Jokaisella lapsella on oikeus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen sekä tarvittaessa myös sen suojeluun. Lastensuojelu on yleisesti kaikkien mielestä hyvä asia ja sen tavoitteena on lapsen hyvinvoinnin sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen, josta vastuussa ovat ensisijaisesti vanhemmat. Mikäli lapsen turvallista kasvuympäristöä ja kehitystä ei voida turvata, on viranomaisilla velvollisuus antaa vanhemmille apua kasvatustehtävään lapsen hyvinvoinnin takaamiseksi.
Lapset ja nuoret käyvät suun terveydenhuollon tarkastuksissa säännönmukaisesti. Monesti suun terveydenhuollon määräaikaistarkastuksiin jättävät tulematta ne, joilla on suurin tarve suun terveydenhuollon palveluihin. Jotta lapsen hyvinvointi myös suunterveyden osalta voidaan varmistaa, tulee poisjäännin syy selvittää neuvola-asetuksen mukaisesti. Usein poisjäännin syynä on inhimillinen unohdus, mutta useiden ja jatkuvien poisjääntien suma vaatii suun terveydenhuollon henkilöstöltä enemmän selvittelyä.
Ensisijaisesti poisjääntien syy tulee selvittää lapsen tai nuoren huoltajien kanssa korostaen suunterveyden merkitystä lapsen/nuoren hyvinvoinnille. Monesti terveydenhuollon ammattihenkilön huolen ilmaiseminen lapsen tai nuoren suunterveydestä ilman lapsen/nuoren ja huoltajien syyllistämistä riittää luottamuksellisen hoitosuhteen aikaansaamiseksi eikä jatkotoimiin ole tarvetta.
Suun terveydenhuollon yhteistyö eri julkisten toimijoiden kanssa on tärkeää erityisesti silloin, jos lapsen tai nuoren suun terveydenhuollon järjestämisestä ei jostain syystä onnistuta sopimaan huoltajien kanssa. Yhteistyötä tulee tehdä matalalla kynnyksellä mm. neuvolan ja kouluterveydenhuollon kanssa, jotka tapaavat lapsia ja nuoria säännönmukaisesti.
Suun terveydenhuollon ammattihenkilö voi ilmaista huolensa lapsen tai nuoren suunterveydestä neuvolan/kouluterveydenhuollon terveydenhoitajalle ja toisin päin, jos terveydenhoitaja huomaa suunterveydessä muutoksia. Paikalliset käytännöt tulee sopia organisaatiossa etukäteen, jotta toiminta voidaan järjestää tietoturvallisuus huomioiden.
Mikäli yhteistyö perheen, neuvolan ja kouluterveydenhuollon kanssa ei tuota tulosta, voivat suun terveydenhuollon ammattihenkilöt olla yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, esimerkiksi lastensuojeluun. Lastensuojelulla on useita tehtäviä, joista yksi on lastensuojeluilmoitusten käsittely.
Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut vuosien varrella. Suomessa tehtiin viime vuonna 145 880 lastensuojeluilmoitusta 78 875 lapsesta (1,8 ilmoitusta/lapsi), ja kiireellisesti sijoitettiin 4 390 lasta. Ilmoitusten määrä kasvoi 5 % ja kiireellisten sijoitusten 7 % vuodesta 2017. Kaikkien ilmoitusten tarpeellisuus selvitetään, vaikka kaikki eivät johda jatkotoimenpiteisiin. Lukumäärää terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemistä ilmoituksista ei ole eritelty.
Suurella osalla suun terveydenhuollon ammattihenkilöistä ei ole vielä rutiinia lastensuojeluilmoitusten tekemisestä, eivätkä huoltajatkaan aina ymmärrä, miksi suun terveydenhuollosta ilmoituksia tehdään. Lastensuojeluilmoitus tuleekin nähdä tukitoimenpiteenä, jonka avulla perheelle voidaan saada apua silloin, kun omat tiedot ja taidot tai voimavarat ovat riittämättömät lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Jos terveydenhuollon ammattihenkilö epäilee lapsen hyvinvoinnin vaarantuvan, on hänellä lain mukainen velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus salassapitosäännösten estämättä. Työntekijän miettiessä, onko herännyt huoli lapsen tai nuoren hyvinvoinnista riittävä lastensuojeluilmoituksen tekemiseksi voi asiasta tarvittaessa kysyä yleisellä tasolla kunnan sosiaaliviranomaisilta. Heidän kanssaan on hyvä sopia paikallisesti käytäntö, jolla yhteistyön sujuvuus saadaan turvattua lasten ja nuorten eduksi.
Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä lastensuojeluilmoitus työssään saadun tiedon perusteella, vaikka arvioisi tai tietäisi toisen tahon jo tehneen samasta asiasta ilmoituksen. Ilmoitus tulee tehdä viipymättä, eikä sen tekemistä voi siirtää toiselle henkilölle, esimerkiksi esimiehelle. Ilmoituksen voi tehdä kirjallisesti, puhelimitse tai käymällä itse virastossa.
THL:n sivuilla on lomake ilmoituksen tekemiseksi, mutta ilmoituksen voi tehdä myös vapaamuotoisesti. Ilmoituksesta tulee ilmetä lapsen henkilötiedot sekä ilmoituksen syy, ja lisäksi voi kertoa, onko lapselle tai hänen huoltajalleen kerrottu ilmoituksen tekemisestä. Sähköpostitse ilmoitustietoja ei voi lähettää tietojen arkaluontoisuuden vuoksi.
Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä mm. silloin, kun lapsen tarpeet laiminlyödään, lapsi jätetään heitteille tai pahoinpidellään, lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai näitä epäillään tai havaitaan niiden uhka. Jos lapsen hoidossa tai huolenpidossa havaitaan puutteita tai osaamattomuutta, joka vaarantaa lapsen hyvinvoinnin, on ilmoituksen teko aiheellista.
Muita syitä tehdä lastensuojeluilmoitus ovat mm. huoltajan päihde- ja mielenterveysongelmat, jaksamattomuus, oman hoidon laiminlyönti sekä lapsen tai nuoren päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, rikoksilla oireilu sekä itsetuhoisuus.
Koska terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus tarvittaessa tehdä lastensuojeluilmoitus, sitä ei voi tehdä nimettömänä. Jotta yhteistyö sujuisi perheen kanssa mahdollisimman hyvin, kannattaa ilmoituksen tekemisestä kertoa asianomaisille etukäteen ja kirjata potilastietoihin tieto ilmoituksesta ja sen sisällöstä lapselle kuuluvan palvelun järjestämiseksi. Ilmoituksen tekijällä ei ole oikeutta saada salassa pidettävää tietoa lastensuojelusta.
Vaikka kynnyksen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen tulee olla matala, ensisijainen tavoite on saada aikaan hyvä keskusteluyhteys ja luottamus niin lasten ja nuorten kuin heidän vanhempiensa kanssa unohtamatta muita ammattiryhmiä. Tähän vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja pitkäjänteisyyttä.
Lähteet:
Valtioneuvoston asetusneuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338
Lastensuojelulaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
THL:n lastensuojelun käsikirja https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja
Eriksson, E. & Arnkil, T. E: (2012) Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista.
THL:n lastensuojelun tilastoraportti https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu