Hammaslääkäri

Lauantai 21.09.2019

Parodontaalisairauksien ehkäisylle ja varhaishoidolle on suuri tarve – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksen tuloksia

Kansallisten terveystutkimusten (1, 2) tulokset osoittavat, että valtaosalla suomalaista aikuisväestöä esiintyy merkkejä hampaiden kiinnityskudosten tulehduksesta, ja että yli viidesosalla sairaus on vaikea-asteinen. Vuosina 1977–1980 toteutetussa valtakunnallisessa Mini-Suomi-tutkimuksessa (1) todettiin terveet kiinnityskudokset 3 %:lla tutkituista, ientulehdusta pahimpana löydöksenä 20 %:lla ja lopuilla 77 %:lla oli 4 mm tai syvempiä ientaskuja. Yli 6 mm syviä ientaskuja havaittiin 26 %:lla tutkituista.

Vuonna 2000 toteutetun kansallisen Terveys 2000 -hankkeen suunterveystutkimuksen (2) mukaan ienverenvuotoa oli 74 %:lla, 4 mm tai syvempiä ientaskuja 64 %:lla ja 6 mm tai syvempiä ientaskuja 21 %:lla tutkituista. Helsingin seudulla ja Pohjois-Suomessa toteutetun Terveys 2011 -tutkimuksen (3) mukaan 30 vuotta täyttäneistä miehistä 70 %:lla ja naisista 56 %:lla havaittiin vähintään yksi ≥ 4 mm:n ientasku.

Kansainvälisissä tutkimuksissa (4, 5) syventyneiden ientaskujen esiintyvyyden on havaittu olevan suurempaa miehillä ja matalasti koulutetuilla kuin naisilla ja korkeasti koulutetuilla. Vaikka tupakoinnin on raportoitu vähentävän ienverenvuotoa (6, 7), useat tutkimukset osoittavat sen olevan merkittävä parodontiitin riskitekijä (4, 8). Tupakoinnin haitalliset vaikutukset kiinnityskudosten terveydelle ovat nähtävissä jo nuoruusiässä (9). Mini-Suomi -tutkimuksessa (1) tupakointi ei ollut naisilla yhteydessä yli 6 mm:n ientaskujen esiintyvyyteen, mutta tupakoimattomilla miehillä yli 6 mm:n ientaskuja esiintyi vähiten ja tupakoinnin lopettaneilla eniten. Terveys 2000 -tutkimuksessa (10) 30–49-vuotiailla suomalaisilla päivittäinen tupakointi oli yhteydessä laajempialaiseen parodontaali-infektioon (≥ 4 hammasta, joissa ≥ 4 mm syvä ientasku), kun taas tupakoimattomista valtaosalla ei havaittu ≥ 4 mm syviä ientaskuja lainkaan tai niitä oli vain 1–3 hampaassa.

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus on tutkittavien koko elinkaaren kestävä tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on selvittää tautien ja oireiden yleisyyttä, geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutuksia niiden syntyyn sekä sosiaalista hyvinvointia (http://www.oulu.fi/nfbc/node/18080). Tutkimusvuosina 2012–2013, kohorttiin kuuluvien ollessa 46−47-vuotiaita, tutkimukseen liitettiin ensimmäistä kertaa laaja-alainen suun terveydentilan kliininen tutkimus, ortopantomografiatutkimus sekä kyselytutkimus muun muassa hammasterveystottumuksista, asenteista ja hoitopalveluiden käytöstä.

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata hampaiden kiinnityskudossairauksien esiintyvyyttä ja hoidon tarvetta Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksessa. Tutkimuksessa raportoidaan plakin, ienverenvuodon ja syventyneiden ientaskujen esiintyvyydet naisilla ja miehillä, tupakoimattomilla ja säännöllisesti tupakoivilla sekä koulutustason mukaan.

Aineisto ja menetelmät

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksen aineistossa mukana ovat henkilöt, joiden syntymän laskettu aika oli vuonna 1966 ja joiden äidit asuivat raskausaikana Oulun ja Lapin lääneissä. Vuosina 2012–2013, tutkittavien ollessa 46–47-vuotiaita, suoritettiin tiedonkeruu, jossa mukana oli ensimmäistä kertaa laaja-alainen suun terveydentilan tutkimus. Kutsu lähetettiin 3 150 Oulussa ja 100 km säteellä Oulusta asuvalle henkilölle. Heistä 1 964 (62,3 %) osallistui suun terveydentilan tutkimukseen. Tämä raportti perustuu tietoihin 1 917 tutkitun hampaiden kiinnityskudosten terveydentilasta ja valituista taustamuuttujista.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta on myöntänyt tutkimukselle luvan.

Kliininen tutkimus

Hampaiden kiinnityskudosten tutkimus tehtiin kaikkiin hampaisiin viisaudenhampaita ja jäännösjuuria lukuunottamatta sekä implantteihin seuraavasti:

  • Plakki-indeksi mitattiin kaikkien hampaiden bukkaalipinnoilta ennen ientaskujen mittausta (0 = ei plakkia, 1 = näkyvää plakkia tai plakkia kevyesti koskettamalla hammaspintaa ientaskumittarilla).
  • Ientaskujen syvyys mitattiin nuppipäisellä (halkaisija 0,5 mm) 
  • 2 mm:n välein gradeeratulla ientaskumittarilla (LM8-520B, LM Dental, Parainen, Suomi) kaikista hampaista ja implanteista neljältä eri pinnalta (mesiobukkaali, keskibukkaali, distobukkaali ja keskioraali). Käytetty voima 
  • (25 g) testattiin ennen kunkin potilaan tutkimista käyttäen kirjevaakaa.
  • Ienverenvuoto rekisteröitiin 20–30 sekuntia ientaskujen mittaamisen jälkeen samoilta pinnoilta (0 = ei verenvuotoa, 1 = verenvuotoa).

Ienverenvuodon ja syventyneiden ientaskujen (≥ 4 mm ja ≥ 6 mm) esiintyvyys kuvataan esiintyvyyslukuina (%) ja hampaiden lukumäärä sekä plakin, ienverenvuodon ja ientaskujen määrä keskiarvoina, mediaaneina ja ala- ja yläkvartiileina (taulukot 1 ja 2).
Tutkijat, seitsemän hammaslääkäriä, perehdytettiin kiinnityskudosten terveydentilan tutkimiseen ennen kenttätyövaihetta ja kertauksenomaisesti sen kuluessa. Tutkijoiden välisiä eroja testattiin rinnakkaismittauksin vertaamalla tutkijoiden mittauksia standardimittaajan tekemiin ja tutkijan sisäisiä eroja testattiin toistomittauksin. Ientaskumittausten osalta arvioijien yksimielisyys oli rinnakkaismittauksissa 94,5–99,2 % ja mittaustulosten pysyvyys toistomittauksissa 96,2–100,0 %. Ienverenvuodon osalta vastaavat luvut olivat 62,5–82,2 % ja 63,7–81,8 %.

Parodontologisen hoidon tarve

Tutkitut luokiteltiin hoidon tarpeen mukaan seuraavasti:

  • Ei hoidon tarvetta: ienverenvuotoa ≤ 15 %:lla pinnoista, ei syventyneitä (≥ 4 mm) ientaskuja.
  • Parodontiitin ehkäisyn ja varhaishoidon tarve: ienverenvuotoa > 
  • 15 %:lla pinnoista ja/tai vähemmän kuin kahdeksan hammasta, joissa 4–5 mm:n ientaskuja mutta ei ≥ 6 mm:n syvyisiä ientaskuja.
  • Laaja-alaisen ja/tai pitkälle edenneen parodontiitin hoidon tarve: vähintään kahdeksan hammasta, joissa 4–5 mm:n ientasku ja/tai ≥ 6 mm:n syvyisiä ientaskuja.

Taustamuuttujat

Kyselyn avulla selvitetty koulutustausta luokiteltiin seuraavasti: korkeintaan ammattikoulu (ei ammattikoulutusta, ammattikurssi, ammattikoulu), opisto tai AMK (opistotasoinen koulutus, ammattikorkeakoulututkinto) ja yliopisto- tai korkeakoulututkinto (taulukko 2).

Tupakointi selvitettiin kysymyksillä: oletko koskaan tupakoinut elämäsi aikana (en, kyllä) ja tupakoitko nykyisin (7 päivänä viikossa, 5–6 päivänä viikossa, 2–4 päivänä viikossa, yhtenä päivänä viikossa, satunnaisesti, en lainkaan). Tupakointimuuttujasta käytettiin tässä tutkimuksessa kahta luokkaa: tupakoimaton (n = 825) (ei koskaan tupakoinut elämänsä aikana) ja nykyisin säännöllisesti tupakoiva (n = 278) (7 päivänä viikossa, 5–6 päivänä viikossa) (taulukko 2).

Tulokset

Täysi hampaisto (vähintään 28 hammasta) oli tutkituista 46,9 %:lla, vähintään 26 hammasta 81,4 %:lla ja vähintään 20 hammasta 98,7 %:lla. Viisaudenhampaat pois lukien tutkituilla oli keskimäärin 26,6 hammasta (taulukko 1). Hammasimplantteja oli 50 tutkitulla (2,6 %).
Plakkia havaittiin keskimäärin 6,4 hampaan bukkaalipinnalla; 70,8 %:lla tutkituista oli ≤ 8 plakkihammasta ja 10,1 %:lla yli 16 plakkihammasta.

Tutkittavista yhdellä prosentilla ei havaittu ienverenvuotoa eikä syventyneitä ientaskuja. Kun terveyden kriteerinä käytettiin ≤ 15 % vuotavia pintoja eikä yhtään syventynyttä (≥ 4 mm) ientaskua, oli kiinnityskudoksiltaan terveitä noin viidesosa (n = 351, 18,3 %). Naisista
kiinnityskudoksiltaan terveitä oli suhteellisesti enemmän (22,0 %) kuin miehistä (14,0 %), tupakoimattomista (20,5 %) enemmän kuin säännöllisesti tupakoivista (12,9 %) ja korkeakoulututkinnon suorittaneista (25,5 %) enemmän kuin korkeintaan ammattikoulututkinnon suorittaneista (13,0 %).

Ienverenvuotoa esiintyi keskimäärin 28,6 %:lla pinnoista (taulukko 1). Tutkittavista 16,0 %:lla havaittiin korkeintaan 10 % pinnoista vuotavan, 26,2 %:lla mitatuista pinnoista vuoti korkeintaan 15 % ja 50,3 %:lla vastaavasti yli 25 %. Lähes puolelta (49,3 %) löydettiin vähintään yksi ≥ 4 mm:n ientasku ja noin kahdeksalta prosentilta löydettiin vähintään yksi ≥ 6 mm:n ientasku (taulukko 1). Niiltä tutkituilta, joilla havaittiin syventyneitä (≥ 4 mm) ientaskuja, taskuhampaita löydettiin 62,6 %:lta 1–3 kappaletta, 20,5 %:lta 4–7 kappaletta, 8,4 %:lta 8–11 kappaletta ja 8,6 %:lta ≥ 12 kappaletta. Niiltä tutkituilta, joilla havaittiin ≥ 6 mm syventyneitä ientaskuja, taskuhampaita löydettiin 80,0 %:lta 1–3 kappaletta, 12,7 %:lta 4–7 kappaletta ja 7,3 %:lta ≥ 8 kappaletta (kuvio 1).

Tupakoimattomiin verratttuna säännöllisesti tupakoivilla havaittiin noin kolminkertainen määrä laaja-alaista ja/tai pitkälle edennyttä kiinnityskudossairautta (≥ 8 kappaletta hampaita, joissa ≥ 4 mm:n ientaskuja) (kuvio 2). Koulutustason noustessa plakin, ienverenvuodon ja syventyneiden ientaskujen määrä väheni (taulukko 2). Korkeintaan ammattikoulun suorittaneista säännöllisesti tupakoivia oli
43,1 % ja yliopisto- tai korkeakoulututkinnon suorittaneista 5,5 %. Yliopisto- tai korkeakoulututkinnon suorittaneista 56,9 % oli naisia ja 43,1 % miehiä.

Ehkäisevän ja varhaishoidon tarpeessa katsottiin olevan henkilöiden, joilla vuotavia pintoja oli > 15 %, mutta ei ≥ 4 mm:n syvyisiä ientaskuja (n = 620) sekä lisäksi niiden, joilla 4–5 mm:n ientaskuhampaita oli alle 8 kappaletta eikä lainkaan ≥ 6 mm:n ientaskuja (n = 725). Näin ollen ehkäisevää ja varhaishoitoa tarvitsi yhteensä 70,2 % tutkituista. Tarvetta laaja-alaisen kiinnityskudossairauden (≥ 8 kappaletta hampaita, joissa on 4–5 mm:n syvyisiä ientaskuja) ja/tai pitkälle edenneen sairauden (≥ 6 mm:n syvyisiä ientaskuja) hoidolle oli 11,5 %:lla (n = 221).

Pohdinta

Nyt tutkituista Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimukseen osallistuneista lähes puolella (46,9 %) oli täysi hampaisto (vähintään 28 hammasta). Puolella tutkituista (49,3 %) havaittiin ≥ 4 mm:n ja 7,8 %:lla ≥ 6 mm:n syvyisiä ientaskuja. Parodontaalisairauksien ehkäisyn ja varhaishoidon tarve havaittiin 70,2 %:lla tutkituista. Perustuen runsaaseen ienverenvuotoon (> 25 % pinnoista) noin puolella tutkituista havaittiin lisääntynyt riski parodontiitin kehittymiselle tai etenemiselle.

Keskimääräinen hampaiden lukumäärä nyt tutkituilla 46–47-vuotiailla (27,5 viisaudenhampaat mukaan lukien) vastaa 10–15 vuotta nuoremman ikäluokan (30–44-vuotiaat) hampaiden lukumäärää (27,6) valtakunnallisessa Terveys 2000 -tutkimuksessa (2). Terveys 2000 -tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että hampaiden lukumäärä 30–44-vuotiailla oli alhaisin (26,5) Oulun yliopistollisen sairaanhoitopiirin alueella. Nyt tutkitun aineiston hampaiden lukumäärä (viisaudenhampaat pois lukien 26,6 ± 2,1/henkilö) vastaa vuonna 2003 raportoitua hampaiden lukumäärää (26,5) 40-vuotiailla Ruotsin Jönköpingissä (12) ja vuonna 2009 raportoitua määrää 35–44-vuotiailla Britannian väestötutkimuksessa (27,6 kaikki hampaat mukaan lukien) (11), mutta on korkeampi kuin saksalaisaineistossa 35–44-vuotiailla vuonna 2005 havaittu 25,1 hammasta (12).

Kun syventyneiden ientaskujen esiintyvyyttä ja taskuhampaiden lukumäärää (≥ 4 mm ja ≥ 6 mm) verrattiin Terveys 2000 -tutkimuksen 35–44- ja 45–54-vuotiaiden vastaaviin (2), havaittiin molempien olevan pienempiä tässä aineistossa. Kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna nyt tutkitussa aineistossa havaittu ≥ 4 mm:n ientaskujen esiintyvyys, 49,3 % (taulukko 1), on lähellä Britannian väestö-tutkimuksen vastaavaa 35–44-vuotiailla, 43 % (13, 14), jonkin verran korkeampi kuin Yhdysvalloissa 35–49-vuotiailla havaittu esiintyvyys, 36 % (15), ja selkeästi alhaisempi kuin Saksassa 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä havaittu esiintyvyys, 77 % (12). Tässä tutkimuksessa havaittu ≥ 6 mm syvien ientaskujen esiintyvyys, 7,8 % (taulukko 1), on niin ikään selkeästi alhaisempi kuin saksalaisaineiston vastaava, 21 % (12), mutta samaa suuruusluokkaa, 6–10 %, kuin 35–44-vuotiailla Britanniassa (13, 14), Unkarissa (16) ja Tanskassa (17) sekä 35–49-vuotiailla Yhdysvalloissa (15) havaitut esiintyvyydet.

Käytettiinpä suun terveyden osoittimena hampaiden lukumäärää tai syventyneiden ientaskujen esiintyvyyttä, nyt saadut tulokset antavat viitettä siitä, että tutkimukseen osallistuneiden suun terveydentila on jonkin verran parempi kuin 35–54-vuotiailla suomalaisilla keskimäärin. Vuonna 1966 syntyneet ovat saaneet vuoden 1972 kansanterveyslain myötä paremmin ehkäisevää hoitoa kuin heitä vanhemmat ikäluokat, mikä yhdessä tutkimusalueen keskimääräistä paremman hoitopalvelujen saatavuuden ja tutkimusjoukon korkeahkon koulutustason (taulukko 2) kanssa selittänee tutkimukseen osallistuneiden väestötasoa parempaa suun terveydentilaa.

Ienverenvuodon puuttumisen tai sen vähäisyyden on todettu ennustavan vakaata kiinnityskudosten terveydentilaa (18). Kirjallisuudessa terveitä kiinnityskudoksia on kuvattu vuotavien pintojen osuudella < 10 % (19, 20). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Offenbacher ym. (19, 20) raportoivat 14,3 %:lla keski-iältään noin 60-vuotiaista < 10 % vuotavia pintoja ja vain ≤ 3 mm:n syvyisiä ientaskuja (kiinnityskudoksiltaan terveet). Parodontologisessa ylläpitohoidossa olevilla potilailla vuotavien pintojen osuutta < 10 % pidetään alhaisen riskin ja > 25 % korkean riskin rajana parodontiitin etenemiselle (18, 21). Jos pientä vuotoprosenttia (≤ 10 % tai ≤ 15 %) pidetään alhaisen parodontiittiriskin rajana väestötasolla, on tähän riskiluokkaan kuuluvien osuus 16–26 % tässä aineistossa. Vastaavasti, tutkituista henkilöistä noin puolella on lisääntynyt parodontiitin riski, kun kriteerinä käytetään vuotavien pintojen osuutta > 25 %.

Sekä yksittäisen potilaan että väestötason näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että voimavaroja suunnataan parodontiitin ehkäisyyn ja varhaishoitoon, koska näille hoidoille vasteen tiedetään olevan hyvä (22, 23). Vain näin toimimalla on mahdollista vähentää pitkälle edenneen parodontiitin esiintymistä ja siten vaativan parodontologisen hoidon tarvetta tulevaisuudessa. Edellä mainittu vähentää myös parodontiitista johtuvia epäedullisia yleisterveysvaikutuksia alentamalla systeemistä tulehdustilaa (24, 25).

Gingiviitti, joka voidaan diagnosoida ientaskumittauksen jälkeisenä verenvuotona, syntyy kudoksen vasteena ienrajaan kertyvälle biofilmille; hoitamattomana gingiviitti kroonistuu ja alttiilla yksilöllä johtaa parodontiitin syntyyn (26), minkä vuoksi gingiviitin hoitoa on pidettävä merkittävänä parodontiitin ehkäisyssä (22, 27−29). Yksinomaan gingiviitin hoidon tarpeessa laskettiin olevan 32,3 % nyt tutkituista henkilöistä. Voimavaroja tulisi niin ikään kohdentaa alkavien muutosten (4–5 mm:n ientaskut) hoitoon, jonka tarpeessa nyt tutkituista oli 37,8 %. Varhaishoidolla voidaan hidastaa tai jopa kokonaan estää alkavan parodontiitin kehittyminen iän myötä pitkälle edenneeksi tautimuodoksi (15, 22). Laaja-alaista tai vaativaa hammaslääkäritasoista parodontologista hoitoa tarvitsi 11,5 % tutkituista. Sen lisäksi, että näiden potilaiden hoito on toimenpiteiltään vaativampaa ja hoitovasteeltaan yleensä huonompaa, laaja-alaiseen ja pitkälle edenneeseen parodontiittiin liittyy usein komplisoivia tekijöitä, kuten esimerkiksi purentaan liittyviä tai yleisterveydellisiä seikkoja, jotka hoitavan henkilön tulee hallita. Työnjaon näkökulmasta moniammatillisessa tiimissä onkin mielekästä ohjata nämä potilaat hammaslääkärin hoitoon, kun taas ehkäisyn ja varhaishoidon tarpeessa olevat potilaat voidaan ohjata suuhygienistien hoidettavaksi.

Säännöllisesti tupakoivilla oli enemmän pitkälle edennyttä (taulukko 2) ja laaja-alaista kiinnityskudossairautta (kuvio 2). Tulos on yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa (9, 22) ja tukee käsitystä, että parodontologiseen hoitoon tulisi poikkeuksetta kytkeä terveydenhuollon ammattilaisen suorittama tupakkainterventio ja ennaltaehkäisevä työ (27), jonka on todettu lisäävän tupakoimattomuutta (29, 30). Ienverenvuodon esiintymisen on todettu olevan vähäisempää tupakoivilla kuin tupakoimattomilla siitäkin huolimatta, että tupakoivilla esiintyy useimmiten enemmän plakkia kuin tupakoimattomilla (6, 30). Tässä tutkimuksessa säännöllisesti tupakoivilla plakin määrä oli korkeampi kuin tupakoimattomilla, mutta ienverenvuodon esiintyvyydessä ei havaittu oleellista eroa ryhmien välillä (taulukko 2).

Syventyneiden ientaskujen osalta sukupuolen ja koulutustaustan yhteys kiinnityskudosten terveydentilaan oli samansuuntainen kuin kansainvälisissä tutkimuksissa (4, 5) ja pääsääntöisesti samansuuntainen kuin kansallisissa tutkimuksissa (1−3); miehillä ja matalammin koulutetuilla esiintyi enemmän syventyneitä ientaskuja. Terveys 2000 -tutkimuksessa (2) yli 55-vuotiailla korkea-asteen koulutuksen saaneilla havaittiin kuitenkin enemmän syventyneitä ientaskuja kuin vastaavan ikäisillä matalammin koulutetuilla johtuen iäkkäämpien korkea-asteen koulutetuilla, mikä johtuu saaneiden suuremmasta hampaiden lukumäärästä verrattuna perusasteen koulutuksen saaneiden vastaavaan. Tässä tutkimuksessa suurempi plakin määrä miehillä voi olla yhteydessä syventyneiden ientaskujen suurempaan esiintyvyyteen.

Paremman suuhygienian lisäksi naiset tupakoivat vähemmän (1), ovat korkeammin koulutettuja ja käyvät säännöllisemmin hammashoidossa (2).

Tässä tutkimuksessa ientaskumittausten toistettavuus oli hyvä ja selkeästi parempi kuin ienverenvuotomittausten toistettavuus. Ientaskumittauksen jälkeinen verenvuoto on seurausta mittarin aiheuttamasta ”haavasta” tulehtuneeseen ientaskun seinämään ja on ilmeistä, että samalla tutkimuskäynnillä tehtyjen peräkkäisten rinnakkaismittausten tulokset eroavat toisistaan (31). Toistomittaukset tehtiin vaihtelevalla aikavälillä ja on mahdollista, että ikenen terveydentila on muuttunut mittausten välillä − joillakin jopa parantunut tutkimuskäynnillä saadun omahoidon ohjauksen ja terveysneuvonnan ansiosta. Vakiovoiman käyttö perättäisissä mittauksissa parantaa toistettavuutta, minkä vuoksi mittausvoiman kalibrointi tapahtui kirjevaa’an avulla ennen kutakin tutkimusta. Tarkasteltaessa kunkin tutkijan havaitsemaa ienverenvuodon esiintyvyyttä itse tutkimusaineistossa, voitiin todeta, että esiintyvyys ei poikennut merkittävällä tavalla tutkijoiden välillä.

Vaikka tämän tutkimuksen piirissä olivat vain 46−47-vuotiaat, tulokset antavat pohjaa useammankin ikäluokan, esimerkiksi 45–50-vuotiaiden parodontologisen hoidon tarpeen arvioinnille. Tutkituista 70,2 % oli parodontiitin ehkäisyn ja varhaishoidon tarpeessa. llmeisesti kohdentamalla voimavaroja näihin hoitomuotoihin voitaisiin laaja-alaisen ja pitkälle edenneen parodontiitin esiintymistä ja siten vaativan parodontologisen hoidon tarvetta vähentää tulevaisuudessa. Tämä on erityisen tärkeää siitä syystä, että väestön suun terveyden parantuessa hampaiden lukumäärä lisääntyy, mukaan lukien parodontiitille riskialttiit monijuuriset takahampaat (32, 33).

Kiitokset

Kirjoittajat kiittävät Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksen käynnistäjää, edesmennyttä professori Paula Rantakalliota, Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuskeskusta ja Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Suun terveyden tutkimusyksikköä tiedonkeruun käytännön järjestelyistä vuosina 2012–2013 sekä tähän tutkimukseen osallistuneita henkilöitä.
Artikkeli on osa HLK Paula Tegelbergin syventävien opintojen tutkielmaa. 

Extensive need for prevention and early treatment of periodontal infection – results from the Northern Finland Birth Cohort 1966 -study

In this article, the occurrence of dental plaque (PL) and the prevalence of deepened periodontal pockets (pd ≥ 4 mm and pd ≥ 6 mm) and bleeding after periodontal probing (BOP) in the Northern Finland Birth Cohort 1966 study (NFBC 1966) are described. We also report the above periodontal findings, in relation to gender, smoking and education.

Persons belonging to the NFBC 1966 cohort and living in the city of Oulu or at a distance of 100 km from Oulu were invited to participate in the study. This report is based on the data obtained in a clinical periodontal examination of 1917 individuals. The data on smoking and education were collected by using a questionnaire.

While 18.3% of the subjects presented healthy periodontal tissues [≤ 15% of sites with BOP and no deepened (≥ 4mm) periodontal pockets], 49.3 % and 7.8 %, respectively, harbored probing depth(s) of ≥ 4 mm and ≥ 6 mm. Gingivitis (BOP on >15 % of the sites, no ≥ 4 mm deep pockets) and/or early periodontitis (i.e. < 8 teeth with 4–5 mm deep pockets) was observed in 70.2%. Generalized or advanced periodontal pocketing (> 8 teeth with ≥ 4 mm pockets and/or ≥ 6 mm deep pocket) was observed three times more often in regular smokers than in non-smokers.

In order to lower the prevalence of advanced periodontitis and the subsequent need for advanced periodontal therapies in the future, the prevention and early treatment of periodontal infection should be focused on in oral health care.

Kirjallisuus

1. Vehkalahti M, Paunio IK, Nyyssönen V, Aromaa A. Suomalaisten aikuisten suunterveys ja siihen vaikuttavat tekijät. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja 1991.
2. Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A. Suomalaisten aikuisten suunterveys. Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2004.
3. Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012.
4. Albandar JM. Global risk factors and risk indicators for periodontal diseases. Periodontol 2000 2002; 29: 177−206.
5. Klinge B, Norlund A. A socio-economic perspective on periodontal diseases: a systematic review. J Clin Periodontol 2005; 32(6): 314−25.
6. Rivera-Hidalgo F. Smoking and periodontal disease. Peridontol 2000 2003; 32: 50−9.
7. Calsina G, Ramón JM, Echeverría JJ. Effects on smoking on periodontal disease. J Clin Periodontol 2002; 29(8): 771−6.
8. Bergström J, Preber H. Tobacco use as a risk factor. J Clin Periodontol 1994; 65(5): 545−50.
9. Heikkinen AM, Pajukanta R, Pitkäniemi J, Broms U, Sorsa T, Koskenvuo M, ym. The effect of smoking on periodontal health of 15- to 16-year-old adolescents. J Periodontol 2008; 79(11): 2042−7.
10. Saxlin T, Ylöstalo P, Suominen-Taipale L, Männistö S, Knuuttila M. Association between periodontal infection and obesity: results of the Health 2000 Survey. J Clin Periodontol 2011; 38(3): 236−42.
11. Fuller E, Steele J, Watt R, Nuttall N. 1: Oral health and function – a report from the Adult Dental Health Survey 2009; 2011.
12. Holtfreter B, Kocher T, Hoffmann T, Desvarieux M, Micheelis W. Prevalence of periodontal disease and treatment demands based on a German dental survey (DMS IV). J Clin Periodontol 2010; 37(3): 211−9.
13. White D, Pitts N, Steele J, Sadler K, Chadwick B. Disease and related disorders - a report from the Adult Dental Health Survey 2009: The Information Centre for Health Social Care; 2011.
14. Sullivan IO, Lader D, Beavan-Seymour C, Chenery V, Fuller E, Sadler K. Foundation report: Adult Dental Health Survey 2009; 2011.
15. Eke PI, Dye BA, Wei L, Thornton-Evans GO, Genco RJ. Prevalence of periodontitis in adults in the United States: 2009 and 2010. J Dent Res 2012; 91(10): 914−20.
16. Hermann P, Gera I, Borbély J, Fejérdy P, Madléna M. Periodontal health of an adult population in Hungary: findings of a national survey. J Clin Periodontol 2009; 36(6): 449−57.
17. Krustrup U, Petersen PE. Periodontal conditions in 35−44 and 65−74-year-old adults in Denmark. Acta Odontol Scand 2006; 64(2): 65−73.
18. Lang NP, Adler R, Joss A, Nyman S. Absence of bleeding on probing. An indicator of periodontal stability. J Clin Periodontol 1990; 17(10): 714−21.
19. Offenbacher S, Barros SP, Beck JD. Rethinking Periodontal Inflammation. J Periodontol 2008; 79(8): 1577−84.
20. Offenbacher S, Barros SP, Singer RE, Moss K, Williams RC, Beck JD. Periodontal disease at the biofilm–gingival interface. J Periodontol 2007; 78(10): 1911−25.
21. Lang NP, Joss A, Tonetti MS. Monitoring disease during supportive periodontal treatment by bleeding on probing. Periodontology 2000 1996; 12: 44−48.
22. Axelsson P, Nyström B, Lindhe J. The long-term effect of a plaque control program on tooth mortality, caries and periodontal disease in adults. Results after 30 years of maintenance. J Clin Periodontol 2004; 31(9): 749−57.
23. Greenstain G. Nonsurgical periodontal therapy in 2000: a literature review. J Am Dent Assoc 2000; 131(11): 1580−92.
24. Paraskevas S, Huizinga JD, Loos BG. A systematic review and meta-analyses on C-reactive protein in relation to periodontitis. J Clin Periodontol 2008; 35(4): 277−90.
25. Pussinen PJ, Tuomisto K, Jousilahti P, Havulinna AS, Sundvall J, Salomaa V. Endotoxemia, immune response to periodontal pathogens, and systemic inflammation associate with incident cardiovascular disease events. Arterioscler Thromb Vasc Biol 2007; 27(6): 1433−9.
26. Meyle J, Chapple I. Molecular aspects of the pathogenetics of periodontitis. Periodontology 2000 2015; 69(1): 7−17.
27. Tonetti MS, Chapple IL, Jepsen S, Sanz M. Primary and secondary prevention of periodontal and peri-implant diseases: Introduction to, and objectives the 11th Europen Workshop on Periodontology consensus conference. J Clin Periodontol 2015; 42(16): 1−4.
28. Tonetti MS, Eickholz P, Loos BG, Papapanou P, van der Velden U, Armitage G, ym. Principles in prevention of periodontal diseases. Consesus report of group 1 of the 11th European Workshop on Periodontology on effective prevention of periodontal and peri-implant diseases. J Clin Periodontol 2015; 42(15): 5−11.
29. Lang NP, Suvan JE, Tonetti MS. Risk factor assessment tools for the prevention of periodontitis progression a systematic review. J Clin Periodontol 2015; 42(16): 59−70.
30. Johnson GK, Slach NA. Impact of Tobacco Use on Periodontal Status. J Dent Educ 2001; 65(4): 313−21.
31. Müller HP, Barrieshi-Nusair KM. Gingival bleeding on repeat probing after different time intervals in plaque-induced gingivitis. Clin Oral Invest 2005; 9:278−83.
32. Hirschfeld L, Wasserman B. A long-term survey of tooth loss in 600 treated periodontal patients. J Periodontol 1978; 49(5): 225−37.
33. Checci L, Montevecchi M, Gatto MR, Trombelli L. Retsospective study of tooth loss in 92 treated periodontal patients. J Clin Periodontol 2002; 29(7): 651−56.


Kirjoittajat

Paula Tegelberg, HLK
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu, OYS ja Oulun yliopisto
paula.tegelberg@student.oulu.fi

Toni Similä, FM
Suun terveyden tutkimusyksikkö,
Oulun yliopisto

Paula Pesonen, FM
Medical Research Center Oulu,
OYS ja Oulun yliopisto

Pekka Ylöstalo, FT, professori
Itä-Suomen yliopisto, hammaslääketieteen yksikkö, KYS ja Suun terveyden tutkimusyksikkö, Medical Research Center, OYS ja Oulun yliopisto

Matti Knuuttila, HLT, professori (emeritus)
Medical Research Center Oulu, OYS ja
Oulun yliopisto

Jorma Virtanen, HLT, professori
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu, OYS ja Oulun yliopisto

Tellervo Tervonen, HLT, professori
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu, OYS ja Oulun yliopisto

Päivitys 13.2.2018: lisätty Parodontologia-tägi

Kuvagalleria

Taulukko 1. Hampaiden ja implanttien lukumäärä, ienverenvuodon ja syventyneiden ientaskujen esiintyvyys sekä plakin määrä ja tulehdusmuutosten vaikeusaste kaikilla tutkituilla ja sukupuolen mukaan.
Taulukko 2. Hampaiden ja implanttien lukumäärä, ienverenvuodon ja syventyneiden ientaskujen esiintyvyys sekä plakin määrä ja tulehdusmuutosten vaikeusaste koulutuksen ja tupakoinnin mukaan.
Kuvio 1. Tutkittavien jakautuminen taskuhampaiden (≥ 4 mm:n ientaskuja, n = 946  ja ≥ 6 mm ientaskuja, n = 150) lukumäärien mukaan.
Kuvio 2. Tupakoimattomien (n = 353) ja säännöllisesti tupakoivien tutkittavien (n = 189) jakautuminen taskuhampaiden (≥ 4 mm:n ientaskut) lukumäärien mukaan.

Parodontaalisairauksien ehkäisylle ja varhais- hoidolle on suuri tarve – Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksen tuloksia

Lähtökohdat
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hampaiden kiinnityskudosten terveydentilaa ja hoidon tarvetta Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistossa.

Materiaalit ja menetelmät
Vuosina 2012–2013 suoritettuun kohorttitutkimuksen tiedonkeruuseen sisällytettiin laaja suun terveydentilan tutkimus tutkittavien ollessa tuolloin 46−47-vuotiaita. Tämä artikkeli perustuu tietoihin
1 917 tutkitun plakista, ientaskujen syvyydestä ja ienverenvuodosta.Taustamuuttujista rekisteröitiin mm. sukupuoli, koulutus ja tupakointi.

Tulokset
Kiinnityskudoksiltaan terveitä henkilöitä oli 18,3 % tutkituista. Vähintään yksi ≥ 4 mm:n ientasku löytyi 49,3 %:lta ja ≥ 6 mm:n ientasku
7,8 %:lta tutkituista. Kiinnityskudossairauksien ehkäisevän ja varhaishoidon tarpeessa oli 70,2 % tutkituista. Tutkituista taustamuuttujista tupakoinnin havaittiin olevan vahvimmin yhteydessä ientaskujen esiintyvyyteen.

Johtopäätökset
Suuntaamalla voimavaroja parodontiitin ehkäisyyn ja varhaishoitoon, joille yleensä saavutetaan hyvä hoitovaste, voidaan tulevaisuudessa merkittävästi vähentää pitkälle edenneen sairauden esiintyvyyttä ja todennäköisesti myös vaativan parodontologisen hoidon tarvetta.

Artikkeli on osa pohjoismaisten hammaslääkärilehtien yhteistä teema-artikkelisarjaa, jonka aiheena on vuonna 2017 gerodontologia.