Hammaslääkäri

Torstai 19.09.2019

Juurihoito on myös sydämen hoitoa

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että marginaalinen parodontiitti, joka aiheuttaa elimistössä kroonisen matala-asteisen tulehduksen, on itsenäinen sepelvaltimotaudin ja mm. aivohalvauksen riskitekijä. Sen sijaan apikaalisen parodontiitin mahdollista yhteyttä sydänsairauksiin on selvitetty melko vähän. Tuore Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että myös apikaalinen parodontiitti lisää sepelvaltimotaudin vaaraa merkitsevästi ja saattaa toimia itsenäisenä sydäntautien riskitekijänä.

Tutkimuksen aineisto koostui 508 suomalaisesta (keski-ikä 62 vuotta), jotka kokivat tutkimushetkellä sydänoireita. Näille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Siinä todettiin, että potilaista 31 %:lla ei ollut sepelvaltimotautia; 36 %:lla oli vakaa sepelvaltimotauti ja 33 %:lla akuutti sepelvaltimotautikohtaus. Tutkituille tehtiin kattava kliininen suun tutkimus, ja hammasjuurten tulehdusmuutokset kartoitettiin hampaiden ja leukojen panoraamaröntgenkuvauksen avulla. Lisäksi potilailta määritettiin ientaskunäytteistä subgingivaalisen Porphyromonas endodontaliksen pitoisuudet sekä tämän patogeenin vasta-ainepitoisuus seerumista. P. endodontalis on patogeeni, jonka on esitetty olevan avainroolissa apikaalisessa parodontiitissa.

Jopa 58 %:lta tutkituista löytyi yksi tai useampi apikaalinen tulehdusmuutos. 50 %:lla tutkituista oli laajentuneita parodontaalirakoja ja 23 %:lla apikaalisia kirkastumia. Kaiken kaikkiaan 51 %:iin niistä hampaista, joista löytyi apikaalisia tulehdusmuutoksia, oli tehty endodonttinen toimenpide. Seerumin analyysit osoittivat, että niillä potilailla, joilla juurenkärjen tulehdusmuutoksia ilmeni eniten, oli myös korkeimmat subgingivaaliset P. endodontalis -pitoisuudet ja seerumin immunoglobuliinipitoisuudet.

Tilastollisten analyysien perusteella apikaaliset tulehdusmuutokset – erityisesti hoitamattomat – olivat selkeästi yhteydessä stabiilin sepelvaltimotautiin ja sepelvaltimotautikohtaukseen. Ne tutkimuspotilaat, joilla oli hoitamattomia, juurihoidon tarpeessa olevia hampaita (n = 59), sairastuivat sepelvaltimotautikohtaukseen 2,7 kertaa yleisemmin kuin potilaat, joilla tällaisia hampaita ei ollut.

Tutkijat toteavatkin löydöstensä tukevan sitä hypoteesia, että apikaalinen parodontiitti on itsenäinen sydäntautien riskitekijä. Heidän mukaansa tautimekanismit ovat todennäköisesti samankaltaiset kuin marginaalisen parodontiitin tapauksessa, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.

Lähde: Liljestrand JM, Mäntylä P, Paju S, Buhlin K, Kopra KA, Persson GR. ym. Association of Endodontic Lesions with Coronary Artery Disease. J Dent Res. Julkaistu verkossa 27.7.2016.