Post

VertaisarvioituLeukaluun nekroosi – mitä hammaslääkärin tulee tietää?

13.2.2020Anniina Olkkonen, Risto Kontio, Riitta Seppänen-Kaijansinkko

Lähtökohdat

Antiresorptiivista lääkitystä käytetään luustoon liittyvien sairauksien, kuten osteoporoosin ja luun maligniteettien, hoidossa. Lääkityksen harvinaisena komplikaationa esiintyy leukaluunekroosia.

Leukaluunekroosi ilmenee siten, että leukojen alueella on vähintään kahdeksan viikon ajan luupintaa paljaana. Myös tiettyihin uusiin syöpälääkkeisiin liittyy osteonekroosin riski.

Menetelmät

Tämän katsauksen aineisto kerättiin kirjallisuushaulla PubMed-tietokannasta. Lisäksi artikkelia varten tutustuttiin HUS:n leukaluunekroosin hoitoketjuun.

Tulokset

Lääkeaineiden aiheuttaman leukaluunekroosin riskiä lisäävät suuinfektiot, hampaanpoistot, proteesien aiheuttamat vauriot sekä samanaikainen kortikosteroidihoito. Riski on suurempi syöpä- kuin osteoporoosipotilailla, mutta osteoporoosipotilaidenkin riski kasvaa lääkityksen käytön jatkuessa yli 3–4 vuotta.

Osteonekroosin ehkäisemiseksi potilaalle tulee suorittaa suun tutkimus ja tarvittava hammashoito ennen antiresorptiivisen lääkityksen aloittamista.

Lääkityksen käytön aikana tulee välttää luuhun kajoavia kirurgisia toimenpiteitä. Syöpäpotilaiden hampaanpoistot on tehtävä erikoissairaanhoidossa.

Johtopäätökset

Leukaluunekroosi on hankala sairaus, joka voi heikentää potilaan elämänlaatua merkittävästi. Hammaslääkärit ovat avainasemassa taudin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa diagnosoinnissa.

Kirjoittajat

Anniina Olkkonen, HLK
Helsingin yliopisto

Risto Kontio, HLL, suu-ja leukakirurgian erikoislääkäri, tutkimusjohtaja, ylilääkäri
Suu- ja leukasairauksien osasto, HUS ja Helsingin yliopisto

Riitta Seppänen-Kaijansinkko, LT, HLL, suu- ja leukakirurgian EHL ja erikoislääkäri, TkT (h.c.), FEBOMS, professori, ylilääkäri
Suu- ja leukasairauksien osasto, HUS ja Helsingin yliopisto
riitta.seppanen-kaijansinkko@helsinki.fi

Artikkeli perustuu Anniina Olkkosen hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon sisältyvään syventävien opintojen tutkielmaan.

Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa kirjoituksen sisältöön.

Suom Hammaslääkäril 2020; 2: 20-26
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.

Medication-related osteonecrosis of the jaw – what should the dentist take into consideration?

Medication-related osteonecrosis of the jaw (MRONJ) is a rare but severe complication related to antiresorptive or antiangiogenic medication. These drugs are used for the treatment of osteoporosis and in some malignancies.

MRONJ is defined as an exposed area of jawbone that has persisted for at least eight weeks in a patient, who has been treated with antiresorptive or antiangiogenic medication, but has no history of radiation to the jaws.

The aim of this paper is to introduce MRONJ from the dentist’s point of view. The material was searched by using the database PubMed.

Infections, dental extractions, traumas caused by dental prosthesis and concomitant treatment with corticosteroids predispose to the development of MRONJ. Patients with malignancies are at a higher risk than those with osteoporosis.

Dental examination and management prior to initiation of antiresorptive or antiangiogenic medication are of utmost importance for the prevention of MRONJ. Dentoalveolar surgical procedures involving the bone, such as dental extractions, should be avoided during the drug therapy. If necessary, extractions of patients with malignancies are performed in special oral health care units.

MRONJ is a difficult complication and can significantly impair the patient’s quality of life. The dentist has an important role in the prevention and early diagnosis of this disease.

Lue myös
Etsitkö näitä?