Suusyövän kirurginen hoito aiheuttaa usein laajoja kudospuutoksia kasvojen alueella. Etenkin alaleuan kudospuutokset voivat olla hyvin invalidisoivia aiheuttaen ongelmia puheentuotossa, nielemisessä, puremisessa sekä ulkonäössä.
Erilaiset mikrovaskulaarisiirteet ovat vakiinnuttaneet paikkansa alaleuan rekonstruktioissa. Niillä pyritään täyttämään kudospuutosta sekä palauttamaan menetettyä funktiota. Vaikka mikrovaskulaarisiirteet ovat laajasti käytössä ja kirurgiset tekniikat parantuneet, liittyy niihin silti komplikaatioita sekä siirteenottokohdassa että rekonstruktioalueella.
Yleisimmin käytetyt luuta sisältävät mikrovaskulaarisiirteet alaleuan rekonstruktiossa ovat pohjeluu (fibula), lapaluu (scapula) sekä suoliluun harjanne (DCIA). Käytetyin siirre on fibula, joka on pitkä, hyvin verisuonitettu ja muokattavissa oleva luu. Siirteen huono puoli on kohtalaisen vähäinen pehmytkudososa.
Toiseksi yleisin siirre on DCIA, joka tarjoaa puolestaan laadukasta luuta implantointiin. DCIA:n käyttöön liittyy kuitenkin tutkitusti eniten komplikaatioita sekä siirteenotto- että rekonstruktioalueella, ja katsauksen mukaan jopa 6,2 % näistä kielekkeistä menetetään.
– DCIA ei käytännössä ole enää meidän klinikassamme käytössä, mutta maailmalla sitä käytetään komplikaatioriskistä huolimatta, totea HLT, EHL, LL Emilia Marttila.
Lapaluu- eli scapula-siirre tarjoaa laajat pehmytkudosalueet, mikä mahdollistaa monet käyttövariaatiot. Scapula-siirrettä ei menetetä usein, mutta luutumisongelmia on havaittu. Scapulan käytön haasteena on sen sijainti kehon takapuolella: potilas on käännettävä leikkauksen aikana, tai kaksi leikkaustiimiä joutuu toimimaan pienellä toiminta-alueella. Siirteenottokohdassa voi esiintyä lapaluun siirotusta ja liikerajoituksia sekä kipua.
Luuta sisältävistä mikrovaskulaarisiirteistä ja niiden valinnasta ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksia on paljon, mutta ne on usein tehty pienillä potilasmäärillä ja tutkimukset ovat hyvin heterogeenisiä.
– Lopullinen valinta on kirurgin käsissä. Valinta on aina potilaskohtainen, ja tavoitteena on paras mahdollinen elämänlaatu potilaalle, toteaa Marttila.
Kirurgin näkemys hyvästä lopputuloksesta ei ole aina sama kuin potilaan. Hollantilaistutkimuksessa havaittiin, että potilaiden elämänlaadun kannalta luusiirteistä ei ollut aina hyötyä verrattuna titaanilevyyn. Onkin tärkeä miettiä, mitä potilas toivoo, miten hän suhtautuu hoitoon ja mikä on eliniänodote.
Tarvitaanko luuta ja implantteja vai voidaanko käyttää titaanilevyä?
Lähde: HLT, EHL, LL Emilia Marttilan luento ”Mikrovaskulaarisiirteiden käyttö alaleuan luurekonstruktioissa suusyöpäpotilailla” 18.11. Helsingin yliopistolla.