Hammaslääkäri

Keskiviikko 18.05.2022

Lääke ja tiede: Mikä on paras puudutusaine ja -menetelmä?

Figueroa-Fernadez ym. julkaisivat meta-analyysin, jossa tutkittiin eri puudutusaineiden tehokkuutta kirjallisuuden pohjalta (Clin Oral Invest 2021; 25: 6779–90). Tarkastelussa olivat PubMed-, Scholar- ja Cochrane Collaboration -tietokannat, ja kysymys liittyi hammasanestesian kestoon.

Tutkimuksissa oli vertailtu huulen ja pulpan anestesioiden kestoa eri valmisteita käytettäessä. Puudutteet, jotka tutkimuksissa olivat mukana, olivat seuraavat: lidokaiini, artikaiini, bupivakaiini, mepivakaiini ja ropivakaiini. Meillä paljon käytetty prilokaiini (Citanest® ja Xylonest®) ei ollut tutkimuksissa mukana.

Nyt tutkituista on Suomen markkinoilla saatavilla dentaalikäyttöön lidokaiini, bupivakaiini sekä artikaiini. Artikaiinivalmisteita on markkinoilla useita: Dentocaine®, Septocaine®, Ubistesin® ja Utracain®. Niiden puudutusvaikutuksen kesto vaihtelee 45 minuutista 2 tuntiin. Mainittakoon, että prilokaiinia käytettäessä puudutus kestää yleensä noin 2 tuntia.

Bupivakaiini-valmisteita on meillä myös useita ja eri vahvuuksina, adrenaliinin kanssa tai ilman: Bicain®, Marcain® ja Pankaine®. Niiden vaikutuskesto on 1–3 tuntia. Lidokaiinin (Lidocain®, Xylocain®) vaikutusaika on samaa luokkaa mutta usein hiukan lyhyempi.

Sen sijaan mepivakaiinia (Scandicain®) ja ropivakaiinia (Ropivacain®) ei Suomessa tietääkseni ole dentaalikarpulleissa markkinoilla, mutta erivahvuisina injektioliuoksina niitä on meilläkin saatavilla.

Ropivakaiinilla puudutuksen kesto voi olla jopa 6 tuntia, ja sen vuoksi tässä meta-analyysissä tarkastelluissa tutkimuksissa sille oli annettu suuri paino vertaamalla juuri sitä muihin puudutteisiin.

Tulokset osoittivat, että lidokaiini-adrenaliini- ja artekaiini-puudutteisiin verrattuna ylivoimaisesti pisimmän anestesian tarjoaa todellakin ropivakaiini. Mutta myös bupivakaiini oli tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi, vaikka sen farmakologinen vaikutusaika on paljon lyhempi.

Niinpä käytännön potilashoidon kannalta ei ehkä sittenkään ole suurta eroa, minkä preparaateista valitsee siinä tapauksessa, että lidokaiinin (tai prilokaiinin) vaikutusaika tuntuu liian lyhyeltä.

Toinen aiheeseen liittyvä artikkeli on samassa lehdessä julkaistu työ, jossa vertailtiin neulainjektiopuudutusta injektoripuudutukseen, jossa erityislaitteella puudute annostellaan paineella suoraan limakalvon läpi kudokseen (Theocharidou ym. Clin Oral Invest 2021; 25: 6813–9). Tällaisia laitteita on Suomessakin markkinoitu.

Siteeraamaani tutkimukseen osallistui 63 vapaaehtoista koehenkilöä Thessalonikin Aristotle-yliopistosta. Heille annettiin puudutus joko neulalla tai injektorilla, Comfort-In-nimisellä laitteella. Puudutteena käytettiin artikaiinia. Puutumista seurattiin pulpatesterillä.

Tulokset osoittivat, että anestesiavaikutuksen alkamisen suhteen käytettyjen tekniikoiden välillä ei ollut eroa, mutta jo 20 minuutin kuluttua perinteinen neulapuudutus osoittautui tehokkaammaksi. Koehenkilöt myös ilmoittivat valitsevansa jatkossa mieluummin perinteisen puudutuksen injektoripuudutuksen sijaan. Viimeksi mainitusta aiheutui paikallista hematoomaa ja limakalvovauriota peräti 30,2 %:lle. Vastaavia ongelmia esiintyi 7,7 %:lla, kun puudutus oli annettu injektioneulalla.

Yhteenvetona edellisestä todettakoon, että puudutuksen keston kannalta ei käytännössä ole eroa, mitä preparaattia käyttää, kunhan puudutustekniikka on oikea. Potilaskohtaiset, yksilölliset erot vaikuttavat suuresti siihen, kuinka kauan hoidettava alue on puutunut toimenpiteen jälkeen. Farmakokineettisillä eroilla eri puuduteaineiden välillä on vähemmän käytännön merkitystä. Vanha kunnon pistäminen antaa hyvän lopputuloksen, ellei potilaan neulakammo sitten kallista vaakakuppia neulattomaan, transmukosaaliseen vaihtoehtoon.