Hammaslääkäri

Maanantai 30.11.2020

Lasten vakavia poskihammasvaurioita korjataan harvoin teräskruunuilla

Suomalaistutkimuksen mukaan lapsia hoitavat hammaslääkärit valitsevat yhä suhteellisen harvoin teräskruunun hoitaessaan laajasti vaurioituneita poskihampaita. Tutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, että teräskruunujen käyttö lisääntyy vähitellen muun muassa muutama vuosi sitten päivitetyn Käypä hoito -suosituksen myötä.

Suomalaisessa kyselytutkimuksessa selvitettiin lapsia hoitavien hammaslääkärien hoito- ja materiaalivalintoja laajasti karioituneiden maitoposkihampaiden ja MIH (molaari-inkisiivi-hypomineralisaatio) -vaurioiden hoidossa. Erityistä huomiota kiinnitettiin teräskruunujen
käyttöön.

Kysely lähetettiin 3 747:lle Hammaslääkäriseura Apollonian jäsenelle, ja mukaan tutkimukseen valittiin lapsia hoitaneiden vastaajien vastaukset (n = 765). Vastaajia pyydettiin valitsemaan korjaava hoito kolmeen tapaukseen: laaja purupinnan kariesleesio maitomolaarissa yhteistyökykyisellä lapsella; 2) vastaava leesio kuin kohdassa yksi, mutta hoidettu yleisanestesiassa; 3) oireileva ensimmäinen pysyvä molaari, jossa on kiilteen hypomineralisaatiota (yhdenmukainen MIH:n kanssa) ja puhkeamisen jälkeistä lohkeilua.

Vastanneet huomioivat hoitovalinnoissaan potilaan yhteistyökyvyn, hampaan ennusteen ja materiaalien kestävyyden, mutta teräskruunut olivat harvinainen valinta. Tärkein hoitopäätökseen vaikuttava tekijä oli hampaan ennuste.

Suurin osa vastanneista (69,4 %) valitsi laajasti karioituneen maitomolaarin hoitoon lasi-ionomeerin (joko valo- tai kemialliskovetteisen) ja vain hieman yli neljä prosenttia teräskruunun. Teräskruunujen osuus hoitovaihtoehdoista kasvoi neljännekseen (25,4 %), jos hoito tehtiin yleisanestesiassa. Pysyvää molaaria, jossa on MIH-vaurioita, suurin osa (45 %) vastanneista hoitaisi yhdistelmämuovipaikkauksella ja teräskruunun valitsisi 10,5 %.

Tutkimuksen mukaan lasten hammashoidon erikoishammaslääkärit valitsevat useammin teräskruunun kuin yleishammaslääkärit. Myös nuoret hammaslääkärit suosivat teräskruunua useammin kuin vanhemmat hammaslääkärit. Hoitovalinnoissa oli myös pientä maantieteellistä ja sektorikohtaista vaihtelua.

Lapsipotilaan yhteistyökyky saattaa tutkijoiden mukaan vaikuttaa merkittävästi siihen, että maitohampaiden korjaavaa hoitoa tehdään ensisijaisesti lasi-ionomeeritäyttein. Tutkijat painottavatkin käyttäytymistä muokkaavaa hoitoa ja hoitosuositusten noudattamista.


Lähde: Wuollet E, Tseveenjav B, Furuholm J, Waltimo-Sirén J, Valen H, Mulic A, ym. Restorative material choices for extensive carious lesions and hypomineralisation defects in children: a questionnaire survey among Finnish dentists. Eur J Paediatr Dent 2020; 21(1): 29–34.