Hammaslääkäri

Torstai 24.09.2020

Parodontiitin ja nivelreuman välinen yhteys

Parodontiitin ja nivelreuman välistä mahdollista yhteyttä selittävät biologiset mekanismit ovat laajan tutkimusmielenkiinnon kohteena.

Nivelreuma ja parodontiitti ovat yleisiä kroonisia tulehdussairauksia, ja on mahdollista, että ne vaikuttavat toisiinsa. Tautien patogeneesissä on useita yhtäläisyyksiä: tulehdusvälittäjäaineet, sytokiinit ja proteolyyttiset entsyymit ovat pääasiassa samoja, ja molemmille on tyypillistä kudostuho, joka vaikuttaa sekä pehmeisiin että koviin kudoksiin.

Molemmat ovat monitekijäisiä sairauksia, joihin vaikuttaa isännän ominaisuuksista, elintavoista sekä ympäristö- ja perintötekijöistä muodostuva kokonaisuus. Molemmat ovat myös luonteeltaan syklisiä.

Nivelreumapotilailla parodontiitin on raportoitu olevan vaikeampi riippumatta iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai tupakointihistoriasta, ja hampaiden menetys sekä kiinnityskato ovat nivelreumaa sairastavilla yleisempiä kuin verrokeilla.

On esitetty, että parodontaalipatogeeni P. gingivalis saattaisi toimia linkkinä sairauksien välillä sitrullinaation kautta.

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että parodontiitti on tavallista yleisempää nivelreumapotilailla. Tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia, eikä syy-seuraussuhteesta ole näyttöä. Ei myöskään tiedetä, ehkäiseekö toisen sairauden hoito toista.

Tulevissa tutkimuksissa voisi olla hyödyllistä tarkastella nivelreumapotilaiden eri alaryhmiä ja kiinnittää enemmän huomiota lääkitykseen ja sekoittaviin tekijöihin.

Kliininen merkitys

Nivelreumapotilaiden parodontaalistatus on keskimäärin huonompi kuin systeemisesti terveillä henkilöillä. Nivelreumaa sairastavilla esiintyy enemmän hampaiden menetystä ja kiinnityskudoskatoa kuin verrokeilla.

Konservatiivinen parodontaalihoito voi vähentää aktiivisen nivelreuman kliinisiä oireita ja biomarkkereita, mutta sairauksien hoidon vastavuoroista vaikutusta ei ole vahvistettu.

Tupakointi lisää sekä parodontaalisairauden että nivelreuman riskiä. Säännöllinen parodontaalistatuksen seuranta on erityisen tärkeää tupakoivilla nivelreumapotilailla.

Kirjoittajat

Anne Isine Bolstad, DDS, PhD, Professor
Department of Clinical Dentistry, Faculty of Medicine, University of Bergen, Norway
anne.bolstad@uib.no

Anne Havemose Poulsen, DDS, PhD, Head of Clinic and Senior Clinical Instructor Periodontology, Section 1,
Department of Odontology, Faculty of Health Sciences, University of Copenhagen, Denmark

Tülay Yucel-Lindberg, MSc, PhD, Associate professor
Department of Dental Medicine, Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden

Björn Klinge, DDS, PhD, Professor
Department of Dental Medicine, Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden / Faculty of Odontology, Malmö University, Malmö, Sweden

Palle Holmstrup, DDS, PhD, Professor Periodontology, Section 1,
Department of Odontology, Faculty of Health Sciences, University of Copenhagen, Denmark

Käännös:  Anna Vuolteenaho

Suom Hammaslääkäril 2020; 3: 38-44
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.


 

The interrelationship of periodontitis and rheumatoid arthritis

Rheumatoid arthritis (RA) and periodontitis are both common chronic inflammatory diseases and may associate bidirectionally. The diseases show several similarities in their pathogenesis i.e. inflammatory mediators, cytokines and proteolytic enzymes are largely similar, with a tissue degrading profile in the two conditions.

Soft as well as hard tissues are affected. Both are multifactorial disorders, influenced by a combination of host, lifestyle (smoking), environmental and genetic components, and both have a cyclic nature, fluctuating between chronic and acute periods.

The clinical course of periodontitis in RA patients has been reported as more severe independent of age, gender, ethnicity, or smoking history, and RA patients suffer from increased tooth loss and attachment loss compared with controls.

Periodontitis is a plaque-induced inflammation of the periodontal tissues causing a loss of alveolar bone and periodontal attachment. The periodontal pathogen Porphyromonas gingivalis has been hypothesized to account for a possible link between the diseases through citrullination.

An increased prevalence of periodontitis in RA patients has been shown in several studies. However, the results are conflicting, and a causal relationship has not been revealed. A possible mutual effect of treatment is not ascertained.

For future studies, it may be valuable to examine subgroups of RA patients, paying more attention to medication and confounders.