Tyypin 2 diabetes on jatkuvasti lisääntyvä kansantauti, jonka torjumisessa ja hoidossa tarvitaan myös hammaslääkäreitä, toteavat professori Wenche Borgnakke, diabetologi Merja Laine sekä EHL, dosentti Anna Maria Heikkinen.
Suomessa tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa ihmistä – satatuhatta heistä tietämättään. Lisäksi arviolta puolella miljoonalla on diabeteksen esiaste.
Glukoosiaineenvaihdunta on monimutkainen ja kaikkialla elimistössä vaikuttava prosessi, ja sen häiriöt ovat vahvasti yhtey-dessä sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkimusten mukaan 60-vuotiaalla henkilöllä tyypin 2 diabetes lyhentää elinikää keskimäärin 6 vuotta. Jos siihen liittyy myös sairastettu sydäninfarkti, elinikä lyhenee jopa 12 vuotta. Suomessa diabeteksen hoidon kustannukset ovat arviolta 15 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Suomessa on myös maailman korkein tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys: sitä sairastaa noin 50 000 henkilöä.
– Syytä tähän on etsitty esimerkiksi vähäisestä D-vitamiinin määrästä ja viruksista, mutta vielä selitystä ei ole löydetty, Merja Laine kertoo.
Myös hammaslääkärin tulisi osata ottaa huomioon potilaan todettu tai toteamaton diabetes. Diabeteksen tiedetään olevan yhteydessä parodontiittiin, ja sekä diabeteksen että parodontiitin taustalla on nykytiedon mukaan systeeminen matala-asteinen tulehdus ja kohonnut isännän tulehdusvaste.
– Diabetes ei aiheuta suun sairauksia, mutta altistaa niille, tiivistää Anna Maria Heikkinen.
– Parodontiitin ja limakalvosairauksien lisäksi hyperglykemia lisää suun kuivumista ja altistaa muun muassa kariekselle ja suupoltteelle.
Diabetesta sairastavien riski sairastua parodontiittiin on 2–4-kertainen ei-diabeetikoihin verrattuna. Suunterveysriskit kasvavat sitä mukaa, kun hyperglykemia pahenee. Toistaiseksi on niukasti tutkimustietoa siitä, mitä diabeteslääkkeet aiheuttavat suunterveydelle. Sivuvaikutuksia voivat olla mm. syljenerityksen vähentyminen, limakalvohaavaumat ja makuhäiriöt.
Diabeetikot tarvitsevat säännöllistä suun ja hampaiden tutkimusta sekä normaalia tiheämpää suun ylläpitohoitoa. Niin tyypin 2 diabeteksessa kuin parodontiitissakin omahoidolla on tärkeä rooli terveydenhuollon ammattilaisten tekemän hoidon rinnalla.
– Usein tarvitaan myös ohjeita suun kuivuuden hoitoon, ja potilasta voi tarvittaessa ohjeistaa käyttämään kuuriluontoisesti CHX-pitoista suuvettä tai vaikkapa puolukkasuuvettä, Heikkinen neuvoo.
Hammaslääkärin on syytä olla perillä potilaansa verenglukoosiarvoista ja kirjata niitä ylös, ja diabetesvastaanoton henkilökunnan tulisi vastaavasti olla kiinnostunut potilaan suunterveydestä ja ottaa se puheeksi. On lisääntyvässä määrin näyttöä siitä, että parodontiitin ja diabeteksen yhteys on kaksisuuntainen, ja diabetesta onkin alettu pitää parodontiitin itsenäisenä riskitekijänä.
– Parodontiitin hoito voi saada hyperglykemiaa sairastavan potilaan sokerihemoglobiinin (HbA1c) laskemaan jopa 0,5–1 prosenttiyksikköä, mikä vastaa yhden uuden diabeteslääkkeen käyttöönottoa, toteaa Wenche Borgnakke.
Potilaille kannattaakin kertoa, että suun hyvä omahoito voi parantaa glukoositasapainoa. Uusimpien tutkimustulosten mukaan suuhygienian parantuminen saattaa näkyä jo niiden diabetespotilaiden glukoositasapainossa, joilla on gingiviitti. Suuhygienian parantuminen laskee herkän CRP:n tasoa, millä on todennäköisesti myönteinen vaikutus niin hyperglykemiaan kuin rasva-aineenvaihdunnan häiriöihinkin.
Lähitulevaisuudessa diabetes- ja hammaslääkärivastaanotoilla saattaa olla käytettävissä yhteinen väline diabeetikkojen parodontiitin hoidon tueksi: aMMP-8-suuhuuhdetesti.
– Testillä voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa tunnistaa prediabetes hammaslääkärin vastaanotolla, mutta tästä aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia, Heikkinen toteaa.
Lähteet:
Prof. Wenche Borgnakken luento Effect of periodontal diseases on diabetes, dos., diabetologi, yleislääketieteen erikoislääkäri Merja Laineen luento Diabetes – kansansairaus sekä dos., EHL Anna Maria Heikkisen luento Diabetes ja suu Apollonia Symposiumissa 13.–14.3.2020.