näyttäisivät aiheuttavan jopa enemmän eroosiivista kulumista kuin kolajuomat.

Lind E, Mähönen H, Latonen R-M, Lassila L, Pöllänen M, Loimaranta V, Laine M. Enamel erosion by commercial ice tea beverages and kombucha in vitro.

 

 

Hammashoidon materiaalit

 

3D-tulostettu peittoproteesimateriaali kestää hyvin vertailussa perinteisiin materiaaleihin

Tutkimuksessa verrattiin 3D-tulostettujen implanttikantoisten peittoproteesimateriaalien kestävyyttä perinteiseen keitto- ja kylmäakryyliin sekä niin sanottuun iskunkestävään PMMA-akryyliin.

Valmistimme 32 implanttituettua peittoproteesinäytettä (näytekoko 65 × 10 × 5,0 mm, n = 8 /ryhmä), ja keskelle asetimme implantti-locatorin.  Materiaaleina olivat a) 3D-tulostettu resiini (Freeprint Denture), b) keittoakryyli (Paladur 65), c) iskunkestävä PMMA-akryyli (Lucitone 199) (n = 10 /ryhmä). Kiinnitimme locatorit näytteissä oleviin reikiin kylmäakryylillä. Näytteet kuormitettiin taivutustestillä (tukipisteet 50 mm), locatorista nopeudella 5 mm /min. Rekisteröimme taivutuslujuuden ja kimmomoduulin sekä murtuman tyypin. Tilastollinen analyysi tehtiin ANOVA- ja Tukey-testeillä.

Materiaalit vaikuttivat merkittävästi näytteiden lujuuteen (P < 0,001), mutta ei moduuliin (P = 0,451). 3D-tulostettujen näytteiden taivutuslujuus (95,9 ± 9,9 MPa) oli merkittävästi suurempi kuin iskunkestoisten (82,7 ± 7,7 MPa; P = 0,002) ja keittoakryylin (77,2 ± 9,8 MPa; P < 0,01).

3D-tulostetun peittoproteesimateriaalin taivutuslujuus oli yllättäen suurin testeissä olevista proteesimateriaaleista, mikä saattaisi viitata niiden sovellettavuuteen vaihtoehtona perinteisesti valmistetuille.

Gibreel M, Perea-Lowery L, Lassila L,Vallittu PK.Three dimensionally printed versus conventional and high-impact heat-cured resins for implant-supported overdentures. Evaluation of flexural strength and elastic modulus.

 

 

Valokovettaja nostaa lämpötilaa yhdistelmämuovin kovettumisreaktiota enemmän

Yhdistelmämuovin kovettumisreaktio on eksoterminen polymeroitumisreaktio, joka yleensä käynnistetään sinisen valon avulla muodostuvilla vapailla radikaaleilla. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmen erilaisen yhdistelmämuovi-täytteen lämpötilan nousu kovettamisen aikana standardoidun testikaviteetin pohjan tasolta laboratorio-olosuhteissa. Materiaaleina käytettiin juoksevaa katkokuitumuovia (everX Flow Bulk Shade, GC), instrumentein muokattavaa yhdistelmämuovia (G-aenial Posterior, GC) ja näiden yhdistelmiä. Mittaukset toistettiin kahdella eri koeasetelmalla: tyhjä kaviteetti (positiivinen kontrolli) ja kovetetulla yhdistelmämuovilla täytetty kaviteetti (negatiivinen kontrolli).

Mitatut lämpötilat vaihtelivat 36,8 °C:n ja 57,4°C:n välillä, jossa suurin lämpötila mitattiin tyhjässä testikaviteetissa (positiivinen kontrolli). Valokovettajan aiheuttama lämpötilan muutos vaikuttaakin olevan huomattavasti suurempi kuin yhdistelmämuovin kovettumisreaktion aiheuttama lämpötilan nousu. Kahden millimetrin paksuinen erikseen kovetettu yhdistelmämuovikerros okklusaalisen muovin alla näyttää suojaavan alla olevaa hammaskudosta suurimmalta lämpötilan nousulta. Syviksi preparoiduissa kaviteeteissa valokovettimen säteily ja kovettumisreaktion eksotermisyys saattavat aiheuttaa kudosvaurioita ympäröivään alla olevaan pulpakudokseen.

Le Bell-Rönnlöf A-M, Paatsamala H, Närhi T, Vallittu P, Lassila L. Temperature increase during polymerization in short fiber-reinforced composites.1

 

 

Kerrostäytteen optiset ominaisuudet huomioitava esteettisillä alueilla

Suoran tekniikan biomimeettisten kerrostäytteiden rakenne koostuu kahdesta eri materiaalista. Suuren murtumasitkeyden omaava katkokuitukomposiitti-alustäyte korvaa dentiitin ja kulutusta kestävä hiukkaslujitteinen päällysyhdistelmämuovi korvaa kiilteen. Aiemman tutkimuksen mukaan mekaanisesti kestävin täyte saavutetaan 0,5–1,0 mm:n päällysmuovin kerrospaksuudella. Mekaanisten ominaisuuksien lisäksi myös täytteen ulkonäöllä on merkitystä, erityisesti etualueella.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laboratorio-olosuhteissa, kuinka paksu kerros päällysmuovia tarvitaan katkokuitumuovi-alustäytteen päälle, jotta alustäyte ei ole optisesti merkittävästi havaittavissa. Standardoituun kaviteettiin valmistettiin kaksivaiheisesti täytteitä, joilla oli erilainen alustäyte-päällysmuovi-suhde. Alustäytemateriaalina käytettiin täpättävää katkokuitumuovia, everX Posterioria, sekä juoksevia katkokuitumuoveja, everX Flow Dentineä ja everX Flow Bulkia. Päällysmuovina käytettiin G-ænial Universal Injectable A3:a (kaikki täytteet GC:ltä). Näytteet mitattiin spektrofotometrillä ja värinmuutosta verrattiin pelkkään päällysmuoviin.

Hyväksyttävissä oleva väriero todettiin 1,2 mm:n paksuisella päällysmuovilla, ja havaitsematon väriero todettiin 2 mm:n paksuisella päällysmuovilla juoksevien alustäytemateriaalien ryhmissä. Erityisesti esteettisillä alueilla jo täytettä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon käytettävän päällysmuovin paksuus.

Sarmiala A, Lassila L, Närhi T, Vallittu P, Le Bell-Rönnlöf A-M. Optical Characteristics of Short Fiber-reinforced Composite in Bilayered Structure.1

 

 

3D-tulostettujen purentakiskojen jälkikovetus vaikuttaa mekaanisiin ja pinnan kovuusominaisuuksiin

Purentakiskojen valmistus digitaalisella 3D-tulostustekniikalla lisääntyy nopeasti. Purentakiskojen kliiniseen kestävyyteen vaikuttavat muun muassa valmistustekniikassa käytettävä laite, resiini ja jälkikovetusmenetelmä.

Tässä tutkimuksessa purentakiskot valmistettiin kahdella ainetta lisäävällä 3D-tulostimella, ja arvioitiin typpikaasujälkikovetuksen vaikutusta purentakiskon fysikaalisiin ominaisuuksiin.

Tulostimme 32 näytettä (10 x 3 x 65 mm) (100 µm kerrospaksuus), LCD-tulostimella 405 nm (Creo™ C5, PLANMECA) (Creo) tai projektoriin perustuvalla DLP-tulostimella 385 nm (Asiga MAX™, SCHEU-DENTAL) (Asiga). Näytteet jälkikovetettiin BEGO Otoflash -stroboskooppityyppisellä jälkikovetuslaitteella (2 x 2000 välähdystä) typpikaasussa tai ilmassa. Näytteet karakterisoitiin mekaanisilla testeillä (murtumissitkeys, pinnan mikrokovuus ja monomeerin konversioaste). Lisäksi mitattiin pintarakenne 3D-mikroskoopilla ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM).

Jälkikovetusmenetelmä vaikutti merkittävästi Vickers-pintakovuuteen ja pinnan konversioasteeseen, kun taas 3D-tulostimen tyyppi ei vaikuttanut merkittävästi purentakiskojen mekaanisiin ominaisuuksiin. Creolla tulostetuissa näytteissä oli sileämpiä pintoja kuin Asiga-ryhmässä.

Typpikaasussa tehty jälkikovetus paransi 3D-tulostettujen purentakiskojen mekaanisia ja fysikaalisia ominaisuuksia.

Wada J, Wada K, Gibreel M, Wakabayashi N, Iwamoto T, Vallittu PK, Lassila L. Effect of Nitrogen Post-Curing on Surface Conditions of 3D-Printed Splint.2

 

MOD-kaviteetin muodon ja täytteen sidostumisen vaikutus hampaan murtumislujuuteen

Paikatun hampaan kaviteetin terävät kulmat altistavat lohkeamisille stressin vaikutuksesta, kun taas kaarevalla muodolla tätä voidaan ehkäistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia MOD-kaviteetin muodon ja paikan sidostumisen merkitystä hampaan lujuuteen.

Tutkimuksessa 48 ehjää molaarihammasta jaettiin neljään ryhmään MOD-kaviteetin muodon ja täytteen sidostumisen mukaan (n = 12 / ryhmä): G1: suorakulmainen, sidostettu G2: suorakulmainen, sidostamaton, G3: kaareva, sidostettu, G4: kaareva, sidostamaton. Täytteet jyrsittiin CAD/CAM-teknologian avulla Cerasmart270-blokeista kaviteetteihin sopiviksi. Täytteet sidostettiin tai sidoksen muodostumista estettiin n-heksaanivahalla, jolloin täytteet jäivät sidostamattomiksi. Lujuustestissä paikattuja hampaita kuormitettiin lopulliseen murtumaan asti hampaan pituusakselia pitkin vapaalla metallikuulla nopeudella 1 mm/min. Tilastollinen analyysi tehtiin varianssianalyysillä. Murtumatyypit analysoitiin visuaalisesti ja luokiteltiin murtuman mukaan.

Hampaiden keskiarvolliset murtumislujuudet ryhmien mukaan olivat G1) 1283N, G2) 778N, G3) 1658N, G4) 675N. Varianssianalyysin tuloksena täytteen sidostamisella oli tilastollisesti merkitsevä ero (G1–G2, p = 0,0022; G3–G4, p = 0,0003), kun taas kaviteetin muodolla ei tilastollista eroa havaittu (G1–G3, p = 0,1910; G2–G4, p = 0,8075). Sidostetuissa hampaissa murtuma eteni sekä paikassa että hammaskudoksessa, kun taas sidostamattomissa täyte lohkesi eikä murtuma edennyt hammaskudokseen.

Kaareva kaviteetin muoto ja sidostettu täyte kasvattivat hampaan murtumislujuutta. Tämän tutkimuksen löydökset osoittavat näiden tekijöiden merkityksen paikatun hampaan lujuudessa.

Yli-Urpo T, Närhi T, Vallittu P, Lassila L. Inlay Cavity Design and Bonding Effect on Tooth Fracture Load.1

 

Lasten hammashoito

 

Huuli-suulakihalkiopotilaiden suun tutkiminen tärkeää ennen luunsiirtoleikkausta

Huuli- suulakihalkiopotilailla on suurentunut iensairauksien riski erityisesti halkioalueella. Usein alveoliharjanteen halkio korjataan luunsiirtoleikkauksella 9–12 vuoden iässä. Tiedetään, että ienterveys sekä hammasplakki vaikuttavat luusiirteen onnistumiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida halkiopotilaiden ienterveyttä, omahoidon tasoa sekä proteaasiaktiivisuutta ennen luunsiirtoleikkausta.

Tutkimuksessa 16 huuli-suulakihalkiopotilasta tutkittiin ennen luunsiirtoleikkausta keskimäärin 10 vuoden iässä. Hammasplakki, ientulehdus ja ientaskujen syvyys rekisteröitiin. Lisäksi tehtiin PerioSafe® -testi ja kysyttiin suunhoitotottumuksista sekä hammaslääkärikäynneistä.

Tulosten mukaan plakki-indeksin (VPI) keskiarvo oli 47 % ja ienverenvuodon (BoP) 34 %. Lapsista 38 %:lla oli 4–7 mm ientaskuja halkioalueella. PerioSafe® -testi oli positiivinen 69 %:lla lapsista. Lapsista 38 %:lla oli haasteita halkioalueen harjauksessa ja 44 % ei ollut saanut erityistä ohjausta halkioalueen puhdistamiseen. 25 % lapsista ei ollut käynyt säännöllisesti hammastarkastuksissa.

Halkiolapsilla on suurentunut riski suun sairauksille. Suun tutkiminen ja perushoito ennen luunsiirtoleikkausta on tärkeää.

Ronkainen E, Suojanen J, Leikola J, Heliövaara A. Periodontal status, oral hygiene and protease activity in cleft children prior to secondary alveolar bone grafting.3

 

 

Kiillevaurio alentaa merkittävästi maitohampaan pintakovuutta

 

Hampaat, joissa on kiilteen kehityshäiriö, murtuvat helposti purennassa ja reikiintyvät usein nopeasti. Tutkimme kiilteen mekaanisia ominaisuuksia vertailemalla kiilteen nanomekaanista pintakovuutta ja kimmomoduulia maitoposkihampaissa, joissa oli todettavissa joko kiillehypoplasia, varhainen kiillekaries tai terve kiille. Mittaukset tehtiin eri syvyyksillä kiilteen pinnasta. Kiillehypoplasia tutkitussa maitohampaassa oli seurausta systeemisestä maksan vajaatoiminasta.

Näytteenä olleet hampaat halkaistiin pituusakselin suuntaisesti ja kiillotettiin. Kiillekerros jaettiin viiteen yhtä paksuun osioon, jotka numeroitiin #1–#5 uloimmasta sisimpään. Jokaisen osion pintakovuutta ja kimmomoduulia analysoitiin painamalla sitä viidestä kohdasta nanomekaanisella kärjellä, jonka kuormitus oli 8 mN. Kustakin hampaasta tehtiin 25 mittausta. Tiedot analysoitiin tilastollisesti ANOVA-analyysillä.

Kiillevaurio vaikutti merkittävästi hampaan pintakovuuteen. Pintakovuus vaihteli myös kiilteen eri osissa. Terveen maitohampaan nanokovuus (4,29 ± 0,38 GPa) oli yli kaksinkertainen verrattuna kiillehypoplasia-maitohampaaseen (1,84 ± 0,23 GPa). Kiillekaries johti alhaisimpaan pintakovuuteen (0,54  ±  0,042 GPa). Myös kiilteen jäykkyys vaihteli kiilteen eri osissa.

Kiillehypoplasia-maitohammas on terveeseen maitohampaaseen verrattuna hauras. Karioituneen maitohampaan murtumisriski on vieläkin suurempi.

Wada K, Wada J, Kanazawa H, Waltimo-Siren J, Iwamoto T, Vallittu PK, Lassila L. Nano-mechanical Properties of Primary Molar Enamel with Enamel Hypoplasia, Early Enamel Demineralized, and Sound Enamel.4

 

 

Ortodontia

 

Niskavetohoidon varhainen ajoitus vaikuttaa positiivisesti hammaskaarten pituuksiin

Distaalipurenta (Angle II-luokan purenta) on yksi tavallisimmista purennan poikkeamista, jota esiintyy Suomessa noin 20 prosentilla väestöstä. Tavallisimmin distaalipurenta aiheutuu pienestä tai liian takana sijaitsevasta alaleuasta. Niskaveto on yleisesti distaalipurennan hoidossa käytettävä oikomiskoje, joka pidentää ja leventää hammaskaaria sekä jarruttaa kasvuvaiheessa olevan lapsen yläleuan kasvua ja stimuloi alaleuan kasvua alas- ja eteenpäin.

Ortodontiassa on optimaalisimmasta hoidonajoituksesta erilaisia näkemyksiä. Varhaishoidon on todettu ehkäisevän hammastraumoja sekä vähentävän ja yksinkertaistavan myöhempää hoidontarvetta. Myöhempää hoidon aloitusta perustellaan kasvupyrähdyksen hyödyntämisellä ja nopeammalla hoidolla.

Tässä distaalipurennan hoidon tutkimuksessa vertailtiin kontrolloidusti satunnaistaen niskavetohoidon aloitusajankohdan pitkäaikaisvaikutusta hammaskaarten pituuksiin. Tutkimusjoukon 67 lasta (39 poikaa ja 28 tyttöä) jaettiin satunnaistetusti kahteen ryhmään. Varhaisemmassa ryhmässä niskavetohoito aloitettiin keskimäärin 7,8 vuoden iässä. Myöhäisemmässä ryhmässä niskavetohoito aloitettiin keskimäärin 9,5-vuotiaana. Niskavetohoitoa jatkettiin molemmissa ryhmissä, kunnes sagittaaliset purentasuhteet saatiin korjattua AI-luokan purentaan. Tutkittavilta otettiin kipsimallit seurannan alussa 7,3 vuoden iässä (T0), 9,5 vuoden iässä (T1), 11,5 vuoden iässä (T2), 14,8 (T3) ja 17,2 (T4) vuoden iässä.

Tutkimuksessa havaittiin, että molemmat sukupuolet hyötyivät varhaisemmasta niskavetohoidon aloituksesta. Varhaisemmassa ryhmässä ylähammaskaaren maksimipituus saavutettiin aiemmin ja ylähammaskaaret pysyivät pidempinä koko pitkäaikaisseurannan ajan verrattuna myöhäisemmän hoidon ryhmään. Varhaisella niskavedon aloitusajankohdalla voidaan saavuttaa positiivisia pitkäaikaistuloksia verrattuna myöhemmin aloitettuun niskavetohoitoon.

Hannula M, Julku J, Tolvanen M, Pirilä-Parkkinen K, Pirttiniemi P. Long-term changes in dental arch lengths after early and later timed headgear treatment – a randomized controlled trial.5

 

Lastenreumapotilaan purennan säännöllinen seuranta on tärkeää leukanivelartriitin varhaisessa diagnosoinnissa

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti, JIA) on krooninen inflammatorinen sairaus, johon yleisesti liittyy leukanivelen tulehtuminen. Tulehdus leukanivelessä saattaa johtaa alaleuan kasvuhäiriöön ja nivelen toiminnan rajoittumiseen. Tutkimuksemme tarkoituksena oli arvioida retrospektiivisesti JIA-potilaiden purentaa ja leukanivelvaivoja (TMD).

Tutkimukseen otettiin mukaan 195 JIA-diagnoosin saanutta potilasta, joita oli hoidettu Suu- ja leukasairauksien yksikössä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) vuosina 2015–2019. Tieto heidän purennastaan ja leukanivelvaivoista kerättiin potilasasiakirjamerkinnöistä ensikäynniltä. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, minkä ikäisinä he olivat saaneet JIA-diagnoosin: alle 7-vuotiaana ja 7-vuotiaana tai sitä vanhempana.

Tuloksien perusteella HYKS:ssä hoidettujen JIA-potilaiden purenta ensikäynnillä ei juurikaan poikkea terveiden suomalaislasten purennasta. Vain avopurentaa JIA-potilailla todettiin enemmän kuin terveillä lapsilla. Tutkimusaineiston sisällä havaittiin, että yli 7-vuotiaana diagnoosin saaneiden ryhmässä esiintyi avopurentaa enemmän verrattuna alle 7-vuotiaana diagnoosin saaneisiin. Yli 7-vuotiaana diagnoosin saaneet myös raportoivat enemmän leukanivelten oireista.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että JIA-potilaiden leukanivelten artriitit havaitaan jo varhaisessa vaiheessa, ja pystytään näin estämään leukaniveltulehduksen aiheuttamat purennan ja leukanivelten epäsuotuisat muutokset.

Huhtanen M, Mikola K, Kiukkonen A, Palotie T. Occlusal features and TMD symptoms in juvenile idiopathic arthritis (JIA) patients: a retrospective study.5

 

Selittääkö uusi IRF6-geenin säätelyalueen variantti suomalaisten poikkeavan suuren suulakihalkioiden esiintyvyyden?

Huuli- ja suulakihalkiot kuuluvat yleisimpiin synnynnäisiin rakennepoikkeamiin. Suomessa suulakihalkioita esiintyy poikkeuksellisen paljon erillisinä, oireyhtymään liittymättöminä. Halkion muodostumiseen vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi useat, edelleen suureksi osaksi tuntemattomat geenit.

Teimme suulakihalkioiden syntymiseen liittyvien yhden emäsparin polymorfismien eli varianttien tunnistamiseksi genominlaajuisen assosiaatiotutkimuksen osana FinnGen-projektia. Suomalaisväestöstä (228 tapausta, 308799 kontrollia) löydettiin uusi IRF6-geenin säätelyalueella sijaitseva variantti (rs570516915), joka assosioituu vahvasti suulakihalkioihin (p < 5,25 x 10–34, OR = 8,65, 95 % CI 6,11–12,25). IRF6 on yksi tunnetuista halkioriskiin vaikuttavista geeneistä. Tämä geeni on tärkeä kraniofakiaalisen kehityksen aikana epiteeliadheesioita estävän solukerroksen, peridermin, muodostumiselle.

Hyödynsimme ilmentymisanalyysiä CRISPR-Cas9-muokatuissa oraalisissa epiteelisoluissa ja reportterimäärityksiä siirtogeenisillä hiirillä. Näin pystyimme määrittämään variantin rs570516915 aiheuttaman IRF6-geenin säätelyalueen muutoksen, joka heikentää IRF6-proteiinin sitoutumista siihen. Häiritsemällä geenin autoregulaatiota muutos vähentää IRF6:n ilmentymistä, mikä tarjoaa selityksen lisääntyneelle suulakihalkioriskille.

Rahimov F, Nieminen P, Kumari P, Juuri E, Nikopensius T, Karjalainen J, Kurki M, Palotie A, FinnGen, Heliövaara A, Paraiso K, Visel A, Fakhouri WD, Schutte BC, Cornell RA, Rice D. A Novel Regulatory Variant in IRF6 Contributes to the High Incidence of Cleft Palate in Finns.3

 

Bimaksillaariosteotomian vakavat komplikaatiot harvinaisia 15 vuoden retrospektiivisessa tutkimuksessa

Selvitimme retrospektiivisessa tutkimuksessa bimaksillaariosteotomioiden komplikaatioita ja riskitekijöitä. Tavoitteena on parantaa potilasvalintaa sekä bimaksillaariosteotomian suunnittelua. Tutkimukseen otettiin mukaan HUSissa vuosina 2006–2020 bimaksillaariosteotomialla hoidetut potilaat (n = 127), mutta suljettiin pois kasvojen alueen tapaturman vuoksi operoidut potilaat, synnynnäiset epämuodostumat sekä potilaat, joilla oli puutteelliset asiakirjamerkinnät. Peri- ja postoperatiiviset komplikaatiot kerättiin potilastietojärjestelmästä retrospektiivisesti. Komplikaatiopotilaita oli yhteensä 61 (48 %). Perioperatiivisia komplikaatioita oli 25 potilaalla (19,6 %) ja postoperatiivisia 46 potilaalla (36,2 %), perioperatiivisia komplikaatioita oli yhteensä 25 ja postoperatiivisia 63. Kymmenellä potilaalla (7,8 %) oli sekä peri- että postoperatiivisia komplikaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin eri ennustekijöiden (sukupuoli, ikä, yleisterveys, purentavirhetyyppi, leikkaussuunnittelutyyppi, luusiirteen käyttö, ylä- ja alaleuan siirron suunta ja suuruus) yhteyttä komplikaatioihin. Mikään yksittäinen tekijä ei vaikuttanut merkittävästi komplikaatioriskiin. Peri- ja postoperatiiviset komplikaatiot ovat kuitenkin yleisiä bimaksillaariosteotomiassa, mikä täytyy huomioida potilaan informoinnissa. Vakavat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia.

Kotaniemi K, Suojanen J, Palotie T. Peri- and postoperative complications in bimaxillary osteotomies: A 15-year single center retrospective study.5

 

Uniapneadiagnoosi on validaatiotutkimuksen mukaan luotettava

Rekisteri- ja biopankkiaineistojen käyttö on nopeasti yleistymässä, sillä niiden laajat potilasaineistot tarjoavat informaatiota henkilöiden tautihistoriasta. 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 1) uniapneadiagnoosin (G47.3) luotettavuutta vertailemalla rekisteripohjaista uniapneadiagnoosia potilasasiakirjatietoihin ja 2) mahdollisia eroja biopankkinäytteen luovuttajien ja ei-luovuttajien välillä.

Tutkimus toteutettiin keräämällä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) potilasrekisteristä 1000 henkilöä, joilta löytyi uniapneadiagnoosi ja joiden hoito oli toteutettu vuosina 2008–2011 tai 2016–2019. Selvitimme potilasasiakirjoista, täyttyvätkö seuraavat uniapneadiagnoosille asetetut kriteerit: apnea-hypopnea-indeksi ≥ 5, ja lisäksi liitännäissairauksia tai uniapnealle tyypillisiä oireita, tai apnea-hypopnea-indeksi ≥ 15. Lisäksi vertasimme keskenään biopankkinäytteiden luovuttajien ja ei-luovuttaneiden potilaiden demografisia tekijöitä ja liitännäissairauksia.

Tutkimuksemme osoittaa, että uniapneadiagnoosia voidaan pitää erittäin luotettavana (positiivinen ennustearvo 98 %). Biopankkinäytteiden antajat edustavat myös hyvin muuta uniapneapotilasjoukkoa.

Luonsi E, Bachour A, Palotie A, Ripatti S, Palotie T, Strausz S. Validation of obstructive sleep apnoea diagnosis.5

 

 

Äännevirheillä ja yläleuan hammaskaaren mittasuhteilla ei havaittu yhteyttä lapsilla, joilla toispuolinen huuli-suulakihalkio

Lapsilla, joilla on huuli- ja/tai suulakihalkio, on pienempi konsonantti-inventaario, epätarkempi artikulaatio ja enemmän puhe- ja purentavirheitä kuin lapsilla, joilla ei ole halkiota. Suulaen korjausleikkauksen tuloksia arvioidaan usein puheen ja hammaskaarien mittasuhteiden perusteella.

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida /s/-, /l/- ja /r/-hammasvalliartikulaatiovirheiden esiintymistä 5-vuotiailla suomalaisilla lapsilla, joilla on toispuolinen huuli-suulakihalkio. Lisäksi arvioimme näiden äännevirheiden yhteyttä ylähammaskaaren mittasuhteisiin.

Tutkimusaineistona oli kansainvälisen satunnaistetun prospektiivisen monikeskustutkimuksen (Scandcleft) suomalainen aineisto. Aineistossa on 46 lasta (29 poikaa), joilla on ei-syndromaattinen toispuolinen huuli- ja suulakihalkio. Näiden 5-vuotiaiden lasten /s/, /l/ ja /r/ hammasvallikonsonanttien tuotto arvioitiin retrospektiivisesti standardoiduista äänitteistä. Lisäksi ylähammaskaaren leveyttä ja pituutta mitattiin hampaiston kipsimalleista Morreesin tekniikalla ja analysoitiin yläleuan anteriorinen ja posteriorinen suulaen korkeus. Laskimme tilastolliset analyysit ja määritimme arviointien luotettavuudet.

Ainoastaan yksi tutkituista lapsista äänsi kaikki äänteet oikein. Foneettiset virheet ja substituutiot olivat yleisiä. Omissiot olivat harvinaisia. Äännevirheiden esiintyvyyden ja ylähammaskaaren mittasuhteiden välillä ei havaittu yhteyttä. Arviointien luotettavuudet vaihtelivat kohtalaisen ja erinomaisen välillä.

Mäkelin M, Alaluusua S, Heliövaara A. Alveolar consonant articulation and maxillary dental arch dimensions in 5-year-old children with unilateral cleft lip and palate.3

 

Hampaiston estetiikan yhteys suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja tyytyväisyyteen

Tutkimme hampaiston estetiikan, suunterveyteen liittyvän elämänlaadun ja hampaiston estetiikkaan liittyvän tyytyväisyyden yhteyksiä suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimus on osa Pohjois-Suomen kohortti 1966-hanketta.

Tämän tutkimuksen populaatio koostui 1780 tutkittavasta. Purennan estetiikkaa arvioitiin digitaalisilta 3D -hammasmalleilta Index of Orthodontic Treatment Need -mittarin esteettisellä komponentilla (AC of the IOTN). Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin Oral Health Impact Profile 14 -mittarilla (OHIP-14), ja tyytyväisyyttä hampaiston estetiikkaan kartoitettiin erillisellä kysymyksellä. Havaitsimme, että yli puolella populaatiosta oli esteettisesti hyväksyttävä purenta (AC1–4). Kolmasosalla ei ollut lainkaan suunterveyteen liittyvän elämänlaadun ongelmia ja kolme neljäsosaa oli erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä hampaistonsa estetiikkaan. Hampaiston estetiikan ongelmat aiheuttivat lähinnä psyykkistä haittaa, ja naiset raportoivat enemmän oireita kuin miehet.

Heikentyneen hampaiston estetiikan ja estetiikkaan liittyvän tyytymättömyyden välillä havaittiin yhteys, joskin tässä oli havaittavissa suurta yksilöllistä vaihtelua. Tyytymättömyys estetiikkaan oli puolestaan yhteydessä heikentyneeseen suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Närhi L, Tolvanen M, Pirttiniemi P, Silvola A-S. Dental aesthetics, oral health-related quality of life and satisfaction with aesthetics.5

 

Yläkulmahampaan puhkeaminen – varhaishoito ja hampaistoiän merkitys

Tutkimuksessa kuvattiin yläkulmahampaiden puhkeamisen piirteitä panoraamatomografian (PTG-kuvan) avulla ja selvitettiin 856 lapsen aineistossa esiintyvää hoidon tarvetta. Retrospektiivisen rekisteritutkimuksen poikittainen osa koostuu vaihduntahampaiston PTG-kuvista (n = 1454) ja pitkittäinen osa sisältää yläkulmahampaiden (n = 1962) hoitotiedot kuvauksen jälkeen. Hoidon tarve määritettiin kolmella tavalla: ei hoitoa, varhaishoito (interseptiivinen hoito/varhainen niskaveto) ja myöhäishoito (oikomishoito/ahtauden hoito).

Tutkituista lapsista (n = 856) varhaishoitoa tarvitsi 6,8 % (n = 96 hammasta) ja myöhäishoitoa 6,7 % (n = 88 hammasta) yläkulmahampaan tai -hampaiden vuoksi. Hoidetuista kulmahampaista yli puolet sai varhaishoitoa, kun kolmannes kulmahampaista hoidettiin varhaisella niskavedolla ja viidennekselle riitti interseptiivinen hoito, kuten m3 poisto.

Lapset olivat kronologiselta iältään 8,5–10,5-vuotiaita. Ikäjakauma oli varhais- ja myöhäishoidettujen välillä sama (p = 0,075). Interseptiivistä hoitoa saaneilla lapsilla oli merkittävästi useammin myöhäinen hampaistoikä (31,4 %, p < 0,001) verrattuna niskavetohoitoa (4,2 %) ja myöhäishoitoa (4,9 %) saaneisiin. Vastaavasti myöhäishoidon lapsilla keskimääräinen hampaistoikä oli lähes puoli vuotta kronologista ikää edellä (9,8 vs. 9,3 vuotta).

Yläkulmahampaan varhaishoito on yksinkertaista ja kustannustehokasta. Varhaisella niskavetohoidolla on kyky kohentaa yläkulmahampaiden puhkeamisreittiä. Lapsen hampaistoikää tuleekin arvioida vaihdunnan aikana varhaishoidon ajoituksen näkökulmasta.

Ristaniemi J, Rajala W, Kujasalo K, Pesonen P, Lähdesmäki R. Eruption pattern of the maxillary canines: early treatment as an effective treatment at the mixed dentition.5

 

Purentavirheiden yhteydet elämänlaatuun eroavat naisilla ja miehillä

Terveys 2000 -tutkimuksessa tutkittiin purentavirheiden ja suunterveyteen liittyvän elämänlaadun välisiä yhteyksiä suomalaisilla naisilla ja miehillä. Tutkimusaineistossa oli 3954 vähintään 30-vuotiasta aikuista, joilla ei ollut irrotettavia proteeseja. Purentavirheet rekisteröitiin ja luokiteltiin kliinisessä tutkimuksessa. Luokittelun jälkeen selittäviksi muuttujiksi valittiin viisi purentavirhettä: suuri horisontaalinen ylipurenta, etualueen ristipurenta, avopurenta, traumaattinen syväpurenta ja risti-/saksipurenta. Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 14-osioisella Oral Health Impact Profile OHIP-mittarilla.

Tutkimuksessa havaittiin, että naisilla mikä tahansa purentavirhe ja risti-/saksipurenta olivat yhteydessä huonompaan suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun, kun oli huomioitu sekoittavat tekijät (ikä, karies, syventyneet ientaskut, kontaktissa olevat purentaparit, oikomishoito ja itse koettu terveys).  Miehillä puolestaan suuri horisontaalinen ylipurenta (> 6 mm) oli yhteydessä huonompaan elämänlaatuun.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että naisten ja miesten purentavirheiden ja elämänlaadun yhteydet eroavat toisistaan. Naiset, joilla oli purentavirheitä, raportoivat herkemmin huonommasta suunterveyteen liittyvästä elämänlaadusta. Miehillä tämä yhteys ei ollut yhtä selvä. Sukupuolierot tulisi huomioida oikomishoidon tarpeen arviossa aikuisilla.

Silvola A-S, Rantavuori K, Suominen A, Mohd M, Suominen AL, Lahti S. Gender differences in the associations of malocclusion traits and oral health related-quality of life in Finnish national population.5

 

 

Purennalliset piirteet huomioitava purentaelimistön toimintahäiriöissä

Tutkimuksessa kartoitettiin sagittaalisten purentasuhteiden yleisyyttä sekä niiden yhteyttä purentaelimistön toimintahäiriöihin (TMD) Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966. Tutkimuksen 1845 henkilöä osallistui 46-vuotiaina suun ja hampaiston tutkimuksiin. Purenta mitattiin digitaalisilta 3D-malleilta. TMD-oireista tutkittavat vastasivat standardoituun kyselykaavakkeeseen. TMD-löydökset ja -diagnoosit arvioitiin kliinisessä tutkimuksessa käyttäen modifioitua DC/TMD (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders) -tutkimusprotokollaa. Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin sekoittavina tekijöinä itseraportoitu yleinen terveydentila ja mielenterveys, bruksismi sekä nivelreuma.

Yleisimpiä sagittaalisuhteita tutkimuksessamme olivat AI molaarisuhde ja normaali kulmahammassuhde. Kuspittainen molaarisuhde ja postnormaali kulmahammassuhde olivat yleisiä naisilla, kun taas miehillä esiintyi naisia enemmän AIII molaarisuhdetta ja prenormaalia kulmahammassuhdetta. Erityisesti naisilla poikkeamat normaaleista sagittaalisuhteista olivat yhteydessä TMD:hen. Kuspittainen ja AII molaarisuhde olivat yhteydessä nivelperäisiin TMD-löydöksiin ja -diagnooseihin, kun taas puuttuvat kulmahampaat assosioivat kipuperäisten TMD-diagnoosien kanssa. Tulosten perusteella purennalliset piirteet pitäisikin ottaa huomioon yhtenä mahdollisena purentaelimistön toimintahäiriöihin vaikuttavana tekijänä.

Tervahauta E, Närhi L, Pirttiniemi P, Sipilä K, Näpänkangas R, Tolvanen M, Vuollo V, Silvola A-S. Prevalence of sagittal relationships and asymmetries in relation to temporomandibular disorders in a Finnish adult population.5

 

Osteogenesis imperfectan ja dentinogenesis imperfectan vaikutus hampaiden kokoon

Osteogenesis imperfecta (OI) on monimuotoinen luuston rakenteeseen vaikuttava sairausryhmä. Sen oireita ovat muun muassa luiden hauraus sekä kallon muodon poikkeamat. Osalla potilaista voidaan kliinisesti todeta myös poikkeavasta hammasluusta johtuva hampaiden kehityshäiriö (dentinogenesis imperfecta, DI). OI:n vaikeusaste (tyypit I–V) vaihtelee lievästi kohonneesta murtuma-alttiudesta perinataaliseen kuolemaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko henkilön sairastaman OI:n tyypillä tai DI:n ilmenemisellä osana sairautta merkitystä hampaiden kokoon. Tutkimushypoteesimme oli, että DI pienentää hampaiden kokoa. Tutkimusryhmä koostui 37 henkilöstä, jotka olivat aiemmin osallistuneet Helsingin yliopiston suu- ja leukasairauksien osastolla järjestettyyn tutkimukseen ja joilla oli tyypin I, III tai IV OI. Mitattavaksi indeksihampaaksi valitsimme heiltä otetuilta kipsimalleilta d 32, joka löytyi kaikilta.

Hypoteesi testattiin lineaarisella regressiomallilla. Tulokseksi saimme, etteivät DI tai OI:n tyyppi vaikuta OI:a sairastavan henkilön hampaiden kokoon. Tutkimustulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan OI:n manifestaatiot dentiinissä muodostavat jatkumon normaalista rakenteesta vakavaan dysplasiaan. Löydöksellä on kliinistä merkitystä etenkin osteogenesis imperfectaa sairastavien henkilöiden hampaiston oikomishoidon ja proteettisen hoidon suunnittelun kannalta.

Tuurala H, Arponen H, Halonen P, Waltimo-Sirén J. Tooth size in individuals with Osteogenesis imperfecta.6

 

Lapsen nenäontelon tilavuus ja toiminta risti- ja ylipurennassa verrattuna normaalipurentaisiin

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia nenän tilavuutta ja toimintaa lapsilla, joilla on sivualueen ristipurenta tai suurentuneet ylipurennat ja verrata näitä normaalipurentaisiin. Tutkimusryhmiä oli kolme: sivualueen ristipurenta (n = 18), suurentuneet ylipurennat (n = 19) ja kontrollipotilaat (n = 14). Ennen oikomishoitoa sisäänhengityksen huippuvirtaus, nenäontelon tilavuus, ilmavirtaus ja virtausvastus mitattiin keskimäärin 7,7-vuotiailta lapsilta käyttäen PNIF-mittaria (tarkkuus 10 %, toistettavuus 5 l / min), akustista rinometria (A1, S / W 559, 1B) ja NR6 rinomanometria (N / N 520, B, GM Instruments Ltd, Kilwinning, UK) ilman nenän limakalvoja supistavaa lääkettä.

Aineiston normaalijakauma testattiin Shapiro-Wilkin testillä, jonka jälkeen tehtiin Levenen testi ja kahden riippumattoman otoksen t-testi, varianssianalyysi, Mann-Whitney U-testi tai Kruskal-Wallis-testi (IBM SPSS, Vesion 27,0. Armonk, NY: IBM Corp).

Tutkimuksessa ei havaittu nenähengitysmittauksissa tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tyttöjen ja poikien välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä ero sisäänhengityksen huippuvirtausmittauksissa (p = 0,049, erisuuret varianssit). Tytöillä keskimääräinen sisäänhengityksen huippuvirtaus oli 48,0 l/min (SD 9,7) ja pojilla 57,6 l/min (SD 19,7).

Sisäänhengityksen huippuvirtauksessa on ero tyttöjen ja poikien välillä, mutta ei eri ryhmien välillä. Meneillään olevassa tutkimuksessa tulemme selvittämään, ilmeneekö nenähengityksessä muutoksia oikomishoidon vaikutuksesta.

Valkeapää W, Ikävalko T, Sahlman J, Peltomäki T. Nasal volume and function in children with functional lateral crossbite, increased overjet and overbite and normal occlusion.5


 

 

Parodontologia

 

Aktiivinen MMP-8 -testi löytää alkavan peri-implantiitin

Peri-implantiitti on yksi implanttien menetyksen riskitekijöistä ja siksi sen varhainen diagnosoiminen on tärkeää. Aktiivinen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) on suun nesteissä esiintyvä infektion biomarkkeri. Sen avulla kehitetyllä ImplantSafe® - tuolinvierustestillä voidaan seurata kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti implanttihampaiden kudosten terveyttä.

Tutkimuksen 68 implanttipotilaalle tehtiin alkukartoituksena ienverenvuoto- (BOP) ja ientaskunsyvyysmittaukset (PPD) sekä röntgentutkimukset. Implanttitaskusta otettiin aMMP-8-tuolinvierustesti valmistajan protokollan mukaisesti. Testi analysoitiin kvalitatiivisesti lukuikkunaa katsomalla (testi negatiivinen < 20 ng / ml, 1 viiva lukuikkunassa, testi positiivinen ≥ 20 ng / ml, kaksi viivaa) ja kvantitatiivisesti ORALyzer®-laitteella. Sulkusnestenäytteistä analysoitiin myös laboratoriomäärityksillä muita potentiaalisia biomarkkereita.

Röntgenlöydökset (luun menetys > 2 mm), implanttitaskun syvyys ≥ 3 mm ja verenvuoto koettaessa olivat huomattavasti yleisempiä implanteissa, jotka olivat positiivisia aMMP-8-tuolinvierustestin kanssa. Sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen aMMP-8-tuolinvierustesti korreloi peri-implantiittiin (p = 0,001). aMMP-8/ORALyzer-analyysi löysi kuitenkin sairauden tarkemmin kuin kokonais-MMP-8, kalprotektiini, IL-6, MMP-2 tai MMP-9.

Määrittelimme riskiraja-arvot terveille, joilla alhainen sairastumisriski (aMMP-8 < 20 ng / ml), peri-implantti mukosiitille, jossa kohonnut riski (aMMP-8 ≥ 20) ja peri-implantiitille, jossa suuri riski sairastua (aMMP-8 ≥ 80 ng/ml).

Lähteenmäki H, Tervahartiala T, Räisänen I, Pärnänen P, Mauramo M, Gupta S, Sampson V, Rathnayake N, Heikkinen, AM, Alassiri S, Gieselmann DR, Frankenberger R, Sorsa T. Active MMP-8 point-of care enzyme-test as an adjunctive tool for early and real time diagnosis of peri-implantitis.7

 

Protetiikka ja purentafysiologia

 

Rusto-hiushypoplasia ei lisännyt TMD-oireilua

Rusto-hiushypoplasia (RHH) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva harvinainen perinnöllinen luusto- ja monielinsairaus. RHH on Suomessa toiseksi yleisin lyhytkasvuisuuden aiheuttaja. Kasvuhäiriön lisäksi RHH aiheuttaa useiden elinjärjestelmien poikkeavuuksia. Rusto-hiushypoplasiaa sairastavista 87 %:lla ilmenee nivelten yliliikkuvuutta.  Kyynärnivelissä todetaan usein ojennusvajaus, mutta muut nivelet ovat yliliikkuvat. Nivelten yliliikkuvuus on yksi purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriöille, TMD:lle, altistavista tekijöistä.

Tutkimuksessa selvitimme TMD-oireiden yleisyyttä henkilöillä, joilla on RHH. Tutkimukseen osallistui 21 RHH-potilasta (9 miestä, 12 naista) ja 42 tervettä iän mukaan kaltaistettua verrokkia. RHH-potilaiden keski-ikä oli 36 vuotta (vaihteluväli 5–65 vuotta). Leukanivelten tai puremalihasten kipu, leukaniveläänet, leukojen väsyminen ja jäykkyys, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt sekä mahdollinen päänsärky, kasvokipu ja korvakipu rekisteröitiin kliinisen tutkimuksen ja tutkittavien subjektiivisen arvion perusteella.

TMD-oireilua havaittiin kahdella RHH-potilaalla (9,5 %) ja seitsemällä verrokilla (16,7 %). Yksi potilas ja viisi verrokkia kärsi kasvojen alueen lihaskivusta Tutkimuksessa havaittu TMD-oireilun yleisyys oli vähäisempää kuin aiemmissa väestötutkimuksissa. Näin ollen RHH ei ainakaan tämän tutkimuksen perusteella vaikuta lisäävän TMD-oireilua.

Arponen H, Mäkitie O. Clinical findings of the temporomandibular joint in 21 patients with Cartilage-hair hypoplasia and 42 controls.8

 

Muokattu intraoraalinen goottikaaritekniikka vähentää valmiiden proteesien säätötarvetta

Kuvasimme muokattua Gysin intraoraalista goottikaaritekniikkaa täysin hampaattoman potilaan proteesien valmistuksessa rekisteröidäksemme purennan sekä yläleuan asennon samalla laitteella.

Goottikaarikoje suunniteltiin kahdelle valokovettuville akryylilevyille, jotka tehtiin työmalleilla (asennettu alustavasti artikulaattoriin, silikonin purennan indeksin ja kasvokaaren avulla).

Alalevylle asetettiin maalattu metallipöytä, okklusaalisen tason kaltevuudella. Teleskooppiruuvi asetettiin kohtisuoraan alempaan levyyn nähden ylälevylle.

Okkluusion vertikaalisen etäisyyden (OVE) määrityksen jälkeen teleskooppiruuvia käsiteltiin rekisteröinnin aikana OVE:n ylläpitämiseksi. Potilas teki kliinikon ohjaamana sivuliikettä molemmille puolille ja protruusioliikettä nuolen muotoa jäljittäen (goottilainen kaari) alalevylle yläruuvilla.[1] 

Kaaren kärkeä käytettiin yhtenä nivelasemaa vastaavana vakaana vertailupisteenä teleskooppiruuville.

Rekisteröinnin varmistuksen jälkeen molemmat levyt kiinnitettiin yhteen Triad Gel -geelillä (Densply). Kasvokaari otettiin kiinnittämällä purentahaarukka suoraan goottikaarikojeseen Triad Gel- geelillä.

Intraoraalisen goottikaaren oikea käyttö takaa tarkan nivelaseman rekisteröinnin. Kun kasvokaaren haarukka kiinnitetään suoraan kojeseen, yläleuan asento voidaan määrittää nopeasti ilman toista laitetta. Menettelyn avulla vähennetään työaikaa ja valmiiden proteesien säätötarvetta.

Lopez-Solache A, Santana-Mora U, Mora-Bermudez MJ, Retolaza-Rubio H, Santana-Penin U. Precise combined maxillar and intermaxillary position record of a totally edentulous patient.9  

 

 

Suukirurgia

 

Isku kasvoihin – mitä jos mielikin murtuu?

 

Psykiatrinen oireilu on viime vuosina inspiroinut suu- ja leukakirurgian tutkijoita ympäri maailmaa. Tutkimuksellamme haluttiin selvittää psykiatrisen oireilun laajuus pahoinpidellyillä kasvomurtumapotilailla. Erityisesti meitä kiinnosti, ketkä heistä saivat pahoinpitelyn jälkeen psykiatrisen intervention. Hypoteesina oli, että tällaista lisätukea tarvitsevat voidaan tunnistaa ja siten edistää hoitokäytäntöjä ja -prosesseja.

Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti, ja siihen kerättiin vuosina 2013–2018 Töölön tapaturma-asemalla hoidetut täysi-ikäiset pahoinpidellyt kasvomurtumapotilaat (n = 807). Noin neljänneksellä (25,4 %) oli aiempia psykiatrisia diagnooseja, joista yleisimpiä olivat masennus sekä ahdistuneisuus- ja persoonallisuushäiriöt. Naissukupuoli, päihdehistoria sekä useampaan kasvokolmannekseen ulottuvat murtumat korostuivat. Psykiatrisen intervention sai 7,6 % potilasta: heillä aiemmat psykiatriset diagnoosit ja astalon käyttö olivat kaksi kertaa yleisempiä kuin muilla potilailla. Yleisimmät syyt interventiolle olivat pelko, ahdistus ja psykoottiset oireet, ja näistä potilaista yli puolella oireet ilmenivät kuukauden sisällä pahoinpitelystä.

Hoitoprotokollien kehittäminen yhteistyössä psykiatrian asiantuntijoiden kanssa on suositeltavaa, jotta potilaiden lisätuen tarpeeseen pystytään vastaamaan mahdollisimman tehokkaasti. Lisätukea voivat tarvita erityisesti potilaat, joiden anamneesista selviää astalon käyttö pahoinpitelyssä tai psykiatrinen diagnoosi.

Arpalahti A, Haapanen A, Auro K, Abio A, Snäll J. A punch to the face – what if the mind shatters as well?10

 

Likvorivuoto on tutkittava huolellisesti kaikilla kasvomurtumapotilailla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää likvorivuodon esiintyvyyttä ja hoitoa kasvomurtumapotilailla.

Retrospektiivisen tutkimuksen aineistona oli 1928 täysi-ikäistä kasvomurtumapotilasta, joita oli vuosina 2013–2018 hoidettu Töölön tapaturma-asemalla, pois lukien isoloidut alaleuan murtumat.

Likvorivuotoa havaittiin 18 (0,9 %) potilaalla. Likvorivuodon yleisimmät syyt olivat suurienergiaiset vammat, kuten liikenneonnettomuudet (28 %) ja putoamiset korkealta (28 %), mutta likvorivuotoa havaittiin myös pienienergiaisten vammojen seurauksena. Suuri osa (61 %) likvorivuodoista todettiin potilailla, joilla oli useamman kasvokolmanneksen murtumia. Likvorivuoto loppui spontaanisti yli puolella potilaista (56 %). Hoitotoimenpiteinä olivat spinaalidreeni, duraplastia sekä ICP-mittarin asetus.

Kasvomurtumiin liittyvä likvorivuoto on harvinaista, mutta pahimmillaan se johtaa vaikeisiin komplikaatioihin. Suurin osa potilasta ei tarvitse neurokirurgista hoitoa, vaikka tiivistä tarkkailua vaaditaankin. Likvorivuoto liittyi odotetusti suurienergiaisiin ja vakaviin vammoihin. On kuitenkin huomattava, että myös pienienergiaisissa vammoissa kasvomurtumiin liittyi likvorivuotoja, ja yli viidenneksellä likvorivuotopotilaista kasvomurtumat rajoittuivat keskikasvoihin. Likvorivuodon esiintyvyys vaihtelee suuresti vamman laadun mukaan, mutta on tärkeää poissulkea likvorivuoto huolellisesti myös kasvomurtumapotilailla, joilla on pienempi vammaenergia ja vähemmän vakavat vammat.

Kokko L-L, Snäll J, Thorén H. Traumatic cerebrospinal fluid leakage in facial fracture patients. A descriptive study.10

 

Alaleukamurtumapotilaan suuhygienian taso huomioitava osana leikkaushoitoa

Alaleuan hampaallisen alueen murtumat ovat alttiita infektioille suun mikrobien kontaminaation takia. Selvitimme retrospektiivisessa tutkimuksessamme antibioottien käytön ja suuhygienian tason merkitystä leikkausalueen postoperatiivisen infektion ilmenemisessä. Infektioiden esiintyvyys potilasaineistossa oli 16,8 % (n = 18). Vertailuryhmän potilailla ei ollut postoperatiivista infektiota (n = 89).

Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja antibioottien ajoituksessa tai kestossa. Suuhygienian tasoa kuvaava indeksi (TDI, modified total dental index) oli suurempi infektiopotilailla, vaikkakaan löydös ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Mitä suurempi TDI-arvo on, sitä suurempi on suuontelon infektiokuorma. TDI-arvoa kuvataan asteikolla 0–10. Hampaiston tilanne tulisi huomioida osana alaleukamurtumien hoitoa, ja poistaa huonokuntoiset hampaat leikkauksessa suun infektiokuorman vähentämiseksi. Potilaita tulisi lisäksi motivoida hyvään suuhygieniaan ja tupakoinnin lopettamiseen.

Oksa M, Haapanen A, Marttila E, Snäll J. Impact of antibiotic use and patients’ oral hygiene to surgical site infection in mandibular body, symphysis, and parasymphysis fracture surgery. 10

 

Syvien hammasperäisten infektioiden leviämisreitit ja riskitekijät ilmatien ahtautumiseen

Tutkimuksessa arvioimme hammasperäisten syvien infektoiden (HSI) radiologisia piirteitä ja yhteyksiä tietokonetomografian (TT) perusteella diagnosoidun ilmatieahtautuman ja postoperatiivisen ventilaattorihoidon välillä. Tutkimukseen sisällytettiin yhteensä 262 sairaalahoitoa vaativaa potilasta.

Tyypillisimmin HSI levisi alaleuan hammaskaaren välittömässä läheisyydessä oleviin aitioihin: submandibulaari-, bukkaali- ja sublinguaaliaitioihin. Välikarsinaan ulottuvat, retrofaryngeaaliset, kondylaariset ja temporaalifossan infektiot olivat harvinaisia. Hammasperäiset syvät infektiot jakautuivat varsin tasaisesti monilokeroisten (54 %) ja muiden (46 %) infektioiden välillä. Monilokeroinen paise (P < 0,001) ja TT-perusteinen ilmatieahtauma (P < 0,001) ennustivat vahvasti ventilaattorihoidon tarvetta. Monimuuttuja-analyysissä TT-perusteinen ilmatieahtauma

(P < 0,001), keskiviivan ylitys (P = 0,002) sekä pterygomandibulaarinen (P = 0,001) ja submandibulaarinen (P = 0,007) aitio olivat itsenäisiä ennustavia tekijöitä ventilaattorihoidolle. Keskiviivan ylitys (P = 0,017) sekä ulottuminen kieliluutasoon (P < 0,001) ennustivat pidentynyttä ventilaattorihoitoa (> 2 vuorokautta). Monilokeroiset HSIt ja CT-perusteiset ahtaat ilmatiet vaativat usein postoperatiivista ventilaattorihoitoa, mutta ilmatieahtaumaa pterygomandibulaari- ja submandibulariaitioiden yksilokeroisissa infektioissa ei tule kuitenkaan aliarvioida.

Rautaporras N, Uittamo J, Furuholm J, Marinescu M, Snäll J. Deep odontogenic infections – typical spreading routes and risk for life-threatening airway obstruction.10

 

Terveydenhuolto

 

Hoitajien suunterveyteen liittyvä minäpystyvyys paranee kokemuksen karttuessa

 

Psykologi Albert Banduran vuonna 1977 kehittämän minäpystyvyysteorian mukaan ihmisen usko omiin kykyihin vaikuttaa tehtävistä suoriutumiseen ja tavoitteiden asettamiseen. Hoitajat toteuttavat sairaaloiden osastoilla potilaiden suunhoitoa, mikäli potilaat eivät siihen itse pysty. Aiemmissa tutkimuksissa tämä suunhoitoon liittyvä minäpystyvyys on havaittu heikoksi.

Oulun yliopiston tutkimuksessa selvitettiin hoitajien minäpystyvyyttä potilaiden suunhoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimusjoukossa oli hoitajia viideltä OYS:n osastolta (n = 116). Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi minäpystyvyyttä mittaavia kysymyksiä potilaiden suunhoidosta. Faktorianalyysin summapisteitä verrattiin hoitajilta kerättyihin taustatietoihin.

Tutkimuksessa saatiin selville, että yliopistosairaalan hoitajilla pidempi aika valmistumisesta ja pidempi työkokemus olivat yhteydessä parempaan minäpystyvyyteen, jolla he huolehtivat potilaiden suuhygieniasta ja havaitsivat suun ongelmia. Tutkimus antaa tietoa siitä, millaista tukea hoitajat tarvitsevat minäpystyvyyden vahvistamiseen. Minäpystyvyyttä lisäämällä/vahvistamalla voidaan parantaa suunhoidon laatua sairaaloissa, ja tällä voi olla kliinistä merkitystä myös potilaiden yleisterveyteen.

Ahomäki T, Kivilahti R-M, Laitala M-L, Anttonen V, Syrjälä A-M. Nurses’ self-efficacy in oral care in Oulu University Hospital.11

 

 

Digitaalinen omahoidon työkalu edistää suunterveyttä

Pilottitutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisten tutkittavien kokemuksia DentView®-laitteen käytöstä kolmessa Oulun kaupungin hammashoitolassa. DentView® on helppokäyttöinen suunterveyden digitaalinen omahoidon työkalu.

DentView® -laitteessa on kosketusnäyttö, ja laitteen pelillisyys tuo avaruuden ja tilan tuntua pieneen tilaan. Vuorovaikutteisten opetusanimaatioiden ja pelin avulla asiakas pääsee oppimaan oikeaoppista hampaiden harjaustekniikkaa ja muuta kiinnostavaa hampaiden omahoidosta. Virtuaalikioskin voi sijoitella hammashoitolaan haluamallaan tavalla. Se voi olla odotushuoneessa kaikkien asiakkaiden vapaasti käytettävissä, sermeillä erotettuna tai erillisessä hampaiden pesutilassa.

Kyselytutkimus toteutettiin vapaaehtoisilla hammashoidon asiakkailla kolmessa Oulun kaupungin suunterveyden yksikössä vuonna 2021 helmi-elokuussa.  Heiltä ei kerätty henkilötietoja. Tutkittavat pitivät laitetta helppokäyttöisenä, ja kyselyn mukaan se antoi heille hyödyllistä tietoa suun omahoidosta. Myös suun omahoito parani jonkin verran laitteen käytön jälkeen.

Digitaaliset laitteet voivatkin auttaa parantamaan suunterveyttä, mutta tutkimuksia niiden hyödyllisyydestä tarvitaan lisää.

Havela P, Vuontisjärvi R, Rantala A, Laitala M-L, Karki S. Digital oral health promotion in public health care: a pilot study.11

 

Hoitajien tieto suunterveydestä on puutteellista

Hoitajat tarvitsevat tietoa ja taitoa voidakseen toteuttaa laadukasta potilaiden suunhoitoa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hoitajien tieto suunterveydestä on kuitenkin puutteellista.

Oulun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin hoitajien tietoa suunterveydestä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 116 hoitajaa viideltä eri osastolta. Aineiston data kerättiin elokuussa 2020 anonyymin kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi yhdeksän kysymystä suunterveydestä ja sen vaikutuksesta yleisterveyteen.

Tutkimuksessa saatiin selville, että suunterveyden ja yleisterveyden välinen yhteys tiedettiin, mutta syvempi tietämys oli puutteellista. Esimerkiksi aspiraatiopneumonian ja suunterveyden välinen yhteys tunnettiin huonosti, eikä myöskään suunterveyden ja muistisairauksien välinen yhteys ollut selvä. Merkittävää oli, että kolmasosa hoitajista koki, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa suunterveydestä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pohdittaessa, millaista tukea hoitajat tarvitsevat potilaiden suunhoidossa. Hoitajien tietämystä suunterveydestä voidaan parantaa lisäkoulutuksen avulla. Tällä on merkitystä myös infektioiden torjunnassa sairaaloissa.

Kivilahti R-M, Ahomäki T, Laitala M-L, Anttonen V, Syrjälä A-M. Nurses’ knowledge in oral care in Oulu University Hospital.11

 

IDAF-4C-kyselyllä tarkempi kuva potilaan hammashoitopelosta

Tutkimuksessa selvitettiin potilaiden käsityksiä hammashoitopelostaan käyttäen Index of Dental Anxiety and Fear (IDAF-4C) -pelkokyselyä. Kysely kartoittaa pelon neljää eri osatekijää: emotionaalista, behavioraalista, kognitiivista ja fysiologista. Seitsemän aikuista potilasta, joilla oli vaikeuksia selviytyä hammashoitotilanteista pelon takia, osallistuivat ennen hoitotilannetta diagnostiseen haastatteluun, jossa heidän pelkoaan kartoitettiin.

Tutkimuksessa kerätty data analysoitiin laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja teemoitettiin pelon neljän osatekijän mukaan. Näiden pääteemojen sisällä tunnistettiin 23 alakategoriaa, jotka ilmensivät tunteita, käyttäytymistä ja fysiologisia reaktioita ennen hammashoitoa, sen aikana sekä sen jälkeen. Lisäksi tunnistettiin kolme kognitioon liittyvää alateemaa: pelon lähtökohdat, henkilön käsitykset pelon muuttumisesta sekä negatiiviset/pelkoa provosoivat tekijät. Tunteisiin, käyttäytymiseen ja fysiologisiin komponentteihin liittyvät kategoriat ilmensivät pelon hallitsemattomuuden tuntemuksia, selviytymisstrategioita sekä voimakkaita tai pitkäkestoisia reaktioita, mukaan lukien paniikki- sekä ahdistusoireet.

Tutkimuksen perusteella pelon neljä eri osatekijää kuvasivat hyvin potilaiden hammashoitopelkoa.  IDAF-4C-kysely onkin hammaslääkäreille hyödyllinen työkalu, jolla he voivat diagnostisessa haastattelussa saavuttaa perusteellisen ja moniulotteisen kuvan potilaan hammashoitopelosta.

Kurki P, Suominen AL, Honkalampi K. Patients´ Multifaceted Views of Dental Fear in the Diagnostic Interview.12

 

COVID-19 potilaiden triage toimi hyvin HUS Koronahammashoitolassa

Pandemian alussa Helsingin Kirurgiseen sairaalaan perustettiin klinikka HUSin alueen potilaille, jotka tarvitsivat päivystyshammashoitoa ja joilla oli COVID-19 tartunta tai epäily tartunnasta, tai jotka olivat karanteenissa tai altistuneita virukselle. Klinikan toiminta perustui tutkimusnäyttöön, ja henkilökunta koulutettiin toimimaan hoitoprotokollan mukaisesti. Hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioi puhelimessa erikoishammaslääkäri tai erikoistuva hammaslääkäri. Hoito toteutettiin eristetyissä hoitohuoneissa/tiloissa, joissa aerosolien tuottoa pyrittiin välttämään. Henkilökunta suojautui ilmavarotoimivarustein.

Retrospektiivisen tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella klinikan triagea sekä potilasmateriaalia maaliskuusta joulukuuhun 2020. Klinikalla hoidettiin 250 potilasta ja konsultaatioita kertyi 1114. Potilaiden keski-ikä oli 35 vuotta ja useimmat heistä olivat terveitä (63 %). Käyntien yleisin syy oli hammassärky (79 %) ja yleisin toimenpide hampaanpoisto (66 %). 63 %:lla käynneistä potilaalla oli hengitystieinfektio-oireita ja 7 % heistä oli COVID-19 positiivisia. COVID-19 positiiviset olivat vanhempia (45 vs. 34 v., p = 0,009) ja heillä oli vähemmän hampaita (25 vs. 28, p = 0,031) kuin muilla potilailla. Klinikalla ei todettu tartuntaketjuja.

Triage toimi päivystyksessä hyvin, ja potilaat hoidettiin tehokkaasti sekä turvallisesti. Käytetyt protokollat voivat olla hyödyksi tulevaisuudessakin. Tutkimuksessamme ei löytynyt uutta tietoa COVID-19 infektiosta.

Mikkola M, Gästgifvars J, Helenius-Hietala J, Uittamo J, Furuholm J, Välimaa H, Ruokonen H, Nylund K. Triage and Urgent Dental Care for COVID-19 Patients in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa.7


Yleisterveys ja kipu

 

Suun huono terveydentila on yhteydessä akuuttiin rejektioon maksansiirron jälkeen

Huono suunterveys on yhteydessä systeemiseen tulehdukseen, mutta sen merkitys maksansiirtopotilailla on kuitenkin epäselvä. Halusimme tutkia, onko suun terveydentila ennen maksansiirtoa yhteydessä akuuttiin siirrännäisen hylkimisreaktioon.

 Tutkimuksessa oli mukana 218 maksansiirron saanutta yli 15-vuotiasta potilasta. Heidän hampaistonsa tutkittiin ja hoidettiin osana elinsiirtoevaluaatioita. Potilaat saivat maksansiirron Suomessa vuosina 2000–2006. Keräsimme elinsiirron jälkeisen datan kansallisesta maksarekisteristä vuoden 2020 heinäkuun loppuun saakka. Hampaiston infektiofokuksien määrää arvioimme modified total dental -indeksillä (MTDI). Sen perusteella potilaat jaettiin kolmeen MTDI-ryhmään: matala (0–2), keskisuuri (3) ja korkea (4–10).

Akuutin rejektion riski oli suurempi korkean MTDI:n potilailla verrattuna potilaisiin, joilla oli matala MTDI. Tulos pysyi tilastollisesti merkitsevänä myös silloin, kun ikä, sukupuoli, tupakointi, maksansiirron indikaatio, diabetes ennen siirtoja, MELD-tulos ja maksansiirtojen määrä (p = 0,004, HR: 1,92, CI 95 % 1,23–2,99) huomiotiin. Myös ALAT- ja albumiiniarvot vuoden kuluttua maksansiirrosta olivat yhteydessä MTDI-tulokseen (R2: 0,038, β: 3,97, p = 0,005 ja R2: 0,052, β: -0,48, p = 0.001).

Hampaiston useat infektiofokukset vaikuttavat olevan yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastaa akuutti rejektio maksansiirron jälkeen. Infektioiden ennaltaehkäisyä ja varhaista suun ja hampaiston hoitoa tulisikin korostaa maksasairailla potilailla.

Norrman A, Helenius-Hietala J, Nordin A, Savikko J, Ruokonen H, Åberg F. Pre-transplantational Healt Associates with Acute Rejection post Liver Transplantation.14

 

Suun limakalvomuutokset johtivat Crohnin taudin ja maksasairauden jäljille

Tulehdukselliseen suolistosairauteen (IBD) liittyviä suumuutoksia voidaan todeta jo vuosia ennen systeemioireita. Hammaslääkäri voi olla ensimmäinen terveydenhuollon ammattilainen, joka epäilee IBD:tä.

Aiemmin terve 18-vuotias nainen lähetettiin HUS Suusairauksien klinikkaan yläleuan premolaarialueen hyperplastisen ienmuutoksen vuoksi. Ikenet vuotivat herkästi, muutoin hampaisto oli hyväkuntoinen. Tutkimuksissa poissuljettiin tuberkuloosi, sarkoidoosi, vaskuliitti, keliakia ja allergiat. Suolistosairauksia ei todettu, mutta ikenen PAD-vastauksen granulomatoottinen tulehdus herätti epäilyn Crohnin taudista. Gastro- ja endoskopian ja ulosteen IBD-merkkiaine F-Calpron tulokset olivat aluksi normaalit.

Limakalvopoliklinikan tiiviissä seurannassa otettiin uusia PAD-näytteitä. Suuoireet pahenivat, suu oli hyvin kipeä, huulet turvonneet ja suupielissä näkyi angulaarikeiliitti.  Alaleuan huulipoimussa todettiin haavaumia ja limakalvohelttoja. Suolisto-oireet alkoivat neljä vuotta suuoireiden alkamisesta. Potilas ripuloi lähes päivittäin ja ulosteen F-Calpro oli kohonnut 186 μg /g (viitearvo < 100).

Gastroenterologian klinikalla potilaan AFOS oli jo 425 U/l (viitearvo 35–105). Maksabiopsian ja ERCP-tutkimuksen perusteella potilaalla diagnosoitiin krooninen maksasairaus, primaari sklerosoiva kolangiitti.  Laskimonsisäinen biologinen lääkitys helpotti hieman suun oireilua. Potilaan seuranta jatkuu. 

Nylund K, Helenius-Hietala J, Åberg F. Persistent Oral Mucosal Lesions Preceding Diagnosis of IBD and Liver Disease.13

  

Posteri esitetty aiemmin:

1 PER-IADR Oral Health Research Congress, 15.–17.9.2022, Marseille, Ranska

2 Academy of Dental Materials (ADM) 2022 Annual Meeting, 28.9.–1.10.2022, Ateena, Kreikka

3 14th International Cleft Congress 2022, 11.–15.7.2022, Edinburgh, Skotlanti

4 2nd Global Summit of the International Association of Paediatric Dentistry (IAPD), 11.–13.10.2022, Rooma, Italia

5 97th Congress of the European Orthodontic Society, 30.5.–3.6.2022, Limassol, Kypros

6 OI2022, 14th International Conference on Osteogenesis Imperfecta, 30.8.–2.9.2022, Sheffield, Iso-Britannia

7 EuroPerio10, 15.–18.6.2022, Kööpenhamina, Tanska

8 European Calcified Tissue Society (ECTS) Congress, 7.–10.5.2022, Helsinki

9 51st Spanish Society of Prosthodontic and Aesthetic Dentistry (SEPES) Congress, 13.–15.10.2022, Gran Canaria, Espanja

10 FaceAhead 2022, 5.–7.5.2022, Barcelona, Espanja

11 26th EADPH (European Association of Dental Public Health) Congress, 8.–10.9.2022, Montpellier, Ranska

12 IADR 2020 Conference, 18.–21.3.2020, Washington DC, Yhdysvallat. (Kongressi peruttiin COVID-19-pandemian takia, mutta abstraktit julkaistiin verkossa.)

13 2022 AAOM (American Academy of Oral Medicine) Annual Conference, 3.–7.5.2022, Memphis, Yhdysvallat

14 30th Congress of the Scandinavian Transplantation Society, 30.8–2.9.2022, Reykjavik, Islanti