Hammaslääkäri

Maanantai 21.10.2019

Mitä ovat liiton ksylitoli- ja fluorisuositukset?

Purkkapussin tai hammastahnatuubin kyljessä Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia ja hampaiden harjausta fluorihammastahnalla – tuttu näky, mutta mitä näiden suositusten takana on? Mistä käytäntö juontaa juurensa, miksi suosituksia myönnetään, mitä kriteerejä tuotteiden tulee täyttää ja miten ne testataan?

Suositustekstissä esimerkiksi "Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia" tai "Suomen Hammaslääkäriliitto suosittaa fluorihammastahnan käyttöä hampaiden hoidossa".

Näillä teksteillä pyritään vaikuttamaan siihen, että kuluttaja tekisi suunterveydelle edullisia valintoja. Suosituksen saaneet tuotteet ovat varmasti sellaisia. Niiden koostumus nimittäin tarkistetaan, ja osa tuotteista testataan.

Kaikki ksylitolituotteet eivät saa suositusta

Kaikkien ksylitolituotteiden, joille haetaan suositusta, valmistusainelista tarkistetaan. Ensimmäisenä kriteerinä on riittävän suuri ksylitolipitoisuus.

– Tämän lisäksi tarkistetaan, että tuotteet eivät sisällä happoja tai fermentoituvia hiilihydraatteja eli sokereita, joista suun bakteerit voivat tuottaa happoja. Tuotteissa ei saa myöskään olla muita terveyden kannalta kyseenalaisia ainesosia. Lisäksi valmistajan tulee osoittaa, että tuote ei käytettäessä aiheuta suussa happojen muodostumista, kertoo laboratoriopäällikkö, dosentti, FT Vuokko Loimaranta Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta, jossa hapontuottotutkimuksia tehdään.

– Hapontuottotutkimuksessa koehenkilö käyttää tuotetta, esimerkiksi imeskelee pastillia, minuutin ajan, minkä jälkeen seurataan mahdollista hapon muodostumista plakissa. Mittaus tapahtuu mikroelektrodilla, jolla pH:ta on mahdollista mitata suoraan hampaiden välissä olevasta plakista. Lisäksi tuotteesta suuhun mahdollisesti vapautuva happamuus mitataan kielen pinnalta, Loimaranta tarkentaa.

Nykyään tulee markkinoille jatkuvasti uusia tuotteita. Vaikka ksylitolin määrä täyttäisi kriteerit, kaikki tuotteet eivät silti saa suositusta.

– Suositusta ei anneta esimerkiksi silloin, jos tuote sisältää ksylitolin lisäksi makeutusaineena sakkaroosia tai muita fermentoituvia hiilihydraatteja. Muita polyoleja tai keinomakeutusaineita voi tuotteessa olla, mutta ksylitolin määrän pitää olla vähintään puolet kaikista makeutusaineista. Tuote ei myöskään saa sisältää mainittavia määriä happoja. Esimerkiksi sitruunanmakuisissa tuotteissa ei valmistusaineena voi olla sitruunahappoa, valottaa Loimaranta.

Hammaslääkäriliiton ksylitolisuositus syntyi vuonna 1988, kun Suomen markkinat avautuivat eurooppalaisille tuotteille. Silloin maahan tuotiin tuotteita, joita markkinoitiin ksylitolin avulla, mutta niiden ksylitolipitoisuudet olivat olemattoman pieniä ja ne saattoivat sisältää hampaille haitallisia ainesosia, kuten sokereita.

– Dosentti Eva Söderling ja professori Jorma Tenovuo Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta kehittivät yhteistyössä Hammaslääkäriliiton kanssa tutkimukseen perustuvat kriteerit, joilla tuotteita on mahdollista arvioida suunterveyden kannalta. Nämä kriteerit toimivat nykyisen ksylitolisuosituksen pohjana, Loimaranta kertaa historiaa.

Loimaranta toimii Turun yliopistossa Eva Söderlingin pitkäaikaisen työn jatkajana. Hän pitää suositustoiminnassa tärkeimpinä kahta asiaa.

– Ensinnäkin kuluttaja voi helposti valita suunterveyden kannalta hyvän tuotteen, ja toiseksi hammaslääkäreillä sekä muilla suuterveyden ammattilaisilla on mahdollisuus opastaa potilaitaan valitsemaan laajasta ja jatkuvasti muuttuvasta valikoimasta suunterveyden kannalta mahdollisimman hyviä tuotteita. Hammaslääkäriliiton ksylitolisuosituksen omaavat tuotteet sisältävät runsaasti ksylitolia eivätkä sisällä suunterveydelle haitallisia ainesosia.

Hammastahnojen fluoripitoisuus avainasemassa

Fluorihammastahnoille suositusta hakevat valmistajat osoittavat laboratoriotutkimusten tuloksilla tuotteen täyttävän vaaditut edellytykset eli riittävän fluoripitoisuuden.

1970-luvulla fluorin reikiintymistä ehkäisevä vaikutus ja sen merkitys haluttiin nostaa esille, kun väestön suunterveys oli heikossa kunnossa. Liiton silloinen toiminnanjohtaja Teuvo Tuominen ideoi hammastahnatuubeissa näkyvän suositusmerkinnän ohjaamaan kuluttajien valintoja, ja suositustoiminta aloitettiin vuonna 1977.

Sokerin kulutus oli 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun noussut parista kilosta yli 40 kiloon asukasta kohti. Hammastahnojen myynti taas kasvoi 1960-luvun alun 190 000 kilosta 1970-luvun lopun 860 000 kiloon. Fluorihammastahnan osuus kaikista myydyistä hammastahnoista kasvoi samana aikana 15 prosentista 95 prosenttiin.

Nykypäivänä fluorin reikiintymistä ehkäisevä vaikutus tunnetaan hyvin, joskin fluorivastaisuus on nostamassa päätään. Nykyään fluorihammastahnoissa näkyvällä Hammaslääkäriliiton suosituksella pyritäänkin mm. estämään fluorittomuusilmiön leviämistä.

Hammaslääkäriliiton suositusjärjestelmää hallinnoi asiantuntijaelin, johon kuuluvat liiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry, professori Satu Lahti Turun yliopistosta ja Vuokko Loimaranta.

Lue Hammaslääkäriliiton ohjeistus suosituksien hakemisesta ja tuotteiden kriteereistä