Hammaslääkäri

Tiistai 12.11.2019

Leena Saxén (1927–2019) – Rakkaudesta parodontologiaan ja lääketieteen historiaan

vuorela_kuva1.jpg

Vuonna 2002 Apollonia kunnioitti Matti Äyräpään osuutta hammaslääkärikoulutuksen aloittajana Suomessa, kun opetuksen aloittamisesta oli kulunut 110 vuotta. Helsingin yliopiston Odontologian laitos toimi vuosina 1906–1914 Äyräpään omistaman Helenankadun ja Pohjois-Esplanadin kulmatalon toisessa kerroksessa. Ns. Lampan talon seinään kiinnitetyn muistolaatan paljastustilaisuudessa olivat läsnä Maija T. Laine, Heikki Vuorela, Leena Saxén ja Pentti Alanen. Kuva: Suomen Hammaslääkärilehti

Tämä henkilökuva on laadittu kunnianosoituksena dosentti Leena Saxénin tekemää monialaista elämäntyötä kohtaan. Saxén koki parodontologian tieteenalan ensiaskeleet ja kehityksen Suomessa omakohtaisesti. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laajaa ja hänen kertomansa muistot kunnioittamistaan alan pioneerinaisista kallisarvoisia. Lisäksi hammaslääketieteen muistin taltioiminen ja parodontologian historian monimuotoinen tunnetuksi tekeminen ovat arvokas perintö, jonka Leena on jättänyt jälkipolville.

Yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen vastapainona Leena harrasti kulttuuria kaikissa sen muodoissa. Taideharrastus näkyi Munkkiniemen kodin seinillä. Keltaista väriä hehkuvat Rafael Wardin maalaukset jäivät Anja Niemisen mieleen, kun he yhdessä nauttivat lounasta Leenan kodin ruokailutilassa aurinkoisena tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2019. Näkymä ikkunan takana olevasta lumipeitteisestä männystä oli kuin Suomen taiteen kulta-ajan maalauksesta. Vierailupäivän tunnelma oli vahvasti mieleenpainuva, taianomainen. Vajaan kuukauden kuluttua Leena oli nukkunut ikiuneen kotonaan, 91-vuotiaana.

Perhetausta suomalaista oppisäätyläistöä

Leena-Maija syntyi 25.4.1927 Helsingissä lääkäri Erkki Pelkosen ja sairaanhoitaja Aune Liuksialan ensimmäisenä lapsena. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa ja tytär. Leenan veli, Risto Lauri Agathon Pelkonen (synt. 1931) on nykyisen lääkärikuntamme arkkiatri vuodesta 1995 lähtien.

Leenan isä – Erkki Eino Ilmari Pelkonen – oli syntynyt Karjalan Jaakkimavaarassa vuonna 1894. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1925, väitteli tohtoriksi 1932 ja sai synnytys- ja naistentautien dosentuurin 1938. Erkki Pelkonen kuoli jatkosodassa 20.7.1941 Laatokan Karjalassa lääkintämajurina ja kenttäsairaalan päällikkölääkärinä ”kaikkien ihailemana ja kunnioittamana Karjalan lapsena”.

Leenan äiti – Aune Liuksiala (1906 asti Meurman) – oli syntynyt 1897 Kaarinassa, Varsinais-Suomessa. Isänsä kuollessa Leena oli 14-vuotias, ja äidistä tuli neljän lapsen yksinhuoltaja. Aune Pelkonen kuoli 83-vuotiaana Helsingissä 1981.

Leenan isoisä – Agathon Meurman (1826–1903) – oli toimittaja, kirjailija ja valtiopäivämies. Hämäläisestä kulttuurisuvusta on todettu, että se oli tavallaan ylimyksellistä talonpoikaisissa puitteissa.

Leenan luontainen arvokkuus ja eleganssi sekä moninainen toimeliaisuus ja yhteisöllisyys selittynevät osin hänen taustaansa vasten. Leena oli kielitaitoinen, tietorikas moniosaaja, yliopisto-opettajana vaativa, mutta toisaalta huumorintajuinen ja ystävällinen, aina valmis auttamaan. Opiskelijoiden kanssa hän löysi nopeasti yhteisen toimintatavan.

Hammaslääkäri ja perheenäiti

Leena kirjoitti ylioppilaaksi 18-vuotiaana Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1945. Helsingin yliopistossa hän opiskeli ensin ranskan kieltä ja estetiikkaa ja kuului Karjalaiseen osakuntaan. Suvun perinteitä noudattaen hän aloitti opinnot lääketieteellisessä tiedekunnassa ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1950.

Lääkäriopinnot vaihtuivat kuitenkin hammaslääketieteen puolelle, ja hän valmistui hammaslääkäriksi keväällä 1953. Tätä ennen, vuonna 1951, Leena avioitui lääkäri ja tutkija Lauri Otto Saxénin (1927–2005, LL ja LKT 1954, prof. 1967–1993 ja Helsingin yliopiston kansleri 1993–1996) kanssa. Lapsia heille syntyi neljä vuosina 1954, 1956, 1957 ja 1961.

Leena aloitti yksityishammaslääkärinä syksyllä 1953 pitäen ensin kotivastaanottoa. Sen osoittautuessa hankalaksi hän siirtyi muutaman vuoden kuluttua Mannerheimintiellä sijaitsevalle pienelle yhteisvastaanotolle, jossa toimivat samoihin aikoihin valmistuneet Antti ja Elina Kotiranta, ja jatkoi siellä osa-aikaisesti 1990-luvun alkuun asti. Kliinistä kokemusta karttui myös kouluhammaslääkärin toimessa Helsingin maalaiskunnassa vuosina 1954–1966.

Hampaiden paikkaaminen ja proteesien teko eivät kuitenkaan tuottaneet Leenalle sellaista ammatillista tyydytystä, jota hän oli odottanut vaihtaessaan lääketieteen opinnot hammaspuolelle. ”Kohdattuani parodontologian 1960-luvun alussa kaikki muuttui ja koko hammaslääketiede sai samalla aivan uuden sisällön” on Leena kirjoittanut Parodontologian jaoston 50-vuotisjuhlahistoriikkia varten lähetettyyn kyselyyn 2010.

Mukana parodontologian ensiaskelissa Suomessa

Leenan opiskeluaikana 1950-luvun alkupuolella ei hammaslääkärikoulutuksessa vielä ollut omaa parodontologian oppialaa. Vasta vuodesta 1955 lähtien jonkinlainen parodontologian opetus on kuulunut hammaslääkärin peruskoulutukseen. Se tapahtui alkuun Hammaskirurgisen osaston alaisuudessa, jota johti professori Juuso Kivimäki (1893–1969) vuosina 1933–1962.

Silloin puhuttiin ”alveolipyorreasta” tai ”paradentoosista”, ja hoitona oli suurilla sirpeillä näkyvän hammaskiven poisto, tulehtuneen ikenen penslaaminen jollain antiseptisella aineella tai ikenen poisleikkaaminen ilman edeltävää perushoitoa, jatkohoidosta puhumattakaan. Tieto sairauden etiologiasta ei ollut tullut vielä Suomeen yliopistolle asti, vaikka sitä maailmalla oli jo runsaastikin saatavilla.

Parodontologian oppialan uranuurtajat Suomessa olivat naisia, jotka hankkivat tietonsa ja taitonsa ulkomailta: Pohjoismaista, Englannista ja Yhdysvalloista. He toimivat yksityisesti ja jakoivat tietoa yliopiston ulkopuolelta käsin pitäen teoriaesitelmiä ja käytännön kursseja 1960- ja -70-luvuilla. Tiedonjano uudesta oppialasta oli suuri etenkin nuorten naishammaslääkärien keskuudessa, ja innokkaita kuulijoita riitti.

Leenan mukaan ”Suomen parodontologian kaanoniin” kuuluvat alan neljä pioneerinaista:

-       Katri Parma (1895–1957), OL 1922, OT 1940

-       Airi Helanto (1911–2006), HLL 1940

-       Eva Helminen-Pakkala (1917–1978), HLL 1943, HLT 1969, dos. 1974, vs. prof. 1972 Turku ja 1978 Helsinki

-       Hilkka Brusiin (1911–2005), HLL 1937, LL 1946, EL 1947 ja 1957, EHL 1975 ja 1978, vs. prof. 1972 Turku.

Opiskeluaikanaan syksyllä 1952 Leena oli ollut vanhempiensa perhetuttavan, hammaslääkäri Katri Parman vastaanotolla avustajana. Parma oli ensimmäisenä suomalaisena hammaslääkärinä hakenut parodontologista koulutusta Yhdysvalloista vuosina 1923–1925.

Parman väitöskirja Kapillarmikroskopische Untersuchungen bei Schwangeren, mit besonderer Berücksichtigung der Zahnfleischkapillaren – Ienkapillaarien tilasta raskaana olevilla naisilla – vuodelta 1939 on koko Pohjoismaiden ensimmäinen parodontologian alaan liittyvä väitöskirja.

Parman vastaanotolla Leena kertoi ihastelleensa siroja amerikkalaisia hammaskivi-instrumentteja, joista ei vielä hänen aikanaan klinikalla tiedetty mitään. Hän näki myös parodontologisten potilaiden paranevan – ”Rakkaus parodontologiaan alkoi orastaa”.

Leena avusti myös hammaslääkäri Airi Helantoa potilaiden hoidossa tämän yksityisvastaanotolla, jota Helanto piti Helsingissä vuoteen 1973 asti. Leena toimi lisäksi apuopettajana Eva Helminen-Pakkalan järjestämillä lukuisilla työkursseilla 1960- ja -70-luvuilla – ”Rakkaus parodontologiaan vain syveni”.

Eva Helminen-Pakkala oli saanut parodontologin pätevyyden New Yorkin yliopistosta vuonna 1953 opiskeltuaan Yhdysvalloissa vuosina 1952–53.

Edeltäjiensä tapaan Leenakin lähti hakemaan lisäoppia ulkomaisilta kursseilta. Näistä esimerkkeinä parodontologian jatkokurssi Causdalissa, Norjassa 1966 ja American Periodontists in Switzerlandin järjestämä jatkokurssi Interlakenissa, Sveitsissä 1968. Opintomatkoja suuntautui myös Englantiin.

Jo paljon ennen parodontologian opetuksen aloittamista hammaslääkärien peruskoulutuksessa innokkaat, silloisesta ”paradentoosista” kiinnostuneet naishammaslääkärit perustivat Suomen Hammaslääkäriseuran parodontologian jaoston joulukuussa 1960.

Ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Eva Helminen-Pakkala, ja sihteeriksi valittiin pian Airi Helanto. Jaoston työn seurauksena parodontologinen tieto ja käytännön osaaminen alkoivat nopeasti lisääntyä. Myös Hammaslääkäriseuran koulutustoimikunnan puitteissa parodontologian kurssit yleistyivät.

Yleisesti 1960-luvulla ja vielä 1970-luvullakin yleishammaslääkärin antama parodontaalihoito käsitti näkyvän hammaskiven poiston alaetualueelta ilman maksua amalgaamipaikkojen kiillotuksen yhteydessä. Mitään hampaan kiinnityskudosten tutkimusta, diagnoosia tai erityishoitoa ei osattu antaa, ennaltaehkäisevästä hoidosta puhumattakaan. Karieksen ehkäisystä tiedettiin paljon enemmän ja siihen panostettiin.

Akateeminen urakehitys ja tieteellinen tutkimustyö

Parodontologian yliopisto-opetuksen katsotaan alkaneen Helsingin yliopistossa varsinaisesti vuonna 1967, kun Fabianinkadun hammasklinikalle muodostettiin erillinen parodontologian osasto. Uuden osaston johtajana toimi LKT, hampaan täyttöopin dosentti Nils Westerholm assistenttinaan HLL Onerva Harjola.

Turun yliopistossa hammaslääketieteen koulutus aloitettiin vuonna 1958. Siellä parodontologian teoriaopetus alkoi jo vuonna 1962 ja kliininen hoitoharjoittelu vastavalmistuneella klinikalla 1965. Opetuksesta vastasi hammaskirurgian osastolla LL, EHL Hilkka Brusiin.

Leenan arvio oli, että Lääketieteellisissä tiedekunnissa, niin Helsingissä kuin Turussakin, parodontologian oppituolit ymmärrettiin välttämättömiksi hammaslääketieteen tutkimukselle ja opetukselle em. neljän tarmokkaan pioneerinaisen toiminnan ansiosta.

Parodontologian oppituoli perustettiin ensin Helsinkiin ylimääräisenä professuurina 1970 ja Turkuun vuonna 1972. Helsingissä virka vakinaistettiin 1972 ja Turussa 1973. Ensimmäiset viranhaltijat olivat Helsingissä Jukka Ainamo ja Turussa Keijo Paunio, jotka kumpikin osallistuivat parodontologian opetukseen Turun klinikalla 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

Yliopistouransa Leena aloitti ns. volontääriassistenttina Helsingissä Fabianinkadulla sijainneen hammasklinikan parodontologian osastolla kevätlukukaudella 1972. Syyslukukaudelta 1972 hän jatkoi osastolla assistentin virassa vuoteen 1983 asti. Vuonna 1975 ja vuosina 1978–1982 hän toimi välillä vt. apulaisopettajana ja vuodesta 1983 lähtien kymmenen vuoden ajanjakson parodontologian laitoksen apulaisopettajana vuoteen 1993, eläköitymiseensä asti.

Luento-opetusta Leena antoi parodontaalikirurgian alalta ja hammaslääketieteen historiasta. Samaan aikakauteen liittyy Leenan toimiminen vt. parodontologian professorina vuosina 1985–1987 professori Jukka Ainamon ollessa Yhdysvalloissa.

Kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkärin tutkinnon (pääosa-alueena parodontologia) Leena suoritti ensimmäisten joukossa ylimenokauden määräyksin vuonna 1978 ja väitteli hammaslääketieteen tohtoriksi 1979.

Tohtoreita koolla vuonna 1992 juhlittaessa satavuotista hammaslääketieteen opetusta ja tutkimusta. Vasemmalta lähtien: professori Irma Thesleff, kunniatohtoriksi vihitty Birgit Thilander Ruotsista, professori Kaarina Haavikko, yliopiston kansleri Lauri Saxén ja dosentti Leena Saxén. Kuva: Kaarina Haavikon arkisto

Tutkimustyö kohdistui harvinaiseen, jo nuorilla esiintyvään juveniiliparodontiittiin, sen esiintymiseen ja perinnöllisyyteen Suomessa. Väitöskirjatyön – ”Prevalence and heredity of juvenile periodontitis” – ohjaajina toimivat Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtaja, professori Harri R. Nevanlinna ja professori Jukka Ainamo hammaslääketieteen laitoksen parodontologian osaltolta. Helsingin yliopiston parodontologian dosentuuri Leenalle myönnettiin 1983.

Leenan ensimmäiset tutkimusprojektit liittyivät suuhygienian merkitykseen parodontaalisairauksien ehkäisyssä (1974/1975). Julkaisut tutkimuksista koskien parodontiumin tilaa Downin syndroomapotilailla yhdessä EHL Sirkka Aulan kanssa ovat vuosilta 1977 ja 1982. Leena osallistui myös jo varhain virinneeseen parodontiumin kudoksiin liittyvään entsyymitutkimukseen 1970-luvulta alkaen ensin Veli-Jukka Uiton ja Heikki Turton kanssa

Kliinisen ja teoreettisen opetuksen ohella Leena osallistui väitöskirjaprojekteihin, jotka liittyivät juveniiliparodontiittiin. Näitä olivat Leena Sandholmin ”Host response in juvenile periodontitis” (1984) ja Sirkka Asikaisen ”Subgingival microflora in relation to clinical conditions in juvenile periodontitis“ (1986).

Leena oli edelleen mukana myös 1980- ja 90-luvuilla jatkuneissa kollagenaasitutkimuksissa. Väitöskirjoista esimerkkinä Kimmo Suomalaisen ”Interstitial collagenase in gingival crevicular fluid and saliva in periodontal diseases” (1993), jonka ohjasi nykyinen Helsingin yliopiston ja Karolinska Institutetin professori Timo Sorsa.

Kyseinen tutkimuslinja konkretisoitui 25 vuoden tutkimustyön jälkeen kliiniseen käyttöön soveltuvaksi aMMP-8-pitoisuutta suunesteistä mittaavaksi testiksi. Tie tutkimuksesta parodontaalidiagnostiikkaa tukevaksi tuotteeksi oli toteutunut.

Anja Niemisen kliininen tutkimusprojekti ”Prospektiivinen tutkimus parodontiittipotilailla riskitekijöiden löytämiseksi” oli Leena Saxénin vuonna 1987 suunnittelema kokonaisuus, joka toteutettiin Leenan ja dosentti Sirkka Asikaisen yhteisohjauksena.

Kymmenen vuoden projektina syntyi väitöskirja ”Advanced adult periodontitis – clinical, microbiological, immunological and biochemical markers for treatment response” vuonna 1997. 1990-luvulla Leena oli mukana myös klooriheksidiinitutkimuksissa koskien plakin kemiallista poistoa (1992).

Leenan aikana parodontologia oli opiskelijoiden keskuudessa suosittu syventävien opintojen aiheena. Opinnäytteitä valmistui kymmenkunta. Näistä mainittakoon 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun syventävien opintojen kirjalliset työt, kuten ”Lasten ja nuorten iensairaudet”, ”Sukupuolihormonien vaikutus parodontiumiin postmenopaussi-ikäisillä naisilla”, ”Actinobacillus actinomycetemcomitansille spesifit IgA- ja IgG-luokan vasta-aineet syljessä ja seerumissa” (1991), ”Syljen entsyymiaktiviteettien vertailu terveillä ja parodontiittipotilailla” (1991), ”Juveniiliparodontiitti” (1992), ja ”Kliiniset entsyymitestit parodontologiassa” (1993).

Leenan innoittamana ja Anja Niemisen ohjaamana keväällä 2007 aloitettu hammaslääketieteen historiaan liittyvä laaja syventävien tutkielma ”Parodontologia hammaslääketieteen oppialana – Äyräpäästä 2000-luvun alkuun” oli tarkoitettu kunnioittamaan hammaslääkärikoulutuksen 115-vuotista merkkipäivää 19. päivänä syyskuuta. Tutkielman tekstiä elävöittivät lukuisat Leenalta saadut historialliset kuvat.

Tieteelliseen toimintaan liittyen Leena oli hammaslääketieteen laitoksen eettisen toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1991–1993 huolehtien tutkimussuunnitelmien eettisistä perusteista ja oikeaoppisuudesta niin tutkimuspotilaiden kuin tutkimusmenetelmienkin suhteen.

Yhdessä miehensä professori Lauri Saxénin kanssa he opastivat mielellään aloittelevia nuoria tutkijoita akateemisella urapolulla. Munkkiniemen kotikin toimi välillä paikkana, jossa tutkimustuloksia pohdittiin klinikka-ajan ulkopuolella. Aivan viime vuosiin asti Leena ja arkkiatriveli olivat vakiovieraita Hammaslääkäripäivien avajaisissa.

Aina valmiina – monessa mukana

Energinen Leena osallistui ahkerasti monenlaiseen yhdistystoimintaan. Vuosina 1966–72 hän toimi Parodontologian jaoston sihteerinä ja sen jälkeen jaoston puheenjohtajana seuraavat neljä vuotta 1973–1977.

Jaoston sihteerinä toimiessaan Leena järjesti yhdessä EHL Sirkka Aulan kanssa norjalaisen professori Jens Waerhaugin pitämän kolmipäiväisen työkurssin Oslossa tammikuussa 1969. Kurssikielenä oli norja, mutta Waerhaugin legendaariset piirroskuvat diaesityksenä plakin apikaalisesta kasvusta riittämättömän suuhygienian vallitessa edesauttoivat kuulijoita asian ymmärtämisessä.

Professori Waerhaugia (1907–1980) pidetäänkin eräänlaisena ”Suomen parodontologian isoisänä”. Hänen väitöskirjansa ”The gingival pocket” vuodelta 1952 avasi uuden aikakauden parodontiitin biologian ymmärtämisessä ja vakiinnutti näin bakteeriplakin roolin parodontiitin primaarina etiologisena tekijänä. Aiempi käsitys etiologiasta oli korostanut systeemitekijöiden vaikutusta ”kovien konkrementtien” eli näkyvän hammaskiven lisänä.

Parodontologian jaoston puheenjohtajakautensa tärkeimpänä saavutuksena Leena piti Eva Helminen-Pakkalan professorin arvonimeä, jonka tasavallan presidentti myönsi hyvin perustellusta esityksestä 1975.

Parodontologian eurooppalaisen yhteisjärjestö Arpa Internationalen kokouksessa Baselissa vuonna 1969 Leena oli mukana virallisena Suomen edustajana Eva Helminen-Pakkalan ja Hilkka Brusiinin kanssa. Arpa oli perustettu 1932, ja kokouskielenä toimi ranska. Yhdistys hajosi vuonna 1971 Euroopassa vallinneisiin oppiriitoihin.   

Parodontologian alalla pohjoismainen yhteistyö ja kanssakäyminen eri järjestöjen välillä oli erittäin vilkasta ja hedelmällistä. Leena muisteli, että samoin ajattelevien kansainvälisten kollegojen kanssa oli paitsi mielenkiintoista keskustella, myös hauska tapaamisten päätteeksi juhlia.

Pohjoismainen parodontologiayhdistys Skandinavisk Förening för Parodontologi / Scandinavian Society of Periodontology (ScanSoc) oli perustettu 22.4.1972. Vuosina 1976–1980 Leena toimi yhdistyksen hallituksen jäsenenä. ScanSocin vuosikokous pidettiin ensimmäisen kerran Suomessa hotelli Haagassa, Helsingissä 3.–4.5.1974.

Kyseisen pohjoismaisen yhdistyksen 25-vuotisjuhlan kunniaksi Lars Jacobson ja Jorgen Theilade julkaisivat vuonna 1998 juhlakirjan ”The Scandinavian Contribution to Modern Periodontology”. Kirjan esipuheessa kiitetään useita suomalaisia parodontologeja, jotka olivat myötävaikuttaneet julkaisun tekoon. Heidän joukossaan mainitaan aakkosjärjestyksessä Jukka Ainamo, Sirkka Asikainen, Sirkka Aula, Hilkka Brusiin, Airi Helanto, Heikki Murtomaa ja Leena Saxén.

Suomen Hammaslääkäriliitossa Leena oli sovittelulautakunnan jäsenenä vuosina 1970–75 ja Suomen Hammaslääkäriseurassa kirjastonhoitajana 1976–79 sekä Seuran apurahalautakunnassa kahteen kertaan 1985–88 ja 1994–95. Hammaslääkärilehden toimitusneuvostoon Leena kuului vuosina 1994–96. Apollonian kunniajäseneksi Leena kutsuttiin vuonna 2002 järjestön täyttäessä 110 vuotta.

Ensimmäinen eurooppalaisten parodontologian järjestöjen yhteiskokous First European Workshop on Periodontology pidettiin Ittingenissä, Sveitsissä 1.–4. helmikuuta vuonna 1993. Suomesta kokoukseen osallistuivat kutsuttuina jäseninä professorit Jukka Ainamo ja Keijo Paunio sekä dosentti Leena Saxén.

Kokouksen julkilausumassa vuodelta 1994 korostetaan, että kliinisten käytäntöjen tulee perustua vahvaan tieteelliseen näyttöön. Varsinainen kansallinen Käypä hoito -suositus parodontologian osalta Suomessa julkaistiin vuonna 2010 ja se on päivitetty 2016.

Nuoruudessaan Leena oli osallistunut partiotoimintaan. Vuosina 1971–1975 hän toimi Partiotyttöjärjestön kansainvälisen toimikunnan johtajana. Työskentely nuorten kanssa oli Leenalle luontevaa toimintaa. Hän oli mm. kymmenen vuoden ajan (1983–1993) Hammaslääketieteen Kandidaattiseuran kuraattorina ja osallistui mielellään opiskelijoiden järjestämiin juhlatilaisuuksiin vielä kauan eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin.

”Assaribileet” olivat vuosittainen opiskelijoiden ja opettajien yhteinen juhla. Kandiseuran vuosijuhlassa 1980-luvun puolivälissä Leenan pitämän historiaan liittyvän puheen ”Magiasta tieteeseen” aikalaiskandidaatti muistaa vieläkin.

Hammaslääketieteen muistin tallentaja

Parodontologian historian vaalija

Yksi Leenan kiinnostuksen kohteista oli lääketieteen historia ja hammaslääketieteen osuus siinä. Hän omasi laajan tietämyksen hammaslääketieteen historiasta, johon liittyi monipuolinen dia-aineisto. Kirjoituksillaan ja esitelmillään Leena välitti hammaslääkärikunnalle tietoa parodontologian kehityksestä esihistorialliselta ajalta n. 3 000–2 000 vuotta eKr. alkaen, jatkuen Hippokrateen ja Galenoksen kautta keski- ja uudelle ajalle hammaslääketieteen ja parodontologian isänä pidettyyn Pierre Fauchardiin 1700-luvulla.

1800-luvulla amerikkalainen John M. Riggs erikoistui ensimmäisenä hammaslääkärinä parodontologiaan, ja 1900-luvun alussa ruotsalainen Leonard Widman ja saksalainen Robert Neuman kehittivät samaan aikaan parodontologisen flap-kirurgian tavoitteena syventyneiden ientaskujen eliminoiminen. Modifioitu Widman-flap on edelleen käytössä oleva parodontaalikirurginen menetelmä. Julkaisuja historiasta Leenalta on suomeksi ja englanniksi.

Suomen Lääketieteen Historian Seura perustettiin vuonna 1961 professori Gunnar Soinisen aloitteesta tarkoituksena edistää terveystieteiden historian harrastusta ja tutkimusta. Soinisen johtoajatuksena oli ”Ilman muistia emme voi tajuta nykyisyyttä”. Seura julkaisee Hippokrates-nimistä vuosikirjaa. Vertaisarvioidut artikkelit ovat arvokkaita tutkimuksen lähteitä niin nykyisille kuin tulevillekin tutkijasukupolville.

Leena toimi Suomen Lääketieteen Historian Seuran johtokunnan ja vuosikirjan toimituskunnan jäsenenä vuodesta 1995 vuoteen 2011, kaikkiaan 16 vuoden ajan. Hänen tavoitteenaan oli, että jokaisessa vuosikirjassa olisi myös hammaslääketieteen historiaa käsittelevä artikkeli, mikä toteutuikin hyvin. Itse hän kirjoitti niitä useita. Leenan jälkeen työtä jatkoi hammaslääkäri Heikki Vuorela vuoteen 2017 saakka.

Hammaslääketiedettä käsitteleviä Hippokrates-julkaisuja Leenan toimikaudella:

  • Jukka H. Meurman: ”Helsingin yliopiston hammaslääketieteen museo”, 1996
  • Jukka H. Meurman, Marja Roos ja Kirsti Tamminen: ”Hammashoitajakoulutus 50 vuotta”, 1997
  • Leena Saxén: ”Hammaslääketieteemme yliopistolliset juuret”, 1999
  • Leena Saxén, Jukka Meurman: ”Simon Constantin Bensow”, 2000
  • Anneli Kela: ”Hammaslääkintätaito 2000 vuotta sitten”, 2001
  • Juhani Wolf, Erkki Tammisalo ja Erkki Paatero: ”Yrjö V. Paatero – panoraamaröntgenkuvauksen keksijä”, 2002
  • Leena Saxén: ”Pierre Fauchard, Le Chirurgien-Dentiste”, 2003
  • Inger Tiililä, Leena Saxén: ”Suomen ensimmäinen naishammaslääkäri – Anna Robina Karvonen”, 2004
  • Heikki Vuorela: ”Hampaan poraamisen kaksi vuosituhatta”, 2005
  • Mikko Supponen ja Jaakko Peltola: ”Hammasröntgenkuvauksen alkuvuosien historiaa”, 2006
  • Henna Sinisalo: ”Suomalaisen hammashygienian historiaa – yläluokkaisesta ylellisyydestä osaksi tavallista suomalaista arkea”, 2007
  • Anja Nieminen: ”Kuinka parodontologia tuli Suomeen?”, 2009


Mukana museotoiminnassa

Hammaslääketieteen museon historia alkaa vuodesta 1979, jolloin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos ja hammasklinikka muuttivat Fabianinkadulta Ruskeasuolle uusiin tiloihin Mannerheimintien varteen.

Museoesineistö oli osaksi peräisin Fabianinkadun hammasklinikalta ja osaksi yksityisiltä lahjoittajilta. OY Dentaldepot AB mm. lahjoitti oman kokoelmansa Helsingin yliopistolle vuonna 1986.

Ensimmäinen museonäyttely avattiin Hammaslääketieteen laitoksella 23.11.1982 alan opetuksen 90-vuotisjuhlien merkeissä.

Hammaslääketieteen museotoimikunnan jäseniä olivat alkuun idean isä ja museon intendentti EHL, HLT (h.c.1992) Jouko Tuomaala, hammashoitaja Kirsti Tamminen ja 1982 museotoimikuntaan kutsuttu dosentti Jukka H. Meurman sekä 1983 mukaan tullut hammashoitaja Auri Hakkarainen.

Tuomaalan jälkeen esimiestehtävät siirtyivät professori Jukka H. Meurmanille 1995, ja toimikuntaan nimitettiin jäseneksi apulaisprofessorit Inkeri Rytömaa ja Heikki Murtomaa. Museotoimintaan osallistuivat myös professori Irma Thesleff ja dosentti Leena Saxén. Heikki Murtomaan ehdotuksesta vuonna 1996 museokokoelmia valokuvattiin ja kuvista tehtiin museon hyväksi myytävä korttisarja.

Historiaan liittyvien merkkivuosien ja näyttelyiden ideoiminen ja järjestäminen oli Leenalle mieluisaa työtä. Hän oli mukana useissa järjestely- ja juhlatoimikunnissa puheenjohtajana. Näistä esimerkkeinä Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlajärjestelyt hammasklinikalla 1990, hammaslääketieteen opetuksen 100-vuotisjuhlat 1992 laajoine historiallisine näyttelyineen, hammaslääketieteen opetuksen 110 vuotta 2002 ja hammaslääketieteen 115 vuotta 2007.

Vuonna 1992 Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen yllä oli lakkautusuhka. Sen torjumiseksi laitoksen merkitystä korostava positiivinen julkisuus oli hyvin tarpeellista.

Hammaslääketieteen opettamisen epäviralliset 100-vuotiskahvit Hammaslääketieteen museossa Ruskeasuolla 6.11.1991. (Asetus annettiin 4.11.1891.) Vasemmalta professori Jukka H. Meurman, dosentti Leena Saxén ja tohtori Jouko Tuomaala. Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Leena osallistui myös Suomen Lääketieteen Historian Seuralle läheisen Lääketieteen historian museon toimintaan. Vuonna 2002 perustetussa Helsingin Yliopistomuseon museotoimikunnassa hammaslääketiedettä edustivat Leena Saxén ja Heikki Vuorela. Nuori museoamanuenssi Henna Sinisalo aloitti Leenan myötävaikutuksella hammaslääketieteen kokoelmien inventoinnin Ruskeasuolla.

Hammaslääketieteen museon kokoelmat liitettiin osaksi Yliopistomuseota vuonna 2003. Helsingin yliopistomuseo Arppeanum avautui samana vuonna rakennuksen laajan peruskorjauksen jälkeen. Arppeanumin näyttelyt suljettiin vuonna 2014, kun yliopisto joutui luopumaan rakennuksesta ja museo siirtyi yliopiston päärakennukseen Unioninkadulle 2015. Siellä avautui näyttely ”Ajattelun voimaa – Helsingin yliopiston tarina”.

Leenan kiinnostus lääketieteen historiaan ei koskaan ehtynyt. Tästä esimerkkinä tammi-helmikuussa 2008 Leena Saxén ja Anja Nieminen kävivät yhdessä ”Lääketieteen historian kurssi kevätlukukaudella 2008” -luennoilla Biomedicumissa ja Arppeanumissa yhdessä tiedekunnan lääkäriopiskelijoiden kanssa. Kurssilla oli mukana myös Leenan lapsenlapsi, viehättävä nuori neito, joka haaveili plastiikkakirurgin urasta. Lähes kolmen tunnin luentokertoja oli kahdeksan, ja Saxén ja Nieminen osallistuivat niistä useimpiin. Tentin he jättivät väliin.

Vapaa-ajanviettoa

Vapaa-ajan harrastuksista tennis oli Leenalle rakas ja mieluinen. Yhdessä professori Kaarina Haavikon (1928–2018) kanssa he kävivät pelaamassa säännöllisesti vielä 2010-luvun alkuvuosina. He olivat kaksi aina tyylikkäästi pukeutunutta ”hammaslääketieteen grand old ladyä”.

Koko kulttuurin kenttä – taide, ooppera, klassinen musiikki ja kirjallisuus – kuuluivat Leenan elämään perheen, lastenlasten, laajan suvun ja ystävien kanssa vietettyjen hetkien lisäksi. Miehensä Lauri Saxénin kanssa he olivat tuttu näky myös monissa Suomen Kulttuurirahaston tilaisuuksissa.

Kesät Leena vietti aina Saxénin suvun yhteisessä kesäpaikassa Wetterkullan kartanon mailla Längelmäveden rannalla. Joskus vuosittaisten lounastapaamistemme yhteydessä Leenan muistot palasivat lapsuuden kesiin Laatokan rannalle Pelkosten sukutilalle, joka oli jäänyt rajan taa.

Lopuksi – Elämä on kohtaamisia

Anja Nieminen

”Turusta vuonna 1967 valmistuneena ja siellä parodontologian opetustakin saaneena helsinkiläistyneenä yksityispraktikkona huomasin, etten osannut hoitaa parodontiittia sairastavia potilaitani. Syksyllä 1982 pääsin volontääriassistentiksi professori Jukka Ainamon johtamalle parodontologian osastolle. Samalla alkoivat erikoistumisopinnot. Leena toimi silloin laitoksella apulaisopettajana pitäen huolta salityöskentelyn sujumisesta niin perus- kuin erikoistumiskoulutuksessa. Klinikalla työskentely edellytti tutkimuksen tekemistä. Yhteistyömme Leenan kanssa alkoi väitöskirjatyön merkeissä, jolloin tutustuimme lähemmin toisiimme. Meitä yhdisti myös kiinnostus historiaan. Näin välillemme syntyi loppuelämän kestänyt ystävyys ja keskinäinen kunnioitus.”

 Hindrik Strandberg, Hippokrateksen pitkäaikainen toimitussihteeri

”Leena tuli Hippokratekseen ”hammaslääkärin paikalle johtokuntaan” Kaj Erikssonin jälkeen 1995Leena oli tarkka ja jämpti henkilö, jota minä vähän pelkäsinkin johtokunnan kokouksissa. Aina tavatessamme Leena kysyi, miten väitöskirjani edistyy. Yleensä tapasimme yliopistolla professorien virkaanastujaistilaisuuksissa vielä senkin jälkeen, kun hän oli jäänyt yksin. Leena oli mukana väitöstilaisuudessani 2012. Hän oli kirjoittanut minulle erittäin ystävällisen onnittelukirjeen, jonka muistan aina.”

Heikki Vuorela

”Muistan keskustelleeni Leenan kanssa ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa tilaisuudessa, jossa hän oli yhdessä miehensä Lauri Saxénin kanssa. Puhuimme Hippokratekseen tarvittavista historiallisista artikkeleista. Lauri Saxén kysyi, eikö joku voisi kirjoittaa hampaan poraamisen historiasta, kun se on niin keskeistä hammashoidossa. Lupasin yrittää. Leenan kanssa suunnittelimme vuonna 2002 Hammaslääkäripäiville historiallisen näyttelyn, jossa esittelimme myös Lääketieteen Historian Seuran toimintaa – saimme monta uutta jäsentä seuraan. Mutkaton yhteistyö Leenan kanssa tiivistyi, kun Ruskeasuolla suunnittelimme hammaslääketieteen historiaa esittelevää tilaa uuteen Yliopistomuseo Arppeanumiin Kati Heinämiehen ohjauksessa yhdessä Kirsti Tammisen ja Auri Hakkaraisen kanssa.”

Henna Sinisalo, projektisuunnittelija, HUSin museotoimikunta

”Tunsin Leenan 15 vuoden ajan. Hän oli minulle erittäin tärkeä henkilö, aina valmis auttamaan ja kannustamaan. Hän oli yksi ensimmäisistä tukipylväistäni aloittaessani työt tutkijana Ruskeasuolla 2004. 10 000–15 000 esinekokoelman inventoinnissa ja luettelotyössä sain apua museokonkareilta Kirsti Tammiselta, Auri Hakkaraiselta ja Leena Saxénilta. Maaliskuussa 2005 minulla oli tilaisuus haastatella Leenaa kaikkien museokokoelmien keskellä. Leena kertoi opiskeluajastaan ja varhaisista hammaslääkärivuosistaan. Kävimme läpi museoesineitä, ja kirjoitin ylös Leenan kertomia tietoja niistä. Tuntuu tyhjältä, kun näin keskeinen hahmo on poissa.”

Suurella kiitollisuudella – ettemme unohtaisi.

Anja Nieminen
HLT, EHL, eläkkeellä

Heikki Vuorela
HLL, eläkkeellä


Kirjallisuus ja muut lähteet

Ainamo J. ”Paradentoosi”. Suom Hammaslääk Toim 1967; 63: 267–277.

Armitage G.C. Development of a classification System for Periodontal Diseases and Conditions. Ann Periodontol 1999; 4: 1–6.

Brusiin H. Parodontopatioiden etiologiasta. Suom Hammaslääk Toim 1965; 61: 339–349.

Calonius PEB. Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos 1892–1992. Yliopistopaino Helsinki 2000.

Forsius A. Lauri Saxénin (1927–2005) elämäntyö – ”Sammakkolääkäristä” yliopiston kansleriksi. http://www.saunalahti.fi.

Helminen-Pakkala E. Suomen Hammaslääkäriseuran Parodontologian Jaoston toimesta: Purenta parodontologiassa. Helsingissä 3.10–4.10.1975. Luentomoniste.

Helminen-Pakkala E, Kirveskari P, Pakkala M. Okkluusio ja purentaelimen patofunktio. Tampereella 17.2–19.2.1977. Luentomoniste.

Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Lääketieteellinen tiedekunta, Hammaslääketiede. Helsingin yliopisto/Hallintovirasto/Keskusarkisto.

Helsingin Yliopiston Museo. Helsingin Yliopiston Monistuspalvelu 1982.

Helsingin Yliopiston sankarivainajamatrikkeli – Pelkonen Erkki Eino Ilmari. https://www.helsinki.fi/fi/yliopisto/yliopistomatrikkelit.

Jacobson L, Theilade J. The Scandinavian Contribution to Modern Periodontology. Larsson Offsettryck, Linköping, Sweden 1998.

Kivimäki J. Muistelmia ”paradentoosista” ja sen hoidosta yli 40 vuoden ajalta. Organon Dentale 1968; 2: 110–117.

Lang N. P, Karring T. Proceedings of the 1st European Workshop on Periodontology. Quintessence Publishing Co., LTD., London 1994.

Lääketieteen historian kurssi kevätlukukaudella 2008. Paikka: Biomedicum, Haartmanink. 8 ja yliopistomuseo Arppeanum. Keskiviikkoisin 16.1.–5.3.2008 klo 13.15–16.00.

Nieminen A. Leena Saxénin henkilökohtainen haastattelu 2008.

Nieminen A, Knuuttila M, Uitto V-J. Hammaskiveä ja solubiologiaa. Kirjassa: Jalkaporasta bioaikaan. Oy Fram Ab, Vaasa 2012.

Ramfjord SP, Nissle RR. The Modified Widman Flap. J Periodontol 1974; August: 601– 607.

Saarikivi E. Apollonian Parodontologian Jaoston viisi vuosikymmentä. Pintaa syvemmällä. Lönnberg Print, Helsinki 2010.

Sandholm L. Tuokiokuvia parodontologian aamunkoista Suomessa. Airi Helanto muistelee. Suom Hammaslääkäril 1990; 22: 1380–1384.

Saxén L. Juveniili parodontiitin esiintyminen ja periytyminen – väitöskirjakatsaus. Proc Finn Dent Soc 1980; 76: 43–45.

Saxén L. Juvenile Periodontitis – Review article. J Clin Periodontol 1980; 7: 1–19.

Saxén L, Nevanlinna HR. Autosomal recessive inheritance of juvenile periodontitis: test of a hypothesis. Clinical Genetics 1984; 25: 332–335.

Saxén L. The scientific basis of periodontal treatment. Int Dent J 1985; 35: 291–296.

Saxén L. Parodontologian historiallista taustaa. Proc Finn Dent Soc 1986; 82: 152–162.

Saxén L, Asikainen S, Sandholm L. ym. Treatment of juvenile periodontitis without antibiotics. A follow-up study. 1986; 13: 714–719.

Saxén L. Juvenile periodontitis in Finland. Proc Finn Dent Soc1987; 83: 143–149.

Saxén L, Tenovuo J, Vilja P. Salivary defence mechanisms in juvenile periodontitis. Acta Odontol Scand 1990; 48: 399–407.

Saxén L. Parodontologian kansainvälinen järjestötoiminta. Suom Hammaslääkäril 1990; 22: 1377–1379.

Saxén L. Hampaan kiinnityskudosten tulehdukset ja niiden hoito. Duodecim 1991; 107: 1964–1966.

Saxén L, Murtomaa H. Sata vuotta hammaslääkärikoulutusta Helsingin yliopistossa. Juhlanäyttely Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella 1992. Lehdistötiedote 6.3.1992.

Saxén L. Sata vuotta hammaslääketieteen opetusta Suomessa. Suom Hammaslääkäril 1992; 11: 831.

Saxén L. Hammaslääketieteen historian luento 28.3.1995.

Saxén L. Hammaslääkintätaidosta hammaslääketieteeksi. Helsingin Yliopistomuseo – Tiedettä, Taidetta, Historiaa. Arppeanum 2003; 110–115.

Saxén Leena – https://www.researchgate.net.

Sinisalo H. Leena Saxénin henkilökohtainen haastattelu 2005.

Soinila J. Museonäyttely Helsingin Hammasklinikalla. Organon Dentale 1985; 1: 10–11.

Sorsa T, Gursoy UK., Nwhator S. ym. Analysis of matrix metalloproteinases, especially MMP-8, in gingival crevicular fluid, mouthrinse and saliva for monitoring periodontal diseases. Periodontology 2000 2016; 70: 142–163.

Suomen Hammaslääkärit, Finlands Tandläkare 1969. Sanomapaino Helsinki 1969.

Suomen Hammaslääkärit 1992 Finlands Tandläkare. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992.

Suomen Hammaslääkärit 2017 Finlands Tandläkare – Juhlamatrikkeli, jubileumsmatrikel. SHS – Kustannus Oy. Forssan kirjapaino Oy, Forssa 2017.

Tenovuo J. Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos 50 vuotta 1958–2008. Painosalama Oy, Turku 2008.

Turtiainen E. Parodontologia hammaslääketieteen oppialana Äyräpäästä 2000-luvun alkuun. Helsingin yliopisto, Hammaslääketieteen laitos. Syventävien opintojen tutkielma 2009.

Uitto V-J, Turto H, Saxén L. Extraction of collagenase from human gingiva. J Periodontol Res 1978.

Uotila K. In memoriam Hilkka Brusiin 22.12.1911–31.10.2005. Suom Lääkärilehti 2005; 49–50: 5181.

Valtonen V. Suomen Hammaslääkärit – Finlands Tandläkare 1948. Lindbergin kirjapaino osakeyhtiö, Helsinki 1949.

Vares V. Meurman Agathon – Porvarillisen työn arkisto. https://arkisto.kokoomus.net/.

Westerholm N, Harjola O. Parodontologian osasto perustettu. Organon Dentale 1968; 2: 118–122.

Vuorela H. Juhlaseminaari ja Äyräpää -näyttely Hammaslääketiede-tapahtumassa. Suom Hammaslääkäril 2003; 6: 279.

Vuorela H. Yliopistomuseo avautui yleisölle. Suom Hammaslääkäril 2003; 19: 1092.