Kun suosituksen nimeä pureskelee tarkemmin, huomaa, että jokaisella sanalla on oma paikkansa. Nyt puhutaan hammaslääkärien ammatillisesta osaamisesta – ei osaamisesta yleensä, osaamisen kehittäminen on laajempi käsite kuin arkinen täydennyskoulutus, ja suunnitelmallisuus haastaa pohtimaan ja arvioimaan, millaista oppia kukin tarvitsee ja miten se voidaan mahdollistaa työpaikoilla.
Lähtökohtana on monessa yhteydessä mainittu oikeus ja velvollisuus kehittää osaamista – siihen kannattaa tarttua.
Ammatillisen osaamisen kehittämisen tärkein tavoite on terveyden edistäminen. Niin lääketieteessä kuin hammaslääketieteessä tieto kehittyy ja uusiutuu niin nopeasti, ettei osaamisen kehittämistä voi jättää hyllylle pitkäksi aikaa. Tiedon puute voi vaarantaa potilasturvallisuuden ja hoidon laadun.
– Kyse ei ole vain hammaslääkärikunnan kehittämisestä, vaan tarkoituksena on taata laadukas ja viimeisimpään tietoon perustuva hoito potilaille, tiivistää HLT, EHL Marika Doepel.
Suositus halutaan hammaslääkärijärjestöissä käytännöiksi eikä pölyttymään paperipinoon tai unohtumaan tiedostokansioon.
– Osaamisen kehittämisen ja siten myös suosituksen pitäisi olla selkeästi osa arkea ja järjestelmiä, eikä se saisi olla erillinen osa ammattia. Silloin sitoutuvat sekä työntekijät että johto. Vastaavasti kuin me huolehdimme esimerkiksi hygieniasta ja aseptiikasta vastaanotolla, pitäisi meidän huolehtia kouluttautumisesta, pohtii EHL Hanna Kangasmaa TKHLY:stä.
Pysähtymisen paikka
Osaamisen kehittäminen palvelee sekä työntekijää että organisaatiota etenkin silloin, kun se on hyvin suunniteltua ja oikein kohdennettua.
– Koulutuksen pitää olla pitkäjänteistä ja yksilölle sopivaa, muotoilee Doepel asian.
Hän kritisoi hieman ajattelua, että työpaikoillakin saatetaan asettaa koko hoitohenkilökunta hoitajasta erikoishammaslääkäriin kuuntelemaan samoja luentoja. Se voi toimia joissakin asioissa, mutta yksilölliset osaamistavoitteet eivät ohjaa silloin kouluttautumista.
– Kyllä erikoishammaslääkärin pitäisi lähteä myös oman alansa kansainvälisiin kongresseihin, lisää Doepel.
Pysähtyminen yksilöllisten osaamistarpeiden äärelle mahdollistaa kunkin omien kehitystarpeiden tunnistamisen. Silloin voi löytää katvealueensa ja toisaalta myös suunnistaa vahvistamaan vahvuuksia.
– Osaamista on tarkoitus päivittää ja kehittää kaikilla hammaslääketieteen osa-alueilla. Hammaslääketieteellisten ja lääketieteellisten tietojen ja taitojen lisäksi myös muut työelämätaidot vaativat jatkuvaa päivittämistä, toteaa Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Nora Savanheimo.
Oma lukunsa ovat ne taidot, joiden ylläpitäminen säännöllisesti on lakisääteistä. Suomessa vaaditaan ainoastaan säteilysuojeluosaamisen säännöllistä päivittämistä. Kansainvälisen suosituksen mukaan listaa tulisi kuitenkin jatkaa muun muassa hätäensiavulla, hygieniakäytännöillä ja tartuntojen ehkäisyllä sekä monisairaan potilaan hoitoon liittyvillä taidoilla.
– On ehdottomasti muitakin asioita kuin säteilysuojelu, jota on kerrattava säännöllisesti ja jotka pitää hallita ammatin arjessa. Lisäisin listaan vielä ainakin kaltoinkohtelun tunnistamisen ja kivun hoidon, pohtii Apollonian pääsihteeri Vesa Pohjola.
Kaikkiaan osaamistarpeiden lista voi tuntua pitkältä – uutta tietoa syntyy koko ajan. Juuri tätä tulvaa voi selkeyttää pysähtyminen asian äärelle ja hyvän suunnitelman laatiminen. Osaamistarpeen kanssa käsi kädessä kulkee myös sopivan koulutuksen valinta.
Kuningaskategoriana pidetään usein ulkopuolista koulutusta, mutta oppimisen kannalta tärkeä palanen voi olla myös konsultointipuhelu tai itseopiskelu. Tutkimusten mukaan oppimisen jakaminen useaan jaksoon ja opitun testaaminen – siis perinteinen kertaaminen – tuottavat usein enemmän osaamista kuin yksi koulutuspäivä.
Onko päivien määrä tärkeä?
Lääkäriliiton hallitus esitti viime vuoden lopulla huolensa lääkärien kouluttautumisoikeuden ja -velvollisuuden toteuttamisesta. Kentältä oli tullut palautetta lääkärien huonontuneista mahdollisuuksista osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen.
Lääkäriliitto muistuttikin samalla työnantajia lainsäädännöstä tulevasta velvollisuudesta mahdollistaa osaamisen kehittäminen viitaten lääkärien kohdalla suositeltuun 10 päivään.
Samaa viestiä on kantautunut osin myös Hammaslääkäriliittoon.
– Valitettavasti Hammaslääkäriliittoon tulee koko ajan entistä useammasta työpaikasta viestiä, että koulutukseen pääsyä on kiristetty, kertoo Savanheimo.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä velvoittaa ammattihenkilöt kehittämään ammattitaitoaan ja perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee mahdollistaa tarvittavaan täydennyskoulutukseen osallistuminen. Terveydenhuoltolaki puolestaan velvoittaa terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit huolehtimaan siitä, että terveydenhuollon henkilöstö osallistuu riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan terveydenhuoltohenkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen keskimäärin 3–10 päivää vuodessa. Hammaslääkärien kohdalla se tarkoittaa 8–9 päivää. Joissakin ryhmissä ja yksilötasolla tarve voi olla selvästi suurempikin.
Aukikirjoitetulla päivätavoitteella onkin paikkansa. Se on jaettu ja yhteinen – niin työnantajien kuin -tekijöiden – päämäärä, johon voidaan tukeutua, kun osaamisen kehittämistä pitää esittää lukuina. On kuitenkin hyvä muistaa se, että osaamisen kehittäminen on niin laaja käsite, ettei jokaisen päivän tarvitse olla kurssipäivä, vaan uusia asioita voi omaksua myös esimerkiksi konsultoimalla kollegaa tai lukemalla ammattikirjallisuutta.
– Se mikä on koulutusta, voidaan mieltää hyvin eri tavoin. Tärkeintä onkin ymmärtää jatkuvan oppimisen tarve, pohtii Kangasmaa.
Hammaslääkäriliiton Työmarkkinatutkimuksen 2019 mukaan (n = 1 209, vastausprosentti 28 %) koulutuspäiviä kertyi hammaslääkäreille keksimäärin 7,3. Luku jää hieman ammattikunnalle asetetusta 8–9 päivän tavoitteesta, mutta pitäisikö tästä olla huolissaan.
– Keskiarvo on kohtuullinen, koska osaamisen kehittämistä tapahtuu myös muilla tavoin, esimerkiksi lukemalla ammattikirjallisuutta. Tästä syystä mistään yksittäisestä ryhmästä en ainakaan vielä olisi huolissani, vaikka eroa eri työpaikoissa työskentelevien osalta on, miettii Savanheimo.
Se, mistä kannetaan huolta, on joukko, joka ei kehitä osaamistaan lainkaan tai kokee saavansa liian vähän koulutusta. Jälkimmäiseen ryhmään kuului Työmarkkinatutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia vastanneista.
– Liian vähän koulutusta saaneiden hammaslääkärien osalta olisi tärkeää selvittää, mistä tämä johtuu, ja käydä siitä keskustelua ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin työpaikoilla. Syitä voi olla monia, myös työn ulkopuolisia eli oma elämäntilanne voi olla sellainen, ettei kouluttautumiseen riitä aikaa, pohtii Savanheimo.
Koulutus vaikuttaa arkeen
– Pelkkä koulutuspäivien lukumäärä ei sinänsä ole hyvä mittari, sillä se ei vielä kerro siitä, onko koulutuksella vaikutusta, toteaa Savanheimo.
Koulutuksen tai oppimisen vaikuttavuuden mittaamisesta ei tässä yhteydessä kannata tehdä liian monimutkaista yksilön näkökulmasta. Mittarina voi olla yksinkertaisuudessaan työn sujuvuus ja kliinisen työn laadukkuus.
– Kun hallitset asiat, työ on paljon mielekkäämpää, tunnet itsesi varmaksi ja lopputulos on laadukas. Silloin työstä tulee myös tehokkaampaa, miettii Doepel.
Hänen mukaansa osaava hammaslääkäri saa hyvän ketjun aikaan.
– Sujuva työ ei tuhlaa myöskään potilaan tai vastaanoton muun henkilökunnan aikaa ja resursseja. Siitä syntyy taloudellistakin hyötyä.
Kangasmaa myös muistuttaa, että koulutus on yksilön ja organisaation voimavara. Se tuo hyvinvointia, intoa, jaksamista ja osaamista, joista hyötyvät kaikki.
Pohjolan mukaan vaikuttavuutta voi arvioida miettimällä, muuttuuko joku käytäntö opitun pohjalta tai vahvistiko koulutus jonkin toimintamallin yhä parhaaksi menetelmäksi.
– Osaaminen kehittyy myös, kun oivaltaa, minkä takia joku asia pitää tehdä tietyllä tavalla.
Tutkimukset osoittavat, että laadukas koulutus on kaikkein vaikuttavinta. Koulutustaholle koulutuksen vaikuttavuuden arviointi on vaikeampaa, mutta siihen tulee pyrkiä. Koulutusta voi arvioida mm. riippumattomuuden, tieteellisen pohjan, kouluttajien pedagogisen ja ammattillisen pätevyyden, selkeiden oppimistavoitteiden ja oppimisen arvioinnin kautta. Palautekyselyä pitääkin käyttää tehokkaasti koulutuksen kehittämiseen.
– Kaikkeen tähän Apolloniankin on satsattava ja koulutettava kouluttajiaan jatkuvasti sekä muistutettava heitä sidonnaisuuksien esille nostamisesta, miettii Pohjola.
Kohti resertifikaatiota?
Vielä on kysyttävä asiantuntijoilta resertifikaatiosta eli vaatimuksesta todentaa osaamisensa määrätyin välein. Monessa Euroopan maassa täydennyskoulutukseen liittyy selkeämpiä vaatimuksia, jotka juontavat juurensa direktiiviin ammattipätevyyden tunnustamisesta. Milloin vaatimukset ulottuvat Suomeen?
– Tästä on puhuttu jo useampia vuosia, ja paine lisääntyy. Näkisin, ettei asia ole aktiivisesti tulossa juuri nyt. Meidän on kuitenkin hyvä olla valmiina ja varmistaa, että voimme esittää jotain, kun sitä vaaditaan: dokumentoidut koulutukset ja täydennyskoulutusmerkkijärjestelmän, vastaa Doepel.
Mutta nyt: anna itsellesi mahdollisuus oppia ja mieti ainakin yksi osaamistavoite tälle vuodelle. Täältä löydät apua: www.hammaslaakariliitto.fi/ammatillinenosaaminen.
Oppiminen on osa työtä
Itsevarmuus, kliinisen työn laatu, työn mielekkyys, uudet näkökulmat, ajantasaiset tiedot ja alan kehityksen seuraaminen. Esimerkiksi nämä asiat kannustavat kahta Apollonian täydennyskoulutusmerkin saanutta hammaslääkäriä kehittämään jatkuvasti osaamistaan.
Nuori, Keravan kaupungilla työskentelevä hammaslääkäri Anni Ketola tapaa vastaanotolla monenlaisia, etenkin ikääntyviä potilaita, ja kokee tarvitsevansa laaja-alaista osaamista päivittäin.
– Valmistumisen jälkeen päätin, ettei tämä jää tähän. Nautinkin tällä hetkellä siitä, että kehittymisen varaa on vielä usealla eri osa-alueella. Näin ollen pyrin käymään koulutuksissakin monipuolisesti.
Kokeneelle joensuulaisella yksityisvastaanotolla työskentelevälle Tuija Saarelle uuden oppiminen on ollut aina osa hammaslääkärin työtä. Hän arvostaa suuresti mm. paikallisseuran lähellä kotia järjestämiä koulutuksia, mutta on lähtenyt myös ulkomaalaisiin kongresseihin hakemaan oppia.
– Koulutusta on kyllä aina ollut hyvin tarjolla. Enemmän se on itsestä kiinni, että päättää lähteä, pohtii Saari.
Usein oma ja työpaikan suhtautuminen osaamisen kehittämiseen ovatkin keskeisiä. Esimiehen kannustava asenne ja osallistumisen mahdollistaminen saavat suuret kiitokset Ketolalta.
– On varmasti paljon eroja siinä, kuinka paljon työnantaja pystyy järjestämään sisäistä koulutusta. Toisinaan kouluttautumiseen tarvitaan enemmän omaa aktiivisuutta, ja tällöin työnantajan kannustava rooli korostuu. On ymmärrettävää, että kukin kollega osallistuu paitsi oman valintansa niin myös työ- ja elämäntilanteensa mukaisesti. Uskoisin kuitenkin, että jokaiselle löytyy jotakin, miettii Ketola.
Potilaiden parhaaksi
Osaamisen kehittämisen tavoite kiteytyy potilaan hyvään hoitoon. Ketola on kokenut erityisen merkityksellisiksi käytännönläheiset, lähellä jokapäiväistä potilastyön arkea olevat koulutukset, mutta samalla tarvetta on laajemmalle ymmärrykselle.
Koulutus antaa itsevarmuutta työhön ja samalla työkaluja kertoa hoitosuunnitelmasta potilaalle.
– Omaa työtä helpottaa, kun tietää tekevänsä asioita suositusten mukaisesti. Huomaan joskus perustelevani potilaallekin hoitopäätöstäni uudella koulutustiedolla, minkä toivon vahvistavan potilaan luottamusta, kertoo Ketola.
Saari kokee, että yleishammaslääkäri voi hyötyä oman työnkuvan rajat ylittävistä koulutuksista.
– Vaikka yleishammaslääkärinä en tee itse kaikkea, on tärkeää, että osaan lähettää potilaani eteenpäin ja kertoa vaihtoehdoista.
Hän haluaa myös täydennyskoulutusmerkillä kertoa juuri potilailleen, että on perillä asioista ja huolehtinut osaamisensa ylläpitämisestä.
Tuomisina innostusta ja ajatuksia
Yksityisvastaanotolla koulutuksiin lähteminen tarkoittaa usein miinusta taloudellisesti, mutta samalla saatu innostus, motivaatio ja taidot kompensoivat tätä. Koulutuspäivä on myös virkistystä ja mahdollistaa kollegoiden tapaamisen.
– Aina koulutuksista saa jotakin ja oppii katsomaan asioita eri kulmista. Samalla koulutusmyönteisyys ja koulutuksissa käynti vaikuttaa myös työyhteisössä ja vetää muita mukaan. Se tuo paitsi itselle, myös työparille innostusta työhön, kuvailee Saari.
– Ja toisaalta, vaikka asiat olisivatkin joskus kertausta, on mukava huomata, että tämä onkin jo hallinnassa. Koulutuksista voi löytää myös osa-alueen, johon voisi perehtyä tai jopa erikoistua, lisää Ketola.
Oppiminen vaatii usein myös rohkeutta hypätä uuteen, ja uuden oppiminen voi avata uusia ovia.
– Kävin esimerkiksi oman kiinnostuksen perusteella yli vuosi sitten erään kurssin luottaen, että joskus tulisi mahdollisuus hyödyntää opittua, ja nyt alkuvuodesta saan siihen mahdollisuuden työpaikallani. Koskaan ei voi tietää, milloin tietoja voi tarvita, miettii Ketola.