Hammaslääkäri

Perjantai 15.11.2019

Väitös: Käänteinen yhteys seerumin D-vitamiinin aktiivisen muodon ja parodontaali-infektion välillä

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että D-vitamiinilla on suotuisten luuvaikutusten lisäksi anti-inflammatorisia ominaisuuksia ja keskeinen rooli myös tulehdusreaktiossa. Alhaisen D-vitamiinitason onkin raportoitu olevan yhteydessä inflammatorisiin sairauksiin kuten Crohnin tautiin, joihinkin reumasairauksiin ja jopa ateroskleroosiin.

Yksilön D-vitamiinitasoa arvioidaan tavallisimmin seerumin D-vitamiinin varastomuodon (25(OH)D) pitoisuuksina. 25(OH)D hydroksyloituu pääasiassa munuaisissa, mutta myös paikallisesti tulehdusalueella, aktiiviseen muotoon (25(OH)2D), joka vastaa D-vitamiinin biologisista vaikutuksista. 25(OH)2D:n yhteyttä parodontaali-infektioon ei aiemmin ole tutkittu, ja aiemmat tulokset 25(OH)D:n vaikutuksesta ovat ristiriitaisia.

Tässä Oulun yliopiston Suun terveyden tutkimusyksikössä tehdyssä työssä tutkittiin D-vitamiinin varasto- ja aktiivisen muodon yhteyttä parodontaali-infektioon kolmessa eri aineistossa ja asetelmassa: 1) kohtalaisesti tai pitkälle edennyttä parodontiittia sairastavilla ja heille valituilla parodontologisesti terveillä verrokkihenkilöillä (tapaus-verrokkitutkimus), 2) tyypin 1 diabetesta (T1DM) ja parodontiittia sairastavilla potilailla, joille tehtiin parodontologinen hoito (pitkittäistutkimus), sekä 3) Terveys 2000 -aineistoon kuuluvilla tupakoimattomilla henkilöillä (poikittaistutkimus). Parodontologisen statuksen lisäksi tutkittavilta määritettiin seerumin 25(OH)D, 25(OH)2D ja parathormoni (PTH), joka on 25(OH)D:ta aktivoivan 1-α-hydroksylaasin pääsäätelijä.

Henkilöt, joilla oli alhainen seerumin D-vitamiinin aktiivisen muodon (25(OH)2D) pitoisuus, kuuluivat todennäköisimmin tapaus-verrokkitutkimuksen parodontiitti- kuin vertailuryhmään. T1DM-potilailla havaittiin alkutilanteessa merkitsevä käänteinen yhteys seerumin 25(OH)2D-tason ja parodontaali-infektion välillä ja tilastollisesti merkitsevä 25(OH)2D-tason nousu parodontologisen hoidon jälkeen.

Edellä mainittu viittaa kausaaliseen yhteyteen seerumin 25(OH)2D-tason ja parodontaali-infektion välillä. On ilmeistä, että parodontaali-infektion aikana elimistö hyödyntää anti-inflammatorista 25(OH)2D:tä infektion vastaisessa ‘taistelussa’. Seerumin PTH-tason nousu hoidon jälkeen voi viitata myös siihen, että tulehdusvapaassa tilanteessa D-vitamiinia aktivoituu enemmän. Parodontaali-infektioon liittyvä alhainen 25(OH)2D-taso saattaa selittyä myös sen runsaammalla hajoamisella tulehduksen aikana.

Tässä tutkimuksessa havaittu heikko yhteys seerumin D-vitamiinin varastomuodon ja parodontaali-infektion välillä antaa aiheen lisätutkimuksille mahdollisista 25(OH)D:n suojavaikutuksista parodontaali-infektiota vastaan.

Väitöskirja tarkastettiin 2.19.2015 Oulun yliopistossa.

Vitamin D and periodontal infection

Georgios Antonoglou
DDS
antonoglou.georgios@gmail.com

VASTAVÄITTÄJÄ
Marja Laine, apulaisprofessori
Academic Center for Dentistry Amsterdam (ACTA), University of Amsterdam, Alankomaat

KUSTOS
Tellervo Tervonen, professori (ma)
Oulun yliopisto

ESITARKASTAJAT
Taina Tervahartiala, dosentti
Helsingin yliopisto

Veli-Jukka Uitto, professori
Helsingin yliopisto

Tuomas Virtanen, dosentti
Itä-Suomen yliopisto

OHJAAJAT
Tellervo Tervonen, professori (ma)
Oulun yliopisto

Matti Knuuttila, professori
Oulun yliopisto

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526209166