Hammaslääkäri

Perjantai 25.09.2020

Suulichen ja kolesterolit

istock-kolesteroli_web.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Turkkilaistutkijat julkaisivat yllättävän havainnon, jonka mukaan korkeat veren kolesteroliarvot assosioituivat suulicheniin (Ozbagciva ym. Clin Oral Investig 2020; 24: 719–25). Taustalla olivat aikaisemmat havainnot, joiden mukaan lichen planus liittyy tulehduksellisiin dyslipidemioihin. Ne ja suussa ilmenevä lichen ovat kyllä histopatologisesti samaa sukua, mutta monin piirtein myös toisistaan eroavia tauteja.

Niinpä em. tutkijat selvittivät asiaa 120 lichen-potilaalla, joista 30 sairasti suulicheniä, 30 vain iholla ilmenevää lichen planusta, ja 30 potilaalla oli muutoksia sekä suussa että iholla. Lisäksi tutkittiin 30 kontrollipotilasta.

Tulokset osoittivat, että kaikilla lichen-potilailla oli kohonneet veren rasva-arvot kontrollipotilaisiin verrattuna. Suulichenpotilailla kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit (TG) olivat selvästi koholla verrattuna vain iholla ilmenevää licheniä sairastaviin potilaisiin. Myös LDL/HDL-kolesterolisuhde sekä TG/HDL-suhde olivat suulichen-potilailla korkeammat merkkinä kohonneesta ateroskleroosiriskistä.

Selityksenä näille havainnoille tutkijat esittivät, että suulichen aiheuttaa voimakkaamman inflammatorisen vasteen kuin pelkkä lichen planus ja sitä kautta haitallisia dyslipidemisiä muutoksia.

Johtopäätös siis on, että suulichen, joka monien potilaiden kohdalla on krooninen vaiva, tulee huomioida myös valtimonkovettumataudin suhteen ja siten pyrkiä aina hoitamaan potilas mahdollisimman oireettomaksi.

Kliinisesti suulichen saattaa olla todella hankalasti kuriin saatettava vaiva, jonka hoidossa monet keinot ovat tarpeen (Li ym. JAMA Dermatol 2020. doi: 10.1001/jamadermatol.2019.3797). Sen prevalenssi vaihtelee 0,5–2,2 % väestöistä riippuen, se on 2:1 yleisempää naisilla ja ilmenee useimmiten 30–60 vuoden iässä.

Verrattuna vain iholla ilmenevään licheniin suulichen on usein oireiltaan hankalampi, joillakin potilailla jopa invalidisoiva. Siihen liittyy pitkään sairastaessa hiukan kohonnut maligniteettiriski (alle 5 %). Mutta senkin johdosta potilaat tulee pitää hyvässä seurannassa. Hyvin hankalaoireiset potilaat on syytä keskittää suu-sairauksien poliklinikoille.

J H Meurman