Lapsipotilaan hoidossa hammaslääkäri kohtaa usein muitakin kuin hammaslääketieteellisiä haasteita. HLT, lasten hammashoidon EHL Helena Yli-Urpo tietää kokemuksesta, että esimerkiksi kiukuttelevaa tai kovasti pelkäävää esikouluikäistä ei välttämättä saa edes hoitotuoliin pelkästään puhumalla.
Joskus tutkimuksen ja toimenpiteiden avuksi tarvitaankin lääketieteellistä rauhoitusta eli lievää sedaatiota. Sen aikaansaamiseksi käytetään yleensä esilääkitystä tai ilokaasua. Huonon kooperaation tai hammashoitopelon lisäksi sedaatiota saatetaan tarvita myös esimerkiksi silloin, kun hoito on vaikea tai hoidontarve laaja.
– Lievän sedaation tarkoituksena on vähentää lapsen ahdistusta, pelkoa ja kipuaistimusta hoidon aikana, Yli-Urpo kuvaa. – Näin lapsi jaksaa toimenpiteen paremmin. Sedaatio myös heikentää lapsen muistikuvia toimenpiteestä ja ehkäisee hammashoitopelon syntymistä.
Lievällä sedaatiolla tarkoitetaan lääketieteellisesti kontrolloitua tilaa, jossa lapsen tajunnan taso ei merkittävästi laske. Potilas hengittää itsenäisesti, hänen suojarefleksinsä toimivat ja hän reagoi puhutteluun sekä kosketukseen.
Avoterveydenhuollossa lievää sedaatiota voidaan käyttää terveillä lapsilla tai niillä, joilla on lievä, hyvässä hoitotasapainossa oleva yleissairaus. Mikäli lapsella on vaikea yleissairaus, tulee sedaatiohoito tehdä erikoissairaanhoidossa.
– Joskus vaaditaan syvää sedaatiota tai anestesiahoitoa, ja niitä varten potilas on lähetettävä erikoissairaanhoitoon. Eteenpäin lähettäminen on perusteltua esimerkiksi silloin, kun pienen lapsen suussa on hyvin paljon tehtävää, kun hoitamattomat hampaat muodostavat selkeän yleisterveysriskin tai kun hammaslääkäri ei itse saa potilaan suuta hoidettua kuntoon yrityksestä huolimatta.
Yleensä ohjeena on, että lievää sedaatiota voidaan avoterveydenhuollossa käyttää yli 1-vuotiailla.
– Itse en kuitenkaan suosittele, että peruskliinikko sedatoi alle kolmevuotiaan, Yli-Urpo huomauttaa.
Yleisimmin lievään lääkkeelliseen sedaatioon käytetään midatsolaamia, joka on lyhytvaikutteinen bentsodiatsepiini. Lääkitystä suunniteltaessa tulee ottaa tarkasti huomioon potilaan muut lääkkeet, ja lääke annostellaan aina lapsen painon mukaan. Jos lapsi on ikäisekseen kovin lihava, pitää annostus miettiä erityisen huolellisesti: lapsen painoa on hyvä verrata iän mukaiseen keskipainoon ja annostella lääke sen mukaan. Hyvin laihojen lasten kohdalla annostuksesta voi konsultoida lasten hammashoidon erikoishammaslääkäriä.
Lapsen vanhempia ja isomman lapsen tapauksessa tietysti myös lasta itseään on tärkeää ohjeistaa selkokielellä ennen toimenpidettä.
– Sedaatiotoimenpiteeseen on tultava vatsa tyhjänä. Jos vatsa ei ole tyhjä, vaarana on, että potilas oksentaa ja saa oksennusta hengitysteihinsä kesken toimenpiteen. Jos oma potilaani ei ole ollut syömättä 6 tuntia ja juomatta 2 tuntia ennen hoitoa, varaan hänelle uuden ajan.
Myös jos potilaalla on juuri ollut vatsatauti, tulee sedaatiohoitoa siirtää eteenpäin, sillä vatsataudin jälkeen esilääkkeen vaikutus voi olla voimakas.
Sedaation tarve pidentää vastaanottoaikaa jonkin verran. Esilääke annetaan vastaanotolla valvotusti, ja sen vaikutuksen alkamista tulee odottaa. Potilasta on tarkkailtava noin tunti toimenpiteen jälkeen.
– Kotiutettaessa lapsen tulee olla hyvinvoiva, hereillä ja orientoitunut sekä kävellä itse. Kivun ja mahdollisten verenvuotojen on oltava hallinnassa. Lapsella pitää myös olla saattaja ja seuranta järjestettynä kotona.
Lopullisesti lääkkeen vaikutus lakkaa 2–4 tunnin jälkeen. Toimenpidepäivänä lapsen on syytä ottaa rauhallisesti ja välttää fyysisiä aktiviteetteja.
Lähde: HLT, EHL Helena Yli-Urpon luento Ei mennyt niin kuin suunnittelin… Hammaslääkäripäivillä 26.11.2016.