Hammaslääkäri

Tiistai 06.12.2022

Lääke ja tiede: Opportunistipatogeenit lymyilevät suussa

Suun mikrobikasvusto on valtavan lajirikas. Stabiilin, usein jo syntymävaiheessa saatujen mikrobikantojen muodostaman plakkikasvuston lisäksi sinne voi pesiytyä mitä moninaisimpia lajeja. Mainittakoon esimerkkinä joskus pitkittyneissä juurihoidoissakin tavattavat pseudo­monakset.

Kuva monimutkaistuu potilaan yleistilan heikentyessä. Kun omat puolustusfunktiot eivät enää toimi kuten pitäisi ja mukaan tulee toistuvia antibioottikuureja, käyvät olosuhteet mitä otollisimmiksi yleispatogeenien kasvulle. Varsinkin sairaalaolosuhteissa nämä voivat aiheuttaa pneumonioita ym. vaarallisia infektioita (Tada & Hanada, FEMS Immunol Med Microbiol 2010; 60:1–17).

Pseudomonas aeruginosa, Klebsiella pneumoniae, Staphylococcus aureus, Streptococcus pneumoniae ja Enterococcus cloacae ovat patogeenejä, joita voi esiintyä terveidenkin ihmisten suussa ja nielussa. Niitä on eristetty myös hammasplakista. Muutokset suun ekologiassa voivat syystä tai toisesta aiheuttaa mainittujen mikrobien kasvun lisääntymistä muita, tavanomaisia suubakteereita syrjäyttäen.

Tutkimusnäyttöä alkaa olla jo runsaasti siitä, kuinka hoitamattomat hammassairaudet lisäävät riskiä saada esimerkiksi aspiraatiopneumonia ja jopa sepsis. Tämä on paljon keskustelua aiheuttanut ongelma mm. vanhusten hoito- ja hoivalaitoksissa, mutta hyvin vähän on tehty ongelman ratkaisemiseksi (Almiral ym., Respiration 2017; 94: 299–311).

Iäkkäillä on todellakin monia syitä, miksi edellä mainittuja komplikaatioita voi kehittyä. Suun kuivuminen runsaasta lääkityksestä johtuen, heikko ravitsemustila, heikentynyt fyysinen aktiivisuus, antibioottien runsas käyttö ja suuhygienian laiminlyöminen ovat tässä yhteydessä tavallisimmin mainittuja riskitekijöitä.

Puuttuminen näihin tekijöihin, mahdollisuuksien mukaan, on ainoa keino estää patogeenien ylivalta. Esimerkiksi klooriheksidiinivalmisteita käyttämällä on jo vuosia sitten osoitettu jopa 40 %:n vähennys pneumoniatapauksissa, mutta on selvää, ettei se sovellu rutiininomaiseen päivittäiskäyttöön (Scannapieco ym., Ann Periodontol 2003; 8: 54–69).

Uudempana keinona on pohdittu probioottien laajamittaisempaa käyttöä myös suu- ja hammassairauksissa. Siinä ajatuksena on patogeenien syrjäyttäminen haitattomilla bakteereilla, mutta asia kokonaisuutena vaatii vielä paljon tutkimusta (Stavropoulou & Bezirtzoglou, Front Immunol 2020; 11: 2192. doi: 103389/fimmu.2020.02192). Patogeeniongelmaa saataisiin pidettyä kurissa sillä, että päivittäinen hampaiden puhdistus toteutuisi.

Syljen erityksen stimuloiminen on myös mainittu keinovalikoimassa, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Kuivasuista potilasta on kuitenkin aina syytä muistuttaa riittävästä juomisesta. Tämä on hyvä ottaa puheeksi myös avohoidossa, erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla.