Diabetes mellitus on yleinen sairaus, jonka esiintyvyys on dramaattisessa kasvussa eri puolilla maailmaa. Hammaslääkärin vastaanotolla diabetespotilaat ovat tavallinen potilasryhmä. Diabeteksen vaikutusta suunterveyteen on tutkittu laajalti, ja tutkimuksissa on löytynyt korkealaatuista näyttöä parodontiitin ja tyypin 2 diabeteksen välisestä yhteydestä.
Sekä parodontiitti että diabetes ovat tulehdusperäisiä sairauksia. Molempien sairauksien päämekanismina pidetään isännän tulehdusvastetta, joka vaikuttaa useimpien muokattavissa olevien riskitekijöiden taustalla.
Vaikutusmekanismin esitetään olevan kaksisuuntainen. Ienalueella sijaitsevien hammaspintojen dysbioottinen biofilmi voi aiheuttaa tulehduksen ympäröivässä parodontaalikudoksessa. Jos isäntä on altis parodontaalisairauksille, tulehdusvasteen kiihtyminen johtaa lopulta hampaan kiinnityskudoksen menetykseen.
Diabetespotilaan korkea verensokeri (hyperglykemia) voi pahentaa parodontaalikudoksen tulehdusta ja heikentää tulehtuneen kudoksen parantumista. Ei myöskään voida sulkea pois mahdollisuutta, että parodontiitti heikentää diabeteksen hoitotasapainoa.
Katsauksessa käsitellään hyperglykemiapotilaiden lisääntynyttä parodontiitti- ja peri-implantiittiriskiä ja heikentynyttä kudosten paranemispotentiaalia sekä näiden taustalla olevia biologisia mekanismeja. Katsauksessa tähdennetään myös säännöllisen parodontologisen ylläpitohoidon merkitystä.
Kliininen merkitys
Hoito-ohjeita hammaslääkärille
- Kysy potilaan verensokeritasapainosta.
- Kerro lisääntyneestä parodontiittiriskistä ja säännöllisen ylläpitohoidon tärkeydestä potilaille, joilla on diabetes tai sen esiaste.
- Diabetespotilaille tulee järjestää ennaltaehkäisevä hoito-ohjelma, ja parodontiumin tilanteen muutoksia tulee seurata säännöllisesti.
- Huolellinen ylläpitohoito on erityisen tärkeää parodontiittipotilaille, joilla on diabetes.
- Peri-implantiittia ja implantin osseointegraatioon liittyviä ongelmia näyttää esiintyvän yleisemmin diabetespotilailla, joiden hoitotasapaino on huono, kuin potilailla, joilla ei ole diabetesta. Vastaavaa eroa ei ole havaittu hyvässä hoitotasapainossa olevien diabeetikoiden ja ei-diabeetikoiden välillä.
Kirjoittajat
Dagmar Fosså Bunæs (1), DDS, PhD, Associate Professor
Anders Verket (2), DDS, PhD, Associate Professor
Anne Merete Aass (2), DDS, PhD, Professor
Anne Isine Bolstad (1), DDS, PhD, Professor
anne.bolstad@uib.no
(1) Department of Clinical Dentistry, Faculty of Medicine, University of Bergen, Norway
(2) Institute of Clinical Dentistry, Faculty of Dentistry, University of Oslo, Norway
Käännös: Anna Vuolteenaho
Suom Hammaslääkäril 2020; 3: 24-29
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.
A cross-link between diabetes mellitus type II and periodontal disease
Diabetes mellitus is a frequently occurring disease and its prevalence is dramatically increasing worldwide. Diabetic patients are commonly encountered in the dental office.
Extensive research has been conducted to explore the impact of diabetes on oral health. Among oral diseases examined for a possible relationship to diabetes, the association of periodontal disease with diabetes mellitus type 2 is well established and is based on high quality evidence.
Periodontitis and diabetes mellitus are both inflammation-based diseases, and host inflammatory response is considered to be the main mechanism underlying most of the modifiable risk factors in both conditions. A two-way relationship is proposed. A dysbiotic biofilm in the gingival area may induce an inflammatory response in the surrounding periodontal tissue, which, in a susceptible host, can accelerate and eventually result in a loss of attachment.
In a diabetes patient, hyperglycemia can aggravate the periodontal inflammation and contribute to a reduced repair of inflamed tissue. Conversely, an effect of periodontitis on diabetes control cannot be ruled out.
The increased risk of periodontal and peri-implant inflammation and impaired tissue healing in patients with hyperglycemia are among the issues elaborated in this review, in addition to discussing the biological background.
The need for a careful supportive periodontal therapy is underscored.