Maailmanlaajuinen diabetesepidemia on kultakaivos lääke-teollisuudelle. Niinpä tuon tuosta saamme uusia diabeteslääkkeitä markkinoille. Tässä tekstissä aiheena on semaglutidi, glukagonin kaltaisen peptidi 1:n analogi GLP-1 (Ozempic®).
GLP-1 on yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotettu molekyyli, joka lääkkeenä vaikuttaa lisäämällä haiman insuliinin tuotantoa. Tämä puolestaan auttaa veren glukoositasapainon säätelyssä. Semaglutidia käytetään sekä monoterapiana että muiden diabeteslääkkeiden kuten metformiinin lisänä. Kyseessä on pistoslääke, jota annostellaan ihon alle kerran viikossa.
Myyntiluvan taustalla ovat laajat potilastutkimukset tuhansilla potilailla. En lähde kyseisiä tutkimuksia laajemmin siteeraamaan, mutta voin todeta, että tulokset ovat olleet hyvin positiivisia. Lääke pienentää diabeetikkojen sydänkohtausten ja aivohalvauksen riskiä ja vähentää kuolleisuutta verrattuna tutkimuksissa olleisiin muihin diabeteslääkkeisiin.
Haittavaikutukset ovat olleet vähäisiä, kuten moderneilla täsmälääkkeillä yleensä. Lähinnä on ilmennyt suolisto-oireita, kuten pahoinvointia ja ripulia, mutta myös diabeettisen retinopatian pahenemista. Semaglutidin hyödyt on kuitenkin katsottu haittoja suuremmiksi – muutenhan se ei olisi saanut EU:n myyntilupaa.
Semaglutidin suotuisa vaikutus diabeteksen metaboliseen tasapainoon johtuu osittain myös siitä, että sen on todettu auttavan painonpudotuksessa. Ja siinäkös ne suuret markkinat ovatkin!
Mutta koska kyseessä on uusi ja kallis lääke, jonka käytöstä kokemuksia on kertynyt vasta parin vuoden ajalta, on valppaus tarpeen. Suomessa semaglutidin käyttöön liittyykin vielä lisäseurantavaatimus, vaikka se on jo osittaisen Kela-korvauksen piirissä.
Hammashoidon kannalta semaglutidia käyttävän potilaan suhteen toimitaan kuten yleensä diabeteslääkettä käyttävien potilaiden kanssa. Hypoglykemian riski tulee hoitotilanteessa aina pitää mielessä.