Englantilaistutkijat kiinnostuivat kysymyksestä, liittyykö sokeripitoisten juomien nauttiminen liikalihavuuteen ja mikä merkitys sillä on hampaiston kulumisen kannalta. Tutkijoille tarjoutui mahdollisuus analysoida tietokantaa, joka sisälsi yhteensä 3 541:n kansalliseen terveys- ja ravintotutkimukseen osallistuneen 18–75-vuotiaan amerikkalaisen tulokset (Kamal ym. Clin Oral Investig 2020; 24: 1379–85).
Kyseessä oli laaja yhdysvaltalainen 10 122 henkilöä käsittänyt ja paljon tuloksia tuottanut ns. NHANES-tutkimus, jossa päämenetelmät olivat kysely- ja haastattelututkimus. Lisäksi yhteensä 8 272 henkilön suu ja hampaisto oli tutkittu kliinisesti (Dye ym. J Publ Health Dent 2008; 68: 218–26).
Kyseisen obesiteetti-hammasterveystutkimuksen tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevästi, että lihavilla henkilöillä (BMI > 30) oli enemmän kulumia hampaistossaan kuin normaalipainoisilla. Hampaiston kuluminen oli rekisteröity yksinkertaisella skaalalla kiillekulumista dentiinin paljastumiseen. Analyyseissä huomioitiin vain dentiinin saakka ulottunut kuluminen. Kulumisen mahdollista syytä ei erikseen raportoitu.
Ravintotottumuksia tutkittaessa ilmeni, että ne henkilöt, jotka raportoivat nauttivansa usein sokeripitoisia juomia, olivat useammin lihavia ja heillä oli hammaskulumia. Ylipainoisten henkilöiden kuluneiden hammaspintojen lukumäärä oli lähes kaksinkertainen verrattuna normaalipainoisiin, mutta hampaiston kuluminen liittyi siis myös sokeripitoisten juomien nauttimiseen. Tulos ei ollut yllättävä.
Tässä siteerattu tutkimus ei ole suinkaan ainoa, jossa lihavuuden ja hampaiston kulumisen on todettu liittyvän yhteen. Esimerkiksi lihavuusleikkaukseen lähetetyillä potilailla on havaittu runsaasti hampaistokulumia (Alves ym. Braz Dent J 2012; 23: 160–6).
Sokeripitoiset (ja happamat) juomat ovat tunnetusti niin lihavuuden kuin hammaseroosion riskitekijöitä. Eroosio puolestaan altistaa hampaiden abraasiolle ja attritiolle.
Käytännön potilastyössä on tässä raportoitu suun tutkimuksessa havaittavan löydöksen yleisterveydellinen yhteys syytä huomioida ja opastaa potilas terveempien vaihtoehtojen pariin.
J H Meurman