Post

Suomi 100 vuottaMatti Äyräpää ryhtyi ajamaan opetusklinikan perustamista 1800-luvun lopulla

16.2.2017Heikki Vuorela

Yhdysvalloissa hammaslääketiede ymmärrettiin jo varhain itsenäiseksi koulutus- ja tieteenalaksi. Siellä koulutuslaitosten perustaminen oli vapaampaa kuin Euroopassa ja taso hyvin kirjava. Maailman ensimmäisenä hammaslääkärikouluna pidetään vuonna 1840 perustettua Baltimore College of Dental Surgerya. Vuonna 1867 Harvardiin perustettiin hammaslääketieteen laitos.

Euroopassa valtiot säätelivät hammaslääkärien koulutusta tarkemmin kuin Yhdysvalloissa. Useimmiten se sidottiin enemmän tai vähemmän lääketieteellisen opetuksen yhteyteen.

Ensimmäinen hammaslääkärikoulu Euroopassa oli vuonna 1858 Dental Hospital of London, sittemmin London School of Dentistry. Berliinin 1855 perustettu yksityinen hammasklinikka liitettiin vuonna 1884 Berliinin yliopistoon osaksi lääketieteellistä tiedekuntaa. Wienin yliopistossa hammaslääketieteen laitos aloitti 1890. Samana vuonna perustettiin Pariisiin yksityinen Ecole Dentaire, Pariisin yliopisto sai laitoksensa 1909.

Vuonna 1865 S. C. Bensow perusti Tukholmaan yksityisen hammasklinikan, joka liitettiin yliopiston eli Karoliinisen instituutin yhteyteen vuonna 1898.

Tavoitteena hammaslääkärikoulutus yliopistoon

Matti Äyräpää tunnisti odontologisen koulutuksen tarpeen hoitaessaan lääkäriopintoihin liittyen Vanhassa klinikassa kirurgisia potilaita. Kolmasosa potilaista poti suu- ja hammassairauksia. Heistä joka kolmas kuoli sairaalahoidosta huolimatta.

Äyräpää perehtyi alaan kokeneen hovihammaslääkäri S. C. Bensowin vastaanotolla Helsingissä. Bensow vaikutti voimakkaasti hammashoidon kehittämiseen Ruotsissa ja Suomessa, ja häntä pidetään Suomen hammashoidon ”isoisänä”.

Bensow ymmärsi järjestöjen merkityksen alan ja ammattikunnan kehittymiselle. Hän oli Skandinaviska Tandläkarföreningenin perustajajäsen ja Svenska Tandläkaresällskapetin puheenjohtaja vuonna 1866. Hän muutti Helsinkiin 1872.

Äyräpää matkusti kanslerin apurahalla Berliiniin tutustumaan sikäläiseen hammashoitoon valmistumisensa jälkeen. Vuonna 1884 hän osallistui Kööpenhaminassa kokoukseen, jossa keskusteltiin siitä, pitäisikö jokaiseen Pohjoismaahan perustaa poliklinikka hampaiden hoitoa varten.

Äyräpää ryhtyi ajamaan sellaisen klinikan perustamista, jolla voitaisiin antaa odontologian opetusta samaan tapaan kuin muilla lääketieteen erikoisaloilla. Olihan Aleksanterin yliopistoon Helsingissä perustettu vuonna 1858 naisten- ja lastentautien professuuri, 1871 silmätautien professuuri, 1874 iho- ja sukupuolitautien professuuri, 1882 fysiologian professuuri ja 1890 hygienian professuuri.

Lääkärien tuki oli välttämätön

Äyräpää kävi tuumasta toimeen. Hän piti Finska Läkaresällskapetin (FLS) kokouksessa 1885 – seuran täyttäessä 50 vuotta – seikkaperäisen esitelmän ”Kuinka odontologian opetus täällä olisi järjestettävä”.

Kukaan ei ollut aiemmin pitänyt esitelmää FLS:n kokouksessa suomen kielellä! Äyräpää lienee halunnut kielivalinnallaan korostaa odontologian opetuksen merkitystä koko kansalle. Osa kokousedustajista poistui mielenosoituksellisesti kokouksesta.

Ote puheesta: ”Melkein kaikki meidän maassamme hammaslääkärintoimintaa harjoittaneet ovat olleet ulkomaalaisia ja heistäkin vain harvat oikeutettuja hammaslääkäreitä.– – Hyvin harvat lääketieteellisesti sivistyneet henkilöt ovat omistautuneet hammaslääkärin ammatille. Kaikki lääkärit eivät edes tunnusta, että odontologia on yleisen kirurgian haara, vaan tahtovat rinnastaa sen johonkin käsityöammattiin. Samanlainen suhde vallitsi aikaisemmin lääkitsemisen ja kirurgian välillä. Sisätautien lääkäri ei tunnustanut kirurgille tiedemiehen arvoa, sillä kirurgeja pidettiin partureiden ja muiden samanlaisten ammatinharjoittajien vertaisina – –.”

Äyräpään käsityksen mukaan hammaslääkintätaidon tuli perustua tieteeseen. Hammaslääketiede oli lääketieteessä kirurgiaan liittyvä erikoisala, jolloin pohjakoulutuksena tuli olla ylioppilastutkinto, ja opetusta tuli antaa yliopiston yhteyteen perustettavassa odontologisessa ”polyklinikassa.”

Yliopistokoulutuksen vaatimukset Suomessa pitäisi asettaa vähintään yhtä korkealle kuin ”edistyneissä maissa”. FLS:n kokous oli samaa mieltä opetuksen järjestämisen välttämättömyydestä. Jotta se voisi ryhtyä toimenpiteisiin asian edistämiseksi, Äyräpäältä toivottiin yksityiskohtaista ehdotusta seuraavaan kokoukseen.

FLS:n kokous käsitteli vuonna 1887 Äyräpään laatimaa tarkkaa ehdotusta, johon oli lisätty tietoa muiden maiden, myös Venäjän, hammaslääkäritutkinnoista ja pääsyvaatimuksista. Theodor Weber, jolla oli kokemusta Yhdysvalloista, antoi tietoja opetuksesta siellä.

Äyräpää kertoi esimerkkejä hämäräperäisten ulkomaisten hammasoperatöörien hoidossa olleiden potilaiden kohtaloista.

Äyräpään ehdotus käsitti kirurgian professorin alaisuudessa toimivan hammasklinikan perustamisen hammassairauksien hoitamista ja opetusta varten. Sen toimintaan tarvittaisiin valtion tukea, johon hän esitti myös kustannusarvion. Koulutukseen pääsyvaatimuksena olisi ylioppilastutkinto.

Tutkintovaatimuksena hammaslääketieteen kandidaatiksi olivat opinnot fysiikassa, kemiassa, metallurgiassa, yleisessä anatomiassa, fysiologiassa sekä 18 kuukauden harjoittelu laillistetun hammaslääkärin laboratoriossa.

Hammaslääkäriksi oikeuttavaa tutkintoa varten olisi suoritettava kahden lukukauden palvelu hammasklinikalla, kuukauden pituinen palvelu kirurgian, lääketieteen ja sukupuolitautien osastoilla, kurssit materia medicassa (lääkeaineopissa), ortopediassa, patologiassa ja terapiassa.

Hammasproteesien valmistamiseen liittyvä tekninen opetus annettaisiin klinikan ulkopuolella laillistetun hammaslääkärin luona, kuten Ruotsissa ja Englannissa oli tapana, eikä kuten Saksassa, jossa tekninenkin opetus annettiin yliopistossa.

FLS:n jäsen Pippingsköld kritisoi Äyräpään ehdotusta ja ehdotti, että Suomen pienenä maana ei kannattanut perustaa opetusklinikkaa hammashoitoa varten, vaan antaa koulutusta varten matkastipendejä eläinlääketieteen mallin mukaisesti. (Eläinlääketieteen opetus toteutui Suomessa vasta vuonna 1945.)

Lääkintöhallitus vitkuttelee

FLS:n kokous päätti kuitenkin pyytää lääkintöhallitusta ryhtymään toimenpiteisiin Äyräpään ehdotuksen pohjalta. Uskottiin Suomen lääkärien hyväksymien perustelujen riittävän vakuuttamaan lääkintöhallituksen. Näin ei käynyt, vaan ehdotus jäi lääkintöhallitukseen lepäämään.

Syksyllä 1889 S. C. Bensowin aloitteesta kahdeksan hammaslääkäriä laati Suomen hammaslääkäriolojen järjestämiseksi uudistetun ehdotuksen, joka päätettiin osoittaa suoraan keisarilliselle senaatille marraskuussa 1889.

Anomuksen laati Matti Äyräpää apunaan lakitieteen kandidaatti Otto Stenroth, ja se esitettiin kaikkien kokoontumisissa läsnä olleiden hammaslääkärien nimissä. Asian pohjustamiseksi senaattiin lähetettiin myös delegaatio.

Ehdotuksen yleiset perustelut hammaslääkärikoulutukselle: 

  1. Alan tieteellistyminen ja asema lääketieteen erikoisalana. Tästä olivat todisteina sivistyneissä maissa annetut määräykset ja tutkintovaatimukset.
  2. Epämääräisten ulkomaalaisten ammatinharjoittajien tulo maahan ja näiden antama asiantuntematon hoito, josta voi seurata jopa kuolemia.
  3. Alan sääntely on yleisen edun mukaista, sillä järjestyksen puutteesta seuraa vain vahinkoa yhteiskunnalle.
  4. Lisääntynyt hampaiden hoitamisen tarve, josta todistavat kirurgisen sairaalan tilastot. Yliopisto-opiskelijoiden kasvava määrä ja tungos lääketieteelliseen tiedekuntaan.
  5. FLS:n kahdesti antama tuki hankkeelle.

Lähtökohta oli, että hammaslääketiedettä on pidettävä lääketieteen erikoisalana. Uutta oli nyt se, että hammaslääkärien pohjatutkinnoksi tulisi sama kuin lääkäreillä: ylioppilastutkinnon ja lääketieteen esitutkinnon ja/tai filosofian kandidaatin tutkinnon lisäksi lääketieteen kandidaatin tutkinto.

Hammaslääkärin tutkinto olisi mahdollista suorittaa 4,5 vuodessa. Korkeat tutkintovaatimukset johtaisivat alan parempaan arvostukseen, joka houkuttelisi hyviä opiskelijoita. Tällöin myös jatko-opiskelu lääkäriksi olisi sujuvampaa. Tuloksena olisi ”ammatillisesti taitavia” ja ”humaanisesti sivistyneitä” hammaslääkäreitä.

Heikki Vuorela
HLL, eläkkeellä
Hammaslääketieteen historian seura Aurora ry.

Lue myös
Etsitkö näitä?