Monet yli 75-vuotiaat ikäihmiset kuvittelevat syövänsä oikein, vaikka ovat vajaaravitsemuksen riskissä tai jopa vajaaravittuja, kertoo dosentti, ravitsemusterapeutti Irma Nykänen Itä-Suomen yliopistosta.
Myöskään terveydenhuollossa ei Nykäsen mukaan vielä täysin ymmärretä, miten yleistä vajaaravitsemus on suomalaisilla ikäihmisillä. Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan kotona itsenäisesti asuvista ikäihmisistä vajaaravittuja tai vajaaravitsemuksen riskissä on 15 %, kotihoidon asiakkaista 70–86 % ja pitkäaikaishoidon potilaista peräti 90–98 %.
– Ikäihmisillä on puutetta erityisesti proteiinista, D-vitamiinista ja foolihaposta.
Nykänen on tehnyt tutkimustyötä hyvin erikuntoisten ikäihmisten parissa ja nähnyt konkreettisesti, miten tärkeää oikea ravitsemus on terveydelle.
– Hyvä ravitsemus pitää yllä fyysistä toimintakykyä ja henkistä vireyttä, tukee immuunipuolustusta sekä nopeuttaa sairauksien parantumista. Tästä huolimatta terveydenhuollossa ei vieläkään seurata systemaattisesti ikäihmisten ravitsemustilaa esimerkiksi mittaamalla painoa, eikä vajaaravitsemusriskissä olevia tunnisteta.
Vajaaravitsemuksen ja sen riskin arvioinnista on saatavilla tuore, kansainvälinen suositus (Espen 2018). Nykäsen mukaan ikäihmisen ulkoinen olemus ja liikuntakyky kertovat kuitenkin ravitsemustilasta jo paljon. Kädenpuristuksen jämäkkyydestä ja pohkeen ympärysmitasta taas voi pitkälti päätellä lihaskunnon.
– Ikäihmisellä nopea, tahaton painon laskeminen on aina hälytysmerkki, Nykänen muistuttaa.
Hän kertoo monen iäkkään, itseään liian pyöreänä pitävän naisen kasvojen alkavan loistaa, kun heille kertoo, että heidän painoindeksinsä on ihannetasolla.
– Ikäihmiselle sopiva painoindeksi on 24–29; vasta yli 30 voidaan laskea ylipainoksi.
Ikääntymiseen liittyy luonnostaan muutoksia, jotka altistavat vajaaravitsemukselle: maku- ja hajuaisti heikkenevät ja ravintoaineiden imeytyminen ruuansulatuskanavasta hidastuu. Henkisistä muutoksista esimerkiksi eläköitymiseen ja/tai leskeytymiseen liittyvä yksinäisyys voivat aiheuttaa ruokahaluttomuutta.
Tähän päälle tulevat lisääntyvien sairauksien ja niihin liittyvien lääkitysten aiheuttama riski. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa vajaaravitsemuksen selkeimmäksi riskitekijäksi ovat nousseet kognitiivisen toiminnan häiriöt. Muita riskitekijöitä olivat esimerkiksi masentuneisuus ja monilääkitys – sekä heikko suunterveys.
– Suun terveydenhuollossa on tärkeä tiedostaa, että suun kuivuus ja purentaongelmat altistavat selkeästi vajaaravitsemukselle. Etenkin jos ikäihmisen suu on huonossa kunnossa, ravitsemuksesta ja ruokailusta on aina vähintäänkin kysyttävä potilaalta.
Tarvittaessa potilas on ohjattava jatkohoitoon. Nykänen painottaa, että suun terveydenhuollon yksiköissä tulisikin olla suunniteltu hoitopolku potilaille, joilla epäillään vajaaravitsemusta.
– Ikäihmisen vajaaravitsemuksen hoito onnistuu parhaiten moniammatillisena yhteistyönä. Mukaan tarvitaan usein niin lääkäri, hammaslääkäri, hoitohenkilökunta, ravitsemusterapeutti kuin omaisetkin.
Nykänen painottaa, että ikäihmisille ei saa syöttää ”mössöä”, jollaista ei itsekään suostuisi syömään.
– Jos näet epämääräistä ja epämiellyttävästi tarjoiltua ruokaa ikäihmisten hoitoyksikössä, valita siitä, hän kehottaa. – Myös sairailla ikäihmisillä on oikeus viihtyisään ruokailuun ja hyvään ruokaan.
Terveyden kannalta ikäihmisen on edullista syödä itse niin kauan kuin hän pystyy siihen – tarpeen mukaan avustettuna. Päivittäisten aterioiden lukumäärä välipalojen kanssa voi olla 6–8. Pääaterioiden lisäksi nautitaan proteiinipitoisia välipaloja, kuten rahkoja ja jogurtteja.
Hyvin moni ikäihminen saa liian vähän nestettä, varsinkin jos nielemisessä on ongelmia.
– Nielemisongelmaisella juotu vesi tai muu neste tulee helposti ulos nenästä. Tähän auttaa nesteen saostaminen esimerkiksi tärkkelyksellä.
Lähde: Dosentti, FT, TtM, ravitsemusterapeutti, KM Irma Nykäsen luento Iäkkään potilaan hyvä ravitsemus Hammaslääkäripäivillä 23.11.2018.