Hammaslääkäri

Maanantai 03.10.2022

Lääke ja tiede: Ientauti tarttuu

Nature-kustantamon Scientific Reports -sarjasta sattui silmiini brasilialais-kanadalais-amerikkalainen huolellisesti toteutettu tutkimus, jossa selvitettiin vanhaa kestoaihetta, parodontopatogeenien tarttumista vanhemmista lapsiin (Monteiro ym. https://doi.org/10.1038/s41598-020-80372-4).

Tässä kolme kuukautta kestäneessä tapaus-verrokkitutkimuksessa oli mukana 18 vaikeaa parodontiittia sairastavaa lasten vanhempaa lapsineen. Aikuisilla oli vähintään kaksi yli 7 mm:n ientaskua. Heidän 6–12-vuotiaat lapsensa olivat terveitä. Verrokkiaineiston 18 vanhemmalla ei ollut syventyneitä ientaskuja. Heidät oli vakioitu parodontiittiryhmän iän ja sukupuolen mukaan. Myös heidän lapsensa olivat terveitä.

Kaikilta tutkittavilta otettiin subgingivaaliset mikrobinäytteet tutkimuksen alussa ja kolmen kuukauden seurannan jälkeen. Kaikki, niin lapset kuin aikuiset, saivat huolellisen suuhygieenisen ja tarvittavan parodontologisen hoidon, jonka tulos kontrolloitiin. Mikrobinäytteistä tutkittiin koko suun mikrobiomi molekylaarisin menetelmin sekvensoimalla mikrobien 16S rRNA.

Tulokset osoittivat, että lasten subgingivaalinen mikrobiomi vastasi lajikoostumukseltaan heidän vanhempiensa mikrobiomia. Parodontiittivanhempien lapsilta löytyi selkeitä patogeeneja, kuten esimerkiksi Porphyromonas gingivalis ja Aggregatibacter actinomycetemcomitans, vaikka lasten suut olivat terveitä. Tehostettu suuhygieniaa ylläpitävä hoito ei ollut mitenkään vaikuttanut lasten mikrobiomiin. Ylisummaan parodontiittia sairastavien vanhempien lasten mikrobiskaala oli huomattavan laaja verrattuna verrokkiaineistoon ja se heijasti suoraan vanhempien suun mikrobistoa.

Johtopäätös tästä tutkimuksesta on, että lapsi todella saa vanhemmiltaan ientaskuihin pesiytyvän mikrobiston, joka kerran kolonisoiduttuaan on erittäin stabiili. Siihen ei putsi- ym. suuhygieniatoimenpiteillä pystytä vaikuttamaan. Niinpä asiaan olisi puututtava hyvissä ajoin vanhempien taholla, jos mielii estää parodontopatogeenien tarttumisen perheen lapsiin.

Mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi seurantatutkimus sellaisessa kohortissa, jossa tässä kuvattuja seikkoja voitaisiin seurata vuosia ja jopa vuosikymmeniä sen selvittämiseksi, mikä merkitys lapsena saadulla mikrobiomilla on myöhempään sairastuvuuteen.