Hammaslääkäri

Tiistai 19.11.2019

Jätä apneakiskoon pelivaraa

istock-uniapneakisko.jpg

Kuva: iStockphoto

Obstruktiivisen uniapneapotilaan kiskohoito pääsi yhtenä uutena aiheena mukaan STM:n yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin viime kevään päivityskierroksella. Uniapneakiskolla voidaan avata mekaanisesti nielua ja estää näin uniapnean vakaviakin oireita. EHL Juuso Arponen muistuttaa, ettei kiskohoito ole kuitenkaan ensisijaista obstruktiivisen uniapnean hoitoa ja vaatii jatkuvaa hyödyn ja haittojen punnitsemista.

Obstrukstiivisen uniapnean katsotaan olevan alidiagnosoitu sairaus, jonka esiintyvyys on muutaman prosentin luokkaa väestötasolla. Huonosta unenlaadusta seuraa väsymystä, päänsärkyä sekä keskittymiskyvyn ja muistin heikentymistä. Hoitamattomana se lisää sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä, joiden arvellaan johtuvan välillisesti happisaturaation vaihtelusta. Sairauden vakavuus avautui monelle, kun muusikko Olli Lindholmin äkillisen kuoleman taustalta löytyi uniapnea. Hoitamaton vaikea-asteinen uniapnea voi 3–6-kertaistaa sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisen riskin.

Obstruktiivisen uniapnean diagnoosi tehdään unipolygrafiatutkimuksella, jonka avulla mitataan apneat ja hypopneat nukutussa ajassa. Lievään uniapneaan voi auttaa jo elämäntapaohjaus ja mm. lihavuuden hoito. Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoidossa tarvitaan usein unen aikana käytettävän ylipainehengityslaitteen, CPAP-maskin apua. Apneakiskohoitoa käytetään lievän ja keskivaikean uniapnean hoidossa (AHI 5–30), asentoriippuvaisen uniapnean hoidossa ja silloin, kun CPAP-hoito ei onnistu. Kiskohoidossa nielu avataan mekaanisesti siirtämällä alaleukaa ja kieltä eteenpäin.

Punnittavana on se, onko kiskon hyöty suurempi kuin haitta. Perusperiaate on siirtää leukaa 50–60 % liikelaajuudesta. Ollessaan protruusiossa alaleuka ottaa mekaanisen tuen yläleuasta, jolloin molempien leukojen hammaskaarille kohdistuu erisuuntaisia voimia. Tämän takia ongelmana voivat olla etuhampaiden kallistuskulmien ja purennan muutokset sekä alaleuan pysyvä siirtyminen protrusiivisempaan asentoon.
– Voimia voi olla vaikea estää, sillä alaleuka tukeutuu yläleukaan, kun leuan asentoa muutetaan.

Arponen suosittelee minimoimaan siirron aiheuttamat haittavaikutukset ja aloittamaan mieluummin vähän pienemmillä arvoilla, jolloin säätömahdollisuutta voidaan hyödyntää hoidon edetessä.
– Kiskon teho voi hiipua, sillä pehmytkudokset sopeutuvat tilanteeseen ja niillä on taipumus palautua.

Kiskohoidon tehoa voidaan tutkia uudella unipolygrafialla. Hyödyn ja haitan tasapainoa tulee tarkkailla jatkuvasti sekä seurata hampaiston ja purennan tilaa. Iso merkitys on myös sillä, miten potilas kokee haitan.
– Purenta voi muuttua hammaslääkärin silmissä merkittävästi. Ääritapauksessa enää muutama hammas on kontaktissa, mutta potilas ei ole kokenut tilanteesta haittaa. Lievemmissä tapauksissa muutosta ei välttämättä ole huomattukaan. Tässä yhteydessä säännöllinen hammashoito onkin hyvä keino havaita hampaiston muutokset jo alkuvaiheessa. Potilasinformaatio on myös tärkeässä roolissa.

Hammaslääkärin tärkein tehtävä uniapneapotilaan kohdalla on puuttua tilanteeseen, kysyä mahdollisista oireista ja ohjata potilas eteenpäin lääkärille, jos riskitekijöitä ilmenee. Uniapnean Käypä hoito -suosituksen mukaan kolmasosa uniapneapotilaista on normaalipainoisia, ja heillä kasvosuhteiden tai purennan poikkeavuudet voivat altistaa uniapnean kehittymiselle. Osa näistä oikealle hoitopolulle ohjatuista potilaista voi myöhemmin palata apneakiskohoitoon hammaslääkärin vastaanotolle.

Lähteet:

EHL Juuso Arposen luento Uniapnea hoitovaihtoehdot, TKHLY:n kesäluentopäivät 5.6.2019.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote Yhtenäiset perusteet kiireettömälle hoidolle on päivitetty – mukana myös uusia sairausryhmiä 2.4.2019 (https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yhtenaiset-perusteet-kiireettomalle-hoidolle-on-paivitetty-mukana-myos-uusia-sairausryhmia).