Iäkkään potilaan proteettinen hoito
Tällä hetkellä ei voida aukottomasti määritellä, milloin huonokuntoisen vanhuksen suun toimintakyky on hyväksyttävällä tasolla tai milloin tarvetta on puuttuvien hampaiden korvaamiselle. Hammaslääkärien on kuitenkin otettava näihin asioihin kantaa. Lyhentyneen hammaskaaren (Shortened Dental Arch, SAD) käsite osoittaa, että hyväksyttävä suun toimintakyky on saavutettavissa ikäihmisillä, vaikka omia hampaita olisi jäljellä vain vähän.
Tietoisen suostumuksen kriteerit täyttyvät vain, jos iäkkäälle potilaalle kerrotaan kaikista hoitovaihtoehdoista. Parhaan mahdollisen hoidon esteenä voivat olla potilaan heikentynyt kyky sitoutua pitkäkestoiseen, useita käyntejä sisältävään hoitoon, motoriset sairaudet sekä hoidon kalleus.
Yksinkertaisten, kestävyydeltään rajallisten proteesiratkaisujen käyttö voi joissakin tapauksissa olla oikeutettua, kun taas toiset ovat vasta-aiheisia kudosvaurioiden riskin takia. Proteettinen hoito voi olla perusteltua, vaikka suun sairaudet eivät olisikaan täysin hallinnassa. Usein on vaikea päättää, tulisiko vanha proteesi korjata vai uusia. Päätös tuleekin tehdä aina tapauskohtaisesti.
Lyhyet kiinteät sillat ovat helppoja valmistaa. Ne parantavat yleensä suun toimintakykyä, eivätkä välttämättä ole kalliimpia kuin irrotettavat osaproteesit. Lisäksi ne ovat iäkkäille potilaille mieluisia, joten niiden käyttöä ei tulisi koskaan suoraan sulkea pois. Hoitopäätöstä iäkkään potilaan puuttuvien hampaiden korvaamiseen tulee harkita tarkkaan, potilaan yksilöllinen tilanne huomioiden.
Artikkeli on osa pohjoismaisten hammaslääkärilehtien yhteistä teema-artikkelisarjaa, jonka aiheena on vuonna 2017 gerodontologia.