Post

Lääke & tiedeKasvomaskien historia

11.9.2020Jukka Meurman
(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Politiikkojen pohtiessa ja median hehkuttaessa kasvomaskien käytön tarpeellisuutta meneillään olevan pandemian kuriin saattamisessa on mielenkiintoista palauttaa mieliin, mistä kasvomaskien käyttö ylisummaan sai alkunsa.

Kaiken takana olivat edinburghilaisen kirurgin Joseph Listerin, antiseptiikan isän, haavainfektiotutkimukset vuodelta 1867. Lister ehdotti, että niiden syy on Louis Pasteurin hiukan aikaisemmin löytämät pieneliöt – siis myöhemmin nimetyt bakteerit – joiden tuhoaminen paransi haavanhoidon tuloksia.

1880-luvulle tultaessa puolalainen kirurgi Johann Mikulicz oli osoittanut, että uloshengitysilmassakin on bakteereita, joiden pääsy haavaan leikkauksen yhteydessä on estettävä, ja että se olisi oiva keino Listerin antiseptiikan lisänä. Vuonna 1897 Mikulizc kuvasikin ensimmäisen kasvomaskin, nauhoilla kiinnitettävän sidetaitoksen, joka peitti sieraimet, suun ja parran.

Monet kirurgit eri puolilla Eurooppaa alkoivat tämän jälkeen pitää leikatessaan maskia. Tapa yleistyi vähitellen, ja vuoteen 1935 mennessä siitä oli tullut rutiinia niin leikkausosastoilla kuin muussakin potilastyössä (Adams ym. Anesthesiology 2016; 124: 19–24).

Espanjantaudin aiheuttama pandemia vuosina 1918–19 loi kasvomaskien käytölle perustan myös terveydenhuoltohenkilöstön suojaamisessa. Influenssapandemian aikana maskien käyttö yleistyi myös siviiliväestön keskuudessa. On arveltu, että esimerkiksi San Franciscon kaupungissa todettu influenssakuolemien väheneminen johtui kaupungin asukkaille määrätystä maskipakosta.

Kasvomaskien tarkoitus oli näin ollen laajentunut paitsi suojaamaan potilasta infektioilta myös suojaamaan maskin kantajaa.
Aluksi kaikki maskit olivat kankaisia kasvosuojaimia, joita pestiin, kuivattiin ja käytettiin monta kertaa. Tässä on siis historiallinen perusta oman aikamme maskien teko- ja käyttöohjeille koteihin!

Ensimmäinen patentti kasvomaskien teolliselle valmistamiselle myönnettiin vuonna 1919 Yhdysvalloissa. Ne valtasivat nopeasti markkinat.

Vuonna 1930 paperi oli syrjäyttänyt kankaan alan teollisuudessa, ja 1960-luvulla tulivat synteettiset materiaalit käyttöön. Kaikki maskit olivat käytännössä jo kertakäyttöisiä, ja vasta tämänhetkisen koronapandemian myötä monikäyttöiset kotikutoiset maskit ovat jälleen nousseet keskusteluun.

Kasvomaskien tutkimukseen pohjautuva merkitys epidemioiden torjunnassa ja rajoittamisessa on edelleen auki, mutta viimeaikaiset tutkimukset antavat kyllä selvää osviittaa niiden hyödyllisyydestä.

Suomessakin kesällä 2020 siteerattiin paljon tutkimusta, joka pohjautui systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin aiheesta. Kyseinen tutkimus osoitti, että kasvomaskin yleinen käyttö saattaa vähentää tartuntoja jopa 85 % (OR 0,15; CI 0,07–0,34) samoin kuin fyysisen etäisyyden (> 1 m) ylläpitäminen (OR 0,18; CI 0,09–0,38).

Mutta kuten tutkijat toteavat, kontrolloituja tutkimuksia aiheesta ei ole julkaistu, ja kyseinen koeasetelma olisikin hankala toteuttaa (Chu ym. Lancet 2020; 395: 1973–87).

Maskien käytön historiasta hammashoidossa en löytänyt täsmällisiä tietoja. Käsitykseni on, että se seurasi tarkoin maskien käyttöä kirurgisissa toimenpiteissä yleensä, mutta yleistyi perushammashoidossa vasta 1980-luvun HIV-epidemian myötä.

J H Meurman

Lue myös
Etsitkö näitä?